Chris Gueffroy (21. kesäkuuta 1968 Pasewalkissa - 5./6. helmikuuta 1989 Berliinissä) oli viimeinen henkilö, jonka rajajoukot tappoivat yrittäessään paeta Berliinin muurin yli. Hänen kuolemansa oli traaginen loppupiste vuosikymmenten aikana jatkuneelle politiikalle, jonka tavoitteena oli estää ihmisten pako Itä-Saksasta länteen.
Tausta
Berliinin muuri pystytettiin vuonna 1961 erottamaan Itä- ja Länsi-Berliini, ja sen tarkoituksena oli estää kansalaisten pakeneminen länteen. Itä-Saksan (Saksan demokraattisen tasavallan) rajaviranomaiset käyttivät ankarasti rajajärjestelmää ja niin kutsuttua ampumakäskyä (Schießbefehl) estääkseen muurin ylitykset. Muuriin liittyi pitkään ihmishenkiä vaatineita yrityksiä ja useita kuolleita ja haavoittuneita.
Pakenemisen yritys 5.–6. helmikuuta 1989
Gueffroy ja hänen ystävänsä Christian Gaudian yrittivät paeta Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin 5.–6. helmikuuta 1989 välisenä yönä. He pyrkivät ylittämään rajaa Britzin kaupunginosan kanavan lähellä. Nuoret mieset uskoivat, että ampumakäsky olisi käytännössä loppunut, ja he kiipesivät viimeisen metalliaidan yli.
Kansallisen kansanarmeijan (NVA) rajajoukot huomasivat heidät, avasivat tulen ja ampuivat pakoon pyrkineitä. Gueffroy sai kymmenen luotia rintaan ja kuoli rajakaistaleella. Gaudian loukkaantui vakavasti; hänet otettiin kiinni ja hänet tuomittiin 24. toukokuuta 1989 Pankowin käräjäoikeudessa kolmeksi vuodeksi vankeuteen laittoman rajanylityksen yrityksestä ("versuchten ungesetzlichen Grenzübertritts im schweren Fall").
Syyskuussa 1989 Itä-Saksan hallitus vapautti Gaudianin takuita vastaan, ja 17. lokakuuta 1989 hänet siirrettiin Länsi-Berliiniin. Tapaus herätti laajaa huomiota ja oli osa laajempaa keskustelua muurin ihmisoikeusvaikutuksista.
Oikeudenkäynnit ja seuraukset
Neljä rajavartijaa, jotka ampuivat Gueffroyn ja Gaudianin kohdalla, saivat aluksi palkinnon paikalliselta rajavartioston päälliköltä Erich Wöllneriltä (Leistungsabzeichen der Grenztruppen) ja rahallisen palkkion (150 itäsaksalaista markkaa jokaiselle). Myöhemmin, Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen jälkeen heidät asetettiin syytteeseen Berliinin alueellisessa tuomioistuimessa. Kaksi rajavartijaa vapautettiin tammikuussa 1992. Ingo Heinrich, jonka ampuma laukaus osuessaan tappoi Gueffroeyn, tuomittiin ensin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Bundesgerichtshof alensi rangaistusta vuonna 1994 kahden vuoden ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi.
Vuonna 2000 kaksi SED:n korkeaa virkamiestä, Siegfried Lorenz ja Hans-Joachim Böhme, joutuivat oikeuteen liittyen Gueffroyn ja kahden muun nuoren miehen kuolemiin. Alkuperäisessä käsittelyssä heidät vapautettiin syytteistä, koska tuomari katsoi, ettei heillä ollut suoraa näyttöä ampumismääräyksen kumoamisesta. Juttu avattiin uudelleen, ja 7. elokuuta 2004 molemmat todettiin syyllisiksi ja saivat kumpikin 15 kuukauden ehdollisen tuomion. Tuomari perusteli lyhyitä rangaistuksia osittain tapahtumista kuluneella ajalla. Tämä oikeudenkäynti oli viimeinen tapaus, joka koski muurin ja sisärajojen aiheuttamia kuolemia.
Muistomerkki ja merkitys
Kesäkuun 21. päivänä 2003, joka olisi ollut Gueffroyn 35. syntymäpäivä, Britzin kaupunginosan kanavan rantaan paljastettiin Gueffroyn muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut berliiniläinen taiteilija Karl Biedermann. Se toimii muistutuksena muurin uhreista ja vapauden hakemisesta sekä osoituksena siitä, millaisia inhimillisiä seurauksia poliittisilla rajoituksilla voi olla.
Chris Gueffroyn tapaus on jäänyt Saksan muurin historian symboliseksi esimerkiksi niistä nuorista ihmisistä, jotka yrittivät hakea parempaa elämää lännestä ja joutuivat maksamaan siitä hengellään. Hänen kuolemansa lisäsi julkista kritiikkiä ja kasvavaa painetta Itä-Saksan hallintoa kohtaan loppuvuonna 1989, aikana jolloin poliittinen muutos Euroopassa kiihtyi.
