Tavi (Anas crecca) – Euraasian tavi: tunnistus, elintavat ja levinneisyys
Tavi (Anas crecca) on Euroopassa ja Aasiassa yleinen pieni sorsa. Laji on tunnettu myös nimellä euraasian tavi. Sitä ei pidä sekoittaa metsäkanalintuun Teeri; tavi on vesilintu, kun taas teeri on metsien kanalintu. Tavin tunnusväriä edustaa miehen kirkas vihreä silmäjuova ja selän sekä siiven kyljissä näkyvä vihertävä laikku.
Tunnistus
Tavi on Euroopan pienimpiä sorsia. Aikuisen koiraan tunnuspiirteitä pesimäpuvussa ovat:
- pituus noin 34–38 cm, siipien kärkiväli noin 53–60 cm;
- ruosteenruskea pään kyljissä selvä, tummanvihreä silmäjuova silmän takana;
- vartalo harmahtavan sävyinen, rinnassa usein hienoa laikuttumista ja kyljessä ohut pystysuora valkoinen juova (erottuva sivuprofiilissa);
- siivessä näkyvä vihreä laikku (speckulum), usein reunustettuna kellertävällä/valkoisella.
Naaras on kauttaaltaan pörröisen laikukas ruskehtava; hän on häiväisempi mutta saman kokoinen kuin koiras. Lentokuvioissa tavi erottuu pienikokoisena, nopeasiipisenä ja usein ryhmässä lennettäessä yhtenäisenä läikkänä. Ääni on koiraalla korkeampi ja viheltävämpi, naaraalla matalampi räpyttelevä ääni.
Elintavat ja ravinto
Tavi on pääasiassa pulahtava ravinnonetsijä (dabbling duck): se syö vedessä pinnalta tai uppoamalla takapuoli ylös ja nokka veden alla etsien siemeniä, vesikasvien osia sekä vesieläimiä kuten hyönteisten toukkia, pieniä nilviäisiä ja äyriäisiä. Lajilla on tapana viihtyä matalilla, rehevillä vesialueilla kuten rantaniityillä, ruovikoissa, lammikoissa ja tulva-alueilla. Se ei yleisesti sukella syvälle, vaan pysyttelee veden pinnalla tai tekee lyhyitä "pää alaspäin" -ruokkailuja.
Lisääntyminen
Tavi pesii usein suljetussa, rehevässä rantakasvillisuudessa tai kuivemmalla alueella lähellä vettä. Pesä on maassa oleva kuoppa, jota naaras vuoraa untuvilla. Pesueet ovat tyypillisesti 6–12 munaa; muninta ja poikasten kasvu ajoittuvat kevääseen ja alkukesään. Naaras huolehtii pesinnästä yksin; inkubaatioaika on noin 21–25 vuorokautta. Poikaset ovat heti kuoriuduttuaan pehmeäkarvaisia, liikkuvia ja suhteellisen itsenäisiä — ne seuraavat emoaan veden äärelle pian kuoriutumisen jälkeen ja oppivat etsimään ruokaa itse. Lentokyky saavutetaan yleensä muutamassa viikossa (usein 4–6 viikon iässä).
Levinneisyys, muuttoliike ja elinympäristöt
Tavi pesii laajasti Euraasiassa: reisumainen levittäytyminen ulottuu Länsi-Euroopasta Siperiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Pesimäalueet löytyvät sitä mukaa kuin ilmasto on riittävän lauhkea ja löytyy kosteikkoja. Laji on muuttolintu: se pesimäalueillaan esiintyy keväällä ja kesällä, ja talveksi monet yksilöt muuttavat etelään säästä riippuen. Tavi suosii erityisesti matalia, reheviä vesialueita, tulvalaitumia ja järvenrantoja, joissa on runsaasti ravintoa ja suojaa poikasten hoitoa varten.
Talvehtimisalueet ulottuvat eteläiseen ja keskiseen Eurooppaan, Välimeren alueelle, Pohjois-Afrikkaan sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan. Joissain leudommissa osissa lajia esiintyy ympäri vuoden paikallisena kannan osana.
Lajien väliset erot ja taksonomia
Perinteisesti euroopan tavi (Anas crecca) ja pohjoisamerikkalainen vihervarpunen (A. carolinensis) on joskus luokiteltu joko erillisiksi lajeiksi tai muunnelmiksi samasta laajasta taksonista; nykyisin ne yleensä katsotaan erillisiksi lajeiksi, mutta ne voivat risteytyä ja muistuttaa toisiaan ulkonäöltään. Tavi voidaan erottaa muista pikkusorsista sen pienen kokonsa, vihreän silmäjuovan (koiraalla) ja siiven vihertävän laikun avulla.
Uhka-aste ja suojelu
Maailmanlaajuisesti tavi on IUCN:n arvioimana luokiteltu vähähuolteiseksi (Least Concern) ja laji on yleinen monilla alueilla. Paikalliset kannanvaihtelut ja kosteikkojen häviäminen, muuttolintujen metsästys ja ympäristön saastuminen voivat kuitenkin heikentää alueellisia kantoja. Kosteikkojen suojelu ja luonnonmukainen vedenhoito ovat taveille tärkeitä suojelutoimia, samoin vastuullinen metsästys ja elinympäristöjen ennallistaminen.
Muita huomioita
- Tavi muodostaa usein suuria muutto- ja talvilaumoja, ja laulukäyttäytyminen parittelee keväisin.
- Havaitsijan kannattaa kiinnittää huomiota kokoon, siiven vihreään laikkuun ja koiraan tunnusomaiseen päänkuvioon erottaakseen sen muista sorsista.
- Ruokintapaikoilla tavi voi tulla lähelle ihmisiä, mutta on yleensä varovainen ja liikkuu nopeasti lentoon tarvittaessa.
Anas crecca
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on euraasialainen teeri?
V: Euraasian teeri, tavallinen teeri tai viherpeippo (Anas crecca) on Euroopassa ja Aasiassa elävä sorsa.
Q: Missä Euraasian teeri esiintyy?
V: Euraasian teeri esiintyy Euroopassa ja Aasiassa.
K: Onko olemassa muita teerilajeja?
V: Kyllä, Pohjois-Amerikan vihervarpunen (A. carolinensis) on toinenkin ankkalaji.
K: Mikä on euraasialaisen teeren elinympäristö?
V: Euraasian teeri elää usein paikoissa, joissa maa on hyvin märkää ja tuuli ei yleensä ole voimakas.
Kysymys: Mikä on teeren ruokalähde?
V: Teeri pysyttelee veden päällä ja syö vedessä eläviä siemeniä ja ötököitä.
K: Meneekö teeri veden alle etsimään ravintoa?
V: Ei, teeri ei mene veden alle etsimään ruokaa.
K: Minne teeri lentää talvella?
V: Talvella teeri lentää etelään välttääkseen kylmää.
