Dervish eli darvesh sufi-askeetin määritelmä ja elämäntapa
Dervish tai darvesh on eräänlainen sufi.
Se on joku, joka elää muslimien askeettisella tavalla eli "Tariqaa". He ovat köyhiä ja elävät yksinkertaisesti. Tässä suhteessa dervissit muistuttavat eniten kristinuskon kerjäläismunkkeja tai hindulaisia/buddhalaisia/jainilaisia sadhuja.
Mitkä ovat dervissien elämäntavan keskeiset piirteet?
Dervissit kuuluvat sufi-politiikkoihin tai -lahkoihin, joita kutsutaan usein tariqa-nimellä. Heidän elämäntapansa korostaa hengellistä etsintää, nöyryyttä, materiaalisesta hyvinvoinnista luopumista ja jumalallinen rakkauden tavoittelua. Käytännöt vaihtelevat lahkosta riippuen, mutta yleisiä piirteitä ovat:
- Dhikr (kirjainten, sanojen tai rukousten toistaminen): yhteinen harjoitus, jonka tarkoituksena on muistaa Jumalaa ja saavuttaa sisäinen keskittyminen.
- Rituaalit ja musiikki: joissain sufi-lahkoissa musiikki, laulut ja tanssi (esim. Mevlevi-orden pyörivät dervissit) ovat osa henkistä kokemusta.
- Askeesi ja köyhyys: vapaaehtoinen yksinkertaisuus, joskus yhteisöllinen köyhyydessä eläminen tai anominen.
- Palvelu ja vieraanvaraisuus: monet dervissit harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja pitävät hurskautta sekä vieraanvaraisuutta tärkeinä.
Historia ja eri järjestöt
Dervissien perinteet ovat syntyneet islamin varhaisvuosien pikkuhiljaa muotoutuessa sufilaisuuden eri muodoiksi. Monet kuuluisat sufi-ordot kuten Mevlevi (Rumi), Chishti, Qadiri, Naqshbandi ja Shadhili ovat sisältäneet dervissi-tyyppisiä jäseniä. Erityisesti Persian ja Anatolian alueilla dervissit vaikuttivat kulttuuriin, runouteen ja hengelliseen elämään, ja heillä oli usein merkittävä rooli yhteisöissä ja opetuksessa. Osmanien valtakunnassa dervissien järjestöt olivat järjestäytyneitä ja niillä oli tärkeitä sosiaalisia funktioita.
Ulkoiset tunnusmerkit ja symboliikka
Dervissit voivat erottautua vaatteidensa ja attribuuttien kautta: yksinkertaiset, usein väriltään vaaleat tai pellavaiset vaatteet, viitta tai kaapu, keppi tai sauva sekä rukousnauha (tasbih). Mevlevi-ryhmässä tunnettu pyörivä tanssi ja korkea hattumainen päähine (sikke) ovat symbolisia eleitä, jotka kuvaavat hengellistä matkaa ja irtaantumista maailmallisesta minuudesta.
Etymologia ja käsitykset
Sana "dervish" tulee persian sanasta darvīsh, joka tarkoittaa kirjaimellisesti köyhää tai nöyrää etsijää. On hyvä muistaa, että kaikki sufit eivät ole dervissejä ja että dervissien muodot vaihtelevat suuresti — osa on hyvin julkisia ja järjestäytyneitä, osa vetäytyy syrjään ja harjoittaa yksityistä hartauden elämää.
Nykytilanne
Nykyään dervissit ja sufi-ordot ovat läsnä monissa muslimimaissa ja diasporayhteisöissä. Joissain maissa sufi-perinteet kukoistavat ja toimivat sekä hengellisinä että kulttuurisina instituutioina; toisissa maissa ne ovat kokeneet rajoituksia tai vainoa. Dervissien musiikki, runous ja seremoniallinen tanssi ovat myös kiinnostaneet laajempaa yleisöä ja houkuttelevat matkailua ja tutkimusta.
Kuka voi olla dervish?
Dervissiksi ryhtyminen tapahtuu tavallisesti opettajan (sheikh, pir) ohjauksessa ja lahkon rituaalein. Myös naiset voivat osallistua sufi-harjoituksiin ja muodostaa omia yhteisöjään; käytännöt sukupuolten suhteen riippuvat hyvin paljon paikallisista perinteistä ja lahdosta.
Yleisimmät väärinkäsitykset
On tärkeää erottaa populaarikulttuurin kuvaama kuva dervisseistä (esim. pelkät "pyörivät tanssijat") dervissien laajemmasta hengellisestä elämästä. Dervissit eivät ole yksinomaan esiintyjiä tai pelkkien köyhien anojia — he ovat moninaisia ryhmiä, joiden keskiössä on hengellinen harjoitus, opetus ja usein yhteisöllinen elämä.
Yhteenvetona: dervish tai darvesh viittaa sufi-asketiin, joka pyrkii henkiseen kasvuun, nöyryyteen ja jumalalliseen muistamiseen. Muodot ja käytännöt vaihtelevat, mutta keskeisiä ovat askeesi, hartaus, rituaalit ja usein yhteisöllinen elämä.
Dervis leijonan ja tiikerin kanssa, mogulimaalaus, noin 1650.
Pyörivät dervissit
Derviiseihin liittyvä pyörivä tanssi tunnetaan länsimaissa parhaiten Turkissa toimivan Mevlevi-järjestön esityksistä. Se on osa seremoniaa, joka tunnetaan nimellä Sema. Sitä tekevät myös muut ritarikunnat. Sema on vain yksi monista suufiseremonioista, joilla pyritään saavuttamaan uskonnollinen ekstaasi (majdhb, fana).
Nimi Mevlevi tulee persialaiselta runoilijalta Rumi, joka oli itsekin dervisi. Tästä harjoituksesta, jota ei ole tarkoitettu viihteeksi, on tullut turistikohde Turkissa.
Pyöriviä dervissejä, Rumi Fest 2007
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on derviisi islamissa?
A: Islamin dervisi on eräänlainen sufi, joka elää muslimien askeettista tietä eli "Tariqaa".
K: Mitä tarkoittaa sana "darvesh"?
V: Sana "Darvesh" on muunnelma sanasta "dervissi", ja se on peräisin persian kielestä ja tarkoittaa "köyhää".
K: Miten dervissin elämäntapa eroaa muista?
V: Dervishien elämäntapa on hyvin yksinkertainen, sillä he ovat köyhiä ja elävät askeettista elämäntapaa.
K: Voidaanko dervissit rinnastaa kerjäläismunkkeihin?
V: Kyllä, islamin dervissiä voidaan verrata kristinuskon kerjäläismunkkeihin, sillä molemmat elävät köyhää elämää.
K: Onko "Tariqah" olennainen osa dervissin elämää?
V: Kyllä, "Tariqah" on olennainen osa dervissin elämää, sillä se on tapa elää islamilaista askeesia.
K: Missä muissa uskonnoissa on kristinuskon kaltaisia kerjäläisjärjestöjä?
V: Myös hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja jainismissa on kristinuskon kaltaisia kerjäläisjärjestöjä.
K: Miten dervissin elämäntapa muistuttaa hindulaisen/buddhalaisen/jainilaisen sadhun elämäntapaa?
V: Dervissin elämäntapa muistuttaa hindulaisen/buddhalaisen/jainin sadhun elämäntapaa siinä mielessä, että molemmat elävät yksinkertaista ja säästäväistä elämää.
