Diprotodontia: kengurut, koalat ja muut australialaiset pussieläimet

Tutustu Diprotodontiaan: kengurut, koalat, wombatit ja opossumit — australialaisten pussieläinten monipuolinen historia, lajit, ekologia ja kiehtovat jättiläismuistot.

Diprotodontia on suuri, noin 120 australiaasialaisen pussieläimen muodostama nisäkäsryhmä. Siihen kuuluvat kengurut, wallabit, opossumit, koalat, wombatit ja monet muut.

Ominaisuudet ja tunnuspiirteet

Diprotodontiat tunnistaa tyypillisesti useista yhteisistä piirteistä. Nimi "Diprotodontia" tarkoittaa vapaasti käännettynä "kahdet etuhampaat" (diprotodontia) – monilla lajeilla alaleuan etuhampaat ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Toinen tärkeä tuntomerkki on syndaktylia, eli toisen ja kolmannen varpaan osittainen yhteen kasvaminen takaraajoissa, mikä liittyy mm. puiden kiipeilyyn ja karstaisen maaston liikkumiseen.

Useimmat diprotodontiat ovat pussieläimiä: kantoliina eli marsupium on kehittynyt ja poikaset viettävät syntymän jälkeen pitkiä aikoja pussissa kehittyen. Ryhmän koko vaihtelee pienistä pygmy possumeista muutaman sadan gramman painoisina aina fossiilisiin jättiläisiin saakka.

Luokittelu ja pääryhmät

Tieteellisesti Diprotodontia jakautuu useisiin alaryhmiin. Pääryhmiä ovat muun muassa:

• Macropodiformes – kengurut, wallabit ja potorot (esim. kengurut, wallabit).
• Phalangeriformes – australialaiset possumit ja gliderit (monia lajeja, jotka usein kutsutaan suomeksi "opossumeiksi" tai possuiksi; nämä eroavat Amerikan opossumeista).
• Vombatiformes – koala ja wombatit (koalat, wombatit).

Elintavat ja ruokavalio

Suuri osa diprotodonteista on kasvinsyöjiä tai lehtiruokailijoita (esim. koala syö pääasiassa eukalyptuksen lehtiä). Kengurut ja wallabit laiduntavat ruohoa ja maanpeitekasveja. Jotkut pienemmät lajit ovat kaikkiruokaisia tai hyönteissyöjiä. Historiallisesti ryhmään on kuulunut myös lihansyöjiä: esimerkiksi sukupuuttoon kuollut Thylacoleo on kutsuttu "pussieläinleijonaksi".

Fossiilit ja sukupuuttoon kuolleet lajit

Diprotodontioiden fossiiliaineisto on runsas, ja siihen kuuluu vaikuttavia muinaisia lajeja. Tunnettuja sukupuuttoon kuolleita jäseniä ovat muun muassa jättiläismäinen Diprotodon-suku, joka oli aikanaan eteläisen pallonpuoliskon suurin tunnettu pussieläin, sekä edellä mainittu Thylacoleo.

Levinneisyys

Nykyään diprotodontiat esiintyvät pääasiassa Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä niiden saarilla (esim. Tasmania). Fossiilien perusteella ryhmän edustajia on ollut laajemminkin menneisyydessä, mutta nykyaikainen monimuotoisuus on tyypillisesti australialais-uudeguinealainen.

Ekologinen merkitys

Diprotodontiat ovat tärkeitä ekosysteemien toimijoita: ne osallistuvat kasvien siementen leviämiseen, maaperän muokkaamiseen (esim. wombattien kaivutyöt) ja kasvillisuuden kulutukseen, joka vaikuttaa palotulehduksiin ja maiseman rakenteeseen. Monet lajit ovat keskeisiä joko ravintoketjuissa tai kasviston hallinnassa.

Säilyminen ja uhkatekijät

Useat diprotodontia-lajit ovat uhanalaisia. Pääasiallisia uhkia ovat elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, vieraslajit (kuten kissa ja kettujen kaltaiset saalistajat), ilmastonmuutos sekä taudit (esim. klamydia koalalla). Suojelutoimet sisältävät suojelualueiden perustamista, saalistajien torjuntaa ja tutkimusta, jonka tavoitteena on palauttaa populaatioita ja säilyttää elinympäristöjä.

Lisätietoja

Diprotodontiat muodostavat monimuotoisen ja ekologisesti merkittävän ryhmän, jonka tunteminen auttaa ymmärtämään Australian ja Uuden-Guinean luontoa sekä tarvittavia suojelutoimia. Ryhmän tutkimus yhdistää paleontologiaa, ekologiaa ja evoluutiobiologiaa.

Hae kirjaimella