Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet — määritelmä ja suojelu
Selkeä opas kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien määritelmästä, suojelusta ja kansainvälisistä sopimuksista — lue, miten oikeutesi turvataan.
Kansainvälisessä oikeudessa kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet ovat oikeuksia, jotka koskevat henkilön omaa itsemääräämisoikeutta (kansalaisoikeudet) ja oikeutta osallistua oman maansa hallintoon (poliittiset oikeudet). Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet taataan jokaiselle ihmiselle ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (UDHR) ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (ICCPR).
Keskeiset oikeudet
Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sisältävät useita perusoikeuksia, jotka turvaavat yksilön vapautta ja mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon. Tärkeitä esimerkkejä ovat:
- Sana- ja ilmaisunvapaus – oikeus mielipiteen ilmaisuun ja tiedon levittämiseen.
- Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus – oikeus järjestäytyä, perustaa yhdistyksiä ja kokoontua rauhanomaisesti.
- Uskonnon- ja omantunnonvapaus – oikeus harjoittaa, vaihtaa tai olla harjoittamatta uskontoa tai vakaumusta.
- Äänioikeus ja poliittinen osallistuminen – oikeus valita ja tulla valituksi sekä osallistua julkiseen hallintoon.
- Tasa-arvo ja syrjimättömyys – yhtäläinen kohtelu lain edessä sukupuoleen, alkuperään, kieleen, uskontoon, mielipiteeseen tai muihin suojattuihin seikkoihin katsomatta.
- Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – riittävä prosessiturva, puolustautumisoikeus ja riippumattoman tuomioistuimen saatavuus.
- Yksityisyyden suoja – suoja mielivaltaisilta kotirynnäköiltä, viestinnän salakuuntelulta ja henkilötietojen väärinkäytöltä.
- Hätätilojen rajat – tietyt oikeudet ovat ehdottomia, kuten kidutuksen ja orjuuden kielto sekä oikeus elämään.
Suojelu ja kansainväliset mekanismit
UDHR on periaatteellinen julistus, joka loi perustan myöhemmille sitoville sopimuksille. ICCPR on sopimus, jonka sopimusvaltiot sitoutuvat turvaamaan ja toteuttamaan kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n Ihmisoikeuskomitea (Human Rights Committee), joka antaa myös tulkintoja (kuten yleiset kommentit) ja voi käsitellä yksilövalituksia, jos valtio on ratifioinut sopimuksen optio-protokollan.
Alueellisella tasolla esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja European Court of Human Rights tarjoavat lisäsuojan monissa maissa. Lisäksi kansalaisjärjestöt, asianajajat ja kansalliset valvontaviranomaiset (esim. oikeusasiamies) seuraavat ja puolustavat näitä oikeuksia.
Valtion velvollisuudet
- Kunnioittaa (respect): valtio ei saa puuttua oikeuksiin ilman laillista ja perusteltua syytä.
- Suojella (protect): valtio on vastuussa estämään yksityisten ja muiden toimijoiden aiheuttamat rikkomukset.
- Toteuttaa (fulfil): valtio pyrkii aktiivisesti edistämään oikeuksien täysimääräistä toteutumista, esim. säätämällä lakeja ja tarjoamalla käytännön keinoja oikeuksien toteuttamiseksi.
Rajoitukset ja poikkeustilat
Monia kansalais- ja poliittisia oikeuksia voidaan tietyissä rajoissa rajoittaa, mutta rajoitusten tulee täyttää tiukat kriteerit: ne on säädettävä lailla, niiden tulee palvella hyväksyttäviä tavoitteita (kuten kansallinen turvallisuus, yleinen järjestys, terveys tai muiden oikeuksien suoja) ja ne on oltava välttämättömiä ja suhteellisia. Joitain oikeuksia ei saa koskaan poistaa edes hätätilassa — esimerkiksi kidutuksen kielto, orjuuden kielto ja oikeus tunnustettavaksi oikeushenkilönä.
