Askeesi (asketismi): määritelmä, historia ja hengelliset käytännöt

Askeesi: määritelmä, historia ja hengelliset käytännöt — kuinka pidättyväisyys, mietiskely ja uskonnolliset harjoitukset johtavat sisäiseen rauhaan ja henkiseen muutokseen.

Askeettinen ohjaa tänne. Saatat myös etsiä etikkahappoa. Termiä ei pidä sekoittaa esteettisyyteen.

Askeesi (kreik. askēsis, ’harjoitus, kuritus, harjoittelu’) tarkoittaa yleisesti vapaaehtoista elämäntapaa ja itsehillinnän muotoa, jossa henkilö rajoittaa tai luopuu maallisista nautinnoista uskonnollisista, hengellisistä tai eettisistä syistä. Askeesin tavoitteena on usein mielen ja ruumiin kirkastaminen, henkinen kasvu, sisäisen rauhan saavuttaminen tai yhteyden etsiminen jumaluuteen.

Määritelmä ja merkitys

Askeesi ei ole pelkkää kieltäymystä: se on kurinalaisuutta ja harjoitusta, jolla pyritään muuttamaan tapoja, haluja ja ajattelua. Usein askeesi ilmenee esimerkiksi pidättäytymisenä seksistä, alkoholista, lihasta tai ylellisyyksistä, mutta se voi myös sisältää hiljaisuuden, paaston, yksinäisyyden tai työhön paneutumisen korostamista. Askeesi on tarkoituksellista ja usein systemaattista harjoitusta — ei vain sattumanvaraista kärsimystä.

Historia ja uskonnolliset suuntaukset

Varhaisimmat tunnetut askeettiset liikkeet liittyvät muun muassa buddhalaisuuteen, jainismiin ja kristillisiin erakkoihin. Monet uskonnolliset perinteet ovat kehittäneet omia askeettisia käytäntöjään, esimerkiksi:

• Buddhalaisuudessa askeesi näkyi munkkien ja nunnien elämäntapana ja Vinaya-sääntöinä, joissa korostetaan yksinkertaisuutta ja itsekuriutta.
• Jainismissa pidättyväisyys ja väkivallattomuus (aihma) johtavat usein äärimmäisiin kieltäymyksiin ja raskaaseen itsekuritukseen.
• Kristinuskossa erakkous, luostarielämä ja seksuaalinen pidättäytyminen (kuten selibaatissa) ovat olleet keskeisiä askeesin muotoja; varhaiset erakot (Desert Fathers) elivät ankarissa oloissa rukoillen ja paastoten.
• Intialaisissa traditioissa kuten hindulaisuudessa ja joogassa askeesi (sanyasa, tapas) on keino saavuttaa henkinen edistys tai vapautuminen (moksha).
• Islamin mystisissä suuntauksissa, kuten sufismissa, on myös tapoja harjoittaa itsehillintää, vähentää maallista kiintymystä ja etsiä jumalallista läsnäoloa.

Yleisiä askeettisia käytäntöjä

Askeesi voi sisältää monenlaisia tapoja. Tavallisimpia ovat:

• Paasto tai ruokarajoitukset (esim. käyttämättömyys lihaa tai rajoitetut ateriat).
• Selibaatti ja seksuaalinen pidättyminen.
• Paluuta yksinkertaisuuteen: köyhyys, vähäinen omaisuus ja vaatimattomuus.
• Hiljaisuus (vapaaehtoinen puheen pidättäminen tuntikausia tai päiviä).
• Yksinolo tai erakkous, vetäytyminen maailmasta harjoittelua varten.
• Ruumiillinen kuritus tai muut kärsimyksen harjoitukset (historiallisesti esiintynyt, nykyään usein korostetaan turvallisuutta ja eettisyyttä).
• Säännöllinen rukous, meditaatio tai askeettinen harjoitus (esim. intensiivinen retriitti).

Motivaatiot ja tavoitteet

Askeesin syyt vaihtelevat: uskonnollisissa yhteyksissä tavoitteena saattaa olla pelastus, valaistuminen tai läheisyys jumaluuteen (pelastus). Toisille kyse on itsetuntemuksen lisäämisestä, halusta hallita riippuvuuksia tai vapautua haluista ja pakko-oireista. Monet uskovat, että ruumiin ja mielen kurittaminen puhdistaa ja valmistaa vastaanottamaan hengellistä kokemusta ja sisäistä rauhaa.

Hyödyt ja kritiikki

Askeesin kannattajat nostavat usein esiin seuraavia hyötyjä: mielen selkeyden lisääntyminen, vähemmän häiriötekijöitä, vahvistunut tahdonvoima, syvempi hengellisyys ja empaattisempi elämä. Kritiikkiä askeesi kohtaan on myös paljon. Keskeisiä huomioita ovat:

• Voimakkaat tai äärimmäiset kieltäymykset voivat olla haitallisia fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.
• Askeesi voi muuttua osoitukseksi ylpeydestä tai hengellisestä kilpailusta, jos harjoittajia arvotetaan niiden perusteella.
• Joissain historiallisissa muodoissa askeesi on johtanut itsetuhoisiin käytäntöihin — nykyisessä uskonnollisessa keskustelussa korostetaan eettisyyttä ja inhimillisyyttä.

Askeesi nykyaikana

Nykyään askeesista on myös maallisia muotoja: minimalismi, yksinkertaisen elämäntavan valinta tai joogaan ja meditaatioon perustuva itsekurin harjoittelu muistuttavat perinteistä askeesia, vaikka ne eivät aina liity uskontoon. Lisäksi psykologinen tutkimus on osoittanut, että tarkoituksellinen itsehillintä voi lisätä hyvinvointia, kun se tehdään kohtuudella ja omaa terveyttä kunnioittaen.

Erot muihin käsitteisiin

On hyvä erottaa askeesi seuraavista asioista:

• Esteettisyys: askeesi ei ole sama kuin esteettinen vähäeleisyys; kyse on moraalisesta tai hengellisestä valinnasta, ei pelkästä tyylivalinnasta.
• Austeriteetti (taloudellinen kiristys): poliittinen tai taloudellinen säästöpolitiikka eroaa yksilön vapaaehtoisesta askeesista.

Yhteenveto

Askeesi on monimuotoinen ilmiö, joka yhdistää hengellisiä, eettisiä ja psykologisia ulottuvuuksia. Se voi tarjota välineitä itsetuntemukseen, mielen rauhaan ja henkiseen kasvuun, mutta vaatii tasapainoa ja terveellistä harkintaa. Historiallisesti askeesi on ollut tärkeä osa monia uskontoja ja henkisiä perinteitä, ja sen perintö näkyy myös nykyajan elämäntapavalinnoissa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on asketismi?

K: Mitkä uskonnot harjoittavat askeettisuutta?

K: Miten askeesia harjoitetaan?

K: Onko askeesin harjoittamisesta mitään hyötyä?

K: Onko askeettisen elämäntavan harjoittamisessa haittoja?

K: Onko mahdollista nauttia elämästä ja olla samalla askeettinen?

Hae kirjaimella