Thylacoleo carnifex
Marsupiaalileijona, Thylacoleo, on sukupuuttoon kuollut lihansyöjä marsupiaali, joka eli Australiassa 1 600 000-46 000 vuotta sitten. Se oli suurin Australiassa elänyt pussieläin. Kuivan Nullarborin tasangon fossiiliset jäännökset osoittavat, että ihminen ja ilmastonmuutos aiheuttivat todennäköisesti Australian megafaunan sukupuuton noin 45 000 vuotta sitten.
Eläin oli vankkarakenteinen, sillä oli voimakkaat leuat ja erittäin vahvat eturaajat. Sillä oli sisäänvedettävät kynnet, mikä on ainutlaatuista pussieläinten joukossa. Näin kynnet pysyivät terävinä suojaamalla niitä kulumiselta kävelyn aikana. Kynnet soveltuivat hyvin saaliin pidättämiseen ja puihin kiipeämiseen. Kummankin käden ensimmäiset sormenjäljet ("peukalot") olivat puoliksi irrotettavissa, ja niissä oli suurennettu kynsi. Paleontologit uskovat, että kynsiä käytettiin saaliin tarttumiseen, ja ne antoivat varman jalansijan puiden rungoilla ja oksilla. Takajaloissa oli neljä toiminnallista varvasta, joista ensimmäinen oli paljon pienempi, mutta siinä oli karhea tyyny, joka muistutti opossumien varpaita. Se on saattanut auttaa kiipeämisessä. On epäselvää, oliko pussieläinleijonalla syndaktylia (toisen ja kolmannen varpaan sulautuminen), kuten muilla diprotodonteilla.
Sillä oli vahvat kynnet ja erittäin voimakkaat leuat. Biologit arvioivat, että sillä oli voimakkain purenta kaikista elävistä tai sukupuuttoon kuolleista nisäkkäistä. Se pystyi metsästämään eläimiä, kuten jättiläiskengurua ja jättiläiswombatia, mutta sen suuri leuka olisi vaikeuttanut pienten eläinten metsästämistä ja tappamista. Pussieläinleijona saattoi painaa jopa 130 kiloa. Se oli noin 1,5 metriä pitkä ja noin 75 cm pitkä.
Marsupiaali Leijonan luuranko
Fossiilit ja muut todisteet
Nullaborin tasangon luolista on löydetty sammakkoeläinleijonan fossiilisia luita. Tutkijat ovat arvioineet niiden iäksi 400 000-800 000 vuotta. Luoteis-Australiasta vuonna 2006 löydetyt luolamaalaukset kuvaavat pussieläinleijonia, joilla on raidallinen selkä, tupsuhäntä ja teräväkärkiset korvat. Vuonna 2009 maanviljelijä Ballaratin läheltä löysi Ballaratin lähellä sijaitsevasta kuivuneesta järvenpohjasta kalkkikiveen säilöttyjä fossiilisia jalanjälkiä ja pussieläinleijonan leukaluita.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä eläimestä tekstissä puhutaan?
V: Tekstissä käsitellään marsupiaali leijonaa, Thylacoleoa.
K: Milloin tämä eläin asui Australiassa?
V: Marsupiaalileijona eli Australiassa 1 600 000-46 000 vuotta sitten.
K: Mikä aiheutti tämän lajin sukupuuton?
V: Ihminen ja ilmastonmuutos aiheuttivat todennäköisesti Australian megafaunan sukupuuton noin 45 000 vuotta sitten.
K: Miten se oli sopeutunut saaliinsa metsästämiseen?
V: Sillä oli sisäänvedettävät kynnet, joiden ansiosta ne pysyivät terävinä suojaamalla niitä kulumiselta kävellessä. Sillä oli myös molemmissa käsissä puoliksi avattavat ensimmäiset sormenjäljet, joissa oli suurennettu kynsi, jota se olisi käyttänyt saaliinsa kiinniottamiseen. Lisäksi sen takajalkojen varpaissa oli neljä toimivaa varvasta, joissa oli opossumien kaltainen karhennettu tyyny, joka on saattanut auttaa kiipeämisessä.
K: Kuinka voimakas sen purema oli muihin nisäkkäisiin verrattuna?
V: Biologit arvioivat, että sillä oli voimakkain purenta kaikista elävistä tai sukupuuttoon kuolleista nisäkkäistä.
K: Minkä kokoinen se oli suunnilleen?
V: Pussieläinleijona saattoi painaa jopa 130 kiloa, ja se oli noin 1,5 metriä pitkä ja noin 75 cm pitkä.