Kansallinen toimeenpano ja valitusmahdollisuudet
Kansalaiset voivat hakea suojaa ja korjausta useilla tavoilla:
- valitus kansallisiin tuomioistuimiin ja tieto- ja oikeusasiamiehille;
- hallinnolliset valituskanavat ja vaalirikosoikeudelliset toimet;
- valitukset alueellisille tai kansainvälisille elinten, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai YK:n mekanismien kautta (edellyttäen asianmukaisia ratifiointeja);
- kansalaisjärjestöjen sekä median ja julkisen keskustelun kautta tapahtuva valvonta ja painostus.
Yhteys muihin ihmisoikeuksiin
Kansalais- ja poliittiset oikeudet liittyvät tiiviisti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin: esimerkiksi sananvapautta tarvitaan, jotta yhteiskunnalliset kysymykset ja taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet voidaan nostaa esiin. Toisaalta perusturvan ja toimeentulon puute voi heikentää tosiasiallista mahdollisuutta käyttää poliittisia oikeuksia.
Lopuksi
Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet muodostavat demokratian ja yksilönvapauden ytimen. Niiden suojelu edellyttää selkeitä lakeja, riippumatonta oikeuslaitosta, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja kansainvälistä valvontaa. Kun oikeuksia rikotaan, saatavilla on sekä kansallisia että kansainvälisiä keinoja hakea korjausta ja edistää muuttamista.
Kansalaisoikeudet
Yleisiin kansalaisoikeuksiin kuuluvat:
- Oikeus elämään - Jokaisella ihmisellä on oikeus elämäänsä. Se on lailla suojattu, eikä kenelläkään ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä mielivaltaisesti. Tämä tarkoittaa ilman laillista syytä.
- Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin - Jokaisella ihmisellä on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Heillä on oikeus olla yhdenvertaisia tuomioistuimissa. Heillä on oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin toimivaltaisessa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.
- Vapaus kidutuksesta - Jokaisella ihmisellä on oikeus olla vapaa kidutuksesta. Hänellä on oikeus olla vapaa julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta.
- Sananvapaus - kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa taataan oikeus sananvapauteen. Se on kuitenkin oikeus, josta voidaan poiketa, eli sitä voidaan säännellä, jos sääntely palvelee elintärkeää yleistä etua. Esimerkkinä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Holmes, Jr. tapauksessa Schenck v. Yhdysvallat (1919). Tapauksessa oli kyse sananvapauden rajoittamisesta sota-aikana yleisen edun palvelemiseksi. Häntä siteerataan tunnetusti sanomalla: "Sananvapauden tiukinkaan suojelu ei suojelisi miestä, joka huutaa teatterissa valheellisesti tulta ja aiheuttaa paniikin."
- Oikeus yksityisyyteen - kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 17 artikla suojaa kaikkia henkilöitä kaikelta laittomalta tai mielivaltaiselta puuttumiselta heidän "yksityisyyteensä, perheeseensä, kotiinsa tai kirjeenvaihtoonsa".
- Vapautta ja turvallisuutta koskevat oikeudet - kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdassa käytetään ilmaisua "henkilön vapaus ja turvallisuus". Sen mukaan ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Kenenkään vapautta ei saa riistää ilman laillista menettelyä.
- Turvapaikkaoikeus - Kun ihmisoikeusyleissopimus laadittiin, yksi sen sisältämistä oikeuksista oli oikeus turvapaikkaan. Tämä asemaoikeus sisältyi oikeuteen kansalaisuuteen ja oikeuteen tulla tunnustetuksi lain edessä.
- Presidentti Lyndon B. Johnson antoi oikeudet vuonna 1964.
Poliittiset oikeudet
Poliittisiin oikeuksiin kuuluvat:
- Oikeus luonnolliseen oikeuteen - Sisältää oikeudenmukaisen kuulemisen periaatteet. Sitä kutsutaan myös nimellä Audi alteram partem. Se tarkoittaa latinaksi "toisen osapuolen kuulemista".
- Oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin - Oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisessa menettelyssä lain mukaan. Tällä hetkellä se ei ole oikeus, josta voidaan poiketa (ks. sananvapaus edellä).
- Oikeus hakea oikeussuojaa - Kaikilla ihmisillä on oikeus käyttää oikeuslaitosta. Se on oikeus nostaa kanne toista henkilöä, organisaatiota tai hallitusta vastaan.
- Oikeus poliittiseen osallistumiseen - ihmisoikeusyleissopimuksen mukainen oikeus. Siinä todetaan: "Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallintoon joko suoraan tai vapaasti valittujen edustajiensa välityksellä." "Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallintoon suoraan tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä."
- Kokoontumisoikeus - Kokoontumisoikeudesta määrätään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Siinä sanotaan: "Jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen". Siinä lisätään: "Ketään ei saa pakottaa kuulumaan yhdistykseen".
- Vetoomusoikeus - Tämä on oikeus valittaa epäoikeudenmukaisuuksista ja saada valitukset kuulluiksi. Useissa kansainvälisissä yleissopimuksissa määrätään yksilöiden oikeudesta vetoomukseen.
- Oikeus itsepuolustukseen - Tämä koskee henkilöitä ja on oikeus puolustautua välitöntä vahinkoa vastaan. Sitä sovelletaan, kun henkilöä syytetään rikoksesta. Se koskee myös kollektiivista itsepuolustusta hyökkäystä vastaan.
- Äänioikeus - Äänioikeus myönnettiin ensimmäisen kerran ihmisoikeusyleissopimuksessa. Kansainvälisessä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa tämä oikeus laajennettiin siten, että se kattaa oikeuden äänestää, tulla valituksi, äänestää salaisessa äänestyksessä ja yleisen äänioikeuden (kaikkien aikuisten oikeus äänestää rodusta tai sukupuolesta riippumatta).
Toinen sivu
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ovat kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet kansainvälisen oikeuden mukaan?
V: Kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet ovat kansainvälisen oikeuden määritelmän mukaan oikeuksia, jotka koskevat henkilön omaa itsemääräämisoikeutta (kansalaisoikeudet) ja oikeutta osallistua oman maansa hallintoon (poliittiset oikeudet).
Kysymys: Mitkä kaksi asiakirjaa takaavat kansalais- ja poliittiset oikeudet jokaiselle ihmiselle?
V: Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (UDHR) ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (ICCPR) takaavat kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet jokaiselle ihmiselle.
K: Kenellä on näiden asiakirjojen mukaan oikeus kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin?
V: Nämä asiakirjat takaavat kansalais- ja poliittiset oikeudet jokaiselle ihmiselle rodusta, sukupuolesta, uskonnosta tai muusta asemasta riippumatta.
K: Mikä on kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien tarkoitus?
V: Kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien tarkoituksena on suojella yksilöitä viranomaisten tai muiden henkilöiden väärinkäytöksiltä ja syrjinnältä ja varmistaa heidän osallistumisensa hallitukseen.
K: Mitä eroa on kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien välillä?
V: Kansalaisoikeudet ovat oikeuksia, joilla suojellaan yksilöiden autonomiaa, kuten oikeutta sananvapauteen tai liikkumisvapauteen. Poliittiset oikeudet taas koskevat yksilöiden osallistumista hallitukseen ja heitä koskevien päätösten tekemiseen.
K: Mitä esimerkkejä kansalaisoikeuksista on?
V: Joitakin esimerkkejä kansalaisoikeuksista ovat sananvapaus, uskonnonvapaus, liikkumisvapaus ja oikeus yksityisyyteen.
K: Mitä esimerkkejä poliittisista oikeuksista on?
V: Esimerkkejä poliittisista oikeuksista ovat äänioikeus, oikeus asettua ehdolle julkiseen virkaan, oikeus osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja oikeus liittyä poliittisiin puolueisiin.
Etsiä