Koala (Phascolarctos cinereus) — Itä-Australian eukalyptusmetsien pussieläin
Koala — suloinen Itä-Australian eukalyptusmetsien pussieläin: tutustu sen elämään, ruokavalioon ja suojeluun helposti ja kiinnostavasti.
Koalat (Phascolarctos cinereus) ovat kasvinsyöjäisiä pussieläimiä, jotka elävät Itä-Australian eukalyptusmetsissä. Ne ovat Phascolarctidae-heimon ainoa elävä laji.
Koaloja kutsutaan usein koalakarhuiksi, koska ne muistuttavat pienikokoista karhulta tai nallelta, mutta ne eivät ole karhuja: koalat kuuluvat pötköpussieläimiin (marsupialeihin), eivät nisäshammasketjuun, johon karhut kuuluvat.
Ulkonäkö ja koko
Koalat ovat keskikokoisia puissa eläviä nisäkkäitä. Niillä on paksu, pehmeä turkki, suuri kuono, pienet silmät ja korvat, sekä vahvat eturaajat ja terävät kynnet, jotka sopivat kiipeilyyn. Väriltään turkki on tavallisesti harmahtava, rinnan ja vatsan kohdalta vaaleampi. Naaras on yleensä hieman pienempi kuin koiras.
- Pituus: noin 60–85 cm (vartalo mukaan lukien).
- Paino: tavallisesti 4–15 kg lajin ja yksilön mukaan; koiraat usein painavampia kuin naaraat.
- Elinikä: luonnossa tyypillisesti 10–15 vuotta, hoidossa voi elää pidempään.
Elintavat ja ravinto
Koalat ovat pääosin puissa (arboreaalisia) eläviä ja aktiivisimmillaan hämärässä tai yöllä. Ne nukkuvat suurimman osan päivästä — usein 18–22 tuntia vuorokaudessa — koska eukalyptuslehtien ravintoarvo on vähäinen ja niiden hajotus vaatii energiaa.
Ruokana ovat lähes yksinomaan eukalyptuslehdet. Koalat ovat valikoivia ja syövät mieluiten tiettyjä eukalyptuslajeja. Lehdissä on myrkyllisiä yhdisteitä ja vähän ravinteita, joten koalat ovat kehittäneet pitkän suolen ja suuren paksusuolen (cecum), jossa mikrobit hajottavat kuitua. Lisäksi niillä on alhainen aineenvaihdunta ja erikoistunut maksa, jotka auttavat sietämään lehtien myrkkyjä. Koalat saavat suurimman osan tarvitsemastaan vedestä lehdistä, mutta juovat vettä tarvittaessa.
Lisääntyminen ja kehitys
Koalat ovat pussieläimiä: naaras synnyttää yhden hyvin pienen poikasen (joeyn) lyhyen tiineyden jälkeen (noin 34–36 päivää). Vastasyntynyt poikanen ryömii emon vatsapussiin, missä se kiinnittyy nisään ja kehittyy edelleen useita kuukausia. Poikanen pysyy pussissa noin 6–7 kuukautta ja alkaa sen jälkeen kiipeillä emon selässä tai vatsalla, kunnes vieroitus etenee ja se on itsenäisempi.
Sukukypsyys saavutetaan yleensä 2–3 vuoden iässä naarilla ja 3–4 vuoden iässä uroskoirilla. Yleensä syntyy yksi poikanen kerrallaan; kaksoset ovat harvinaisempia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Koalat esiintyvät luonnonvaraisina pääasiassa idän ja etelän Australian eukalyptusalueilla, mukaan lukien Queensland, New South Wales, Victoria ja Etelä-Australia. Ne tarvitsevat laajoja yhteyksiä puustoon, koska yksilöt liikkuvat eri puiden välillä etsiessään ruokaa ja lisääntymiskumppaneita. Metsähakkuut, peltoviljely, kaupunkilaajeneminen ja infrastruktuurin rakentaminen pirstovat sopivia elinalueita.
Säilyminen ja uhat
Koalojen kannat ovat paikoin vähentyneet ja laji on kohdannut useita uhkia:
- Elinympäristön häviäminen ja pirstoutuminen (metsien hakkuut, kaupunkialueet).
- Suuret maastopalot, jotka voivat tappaa yksilöitä ja tuhota laajoja alueita nopeasti (esim. 2019–2020 palot Australiassa aiheuttivat merkittävää haittaa).
- Tautien leviäminen, erityisesti Chlamydia-infektiot, jotka voivat aiheuttaa lisääntymisongelmia ja sokeutumista.
- Ilmastonmuutos ja lämpöaallot, veden puute ja ruoan laadun heikkeneminen.
- Liikenneonnettomuudet, koirahyökkäykset ja ihmisten aiheuttama stressi.
Säilytystoimet käsittävät elinympäristön suojelua, metsien yhdistäviä viherkäytäviä, loukkaantuneiden eläinten hoitoa, tautien tutkimusta ja rokotekehitystä sekä julkista valistusta. Koalat ovat monilla alueilla lailla suojeltuja ja tärkeä osa luonnonsuojelutoimia.
Merkitys ja ihmisen suhde
Koala on Australiassa hyvin tunnistettava ikoni, jolla on suuri kulttuurinen ja taloudellinen merkitys matkailulle. Samalla laji toimii indikaattorina metsien tilasta: koalan menestys kertoo usein laajemmin eukalyptusmetsien terveydestä. Koalojen hoitolaitokset ja vapaaehtoisverkostot auttavat loukkaantuneita yksilöitä ja edistävät suojelutyötä.
Koalat eivät sovi lemmikeiksi: niiden erityisruokavalio, herkkä terveys ja tarve laajoihin puualueisiin tekevät hoidosta vaativaa ja laittomaa monissa paikoissa. Ihmisten toiminnalla on suuri vaikutus muun muassa elinympäristöjen säilymiseen ja koalien tulevaisuuteen.
Yhteenvetona: koala on erikoistunut ja monella tapaa haavoittuva pussieläin, joka tarvitsee suojelua ja elinympäristöjensä kestävää hoitoa säilyäkseen luonnossa.
Koala syö lehtiä.
Nukkuva koala eläintarhassa.
Ulkonäkö
Koaloilla on ruskeanharmaa tai hopeanharmaa turkki ja suuri vaaleanpunainen, tummanpunainen ja/tai musta nenä. Niillä on terävät kynnet, jotka auttavat niitä kiipeilemään.
Koaloilla on myös sormenjäljet, jotka näyttävät samalta kuin ihmisen sormenjäljet. Sormenjälkiasiantuntijoiden on ollut vaikea erottaa, ovatko sormenjäljet ihmisen vai koalan. Sormenjäljet ovat harvinaisia puihin kiipeilevillä nisäkkäillä. Tutkijat eivät tiedä, miksi koalalla on sormenjäljet, mutta heidän paras arvauksensa on, että ne auttavat koalaa valitsemaan lehtiä syötäväksi.
Life
Koalat ovat aktiivisia lähinnä öisin. Ne elävät puissa ja ovat harvoin maassa. Koaloilla on kaksi epätavallista ominaisuutta. Ne syövät eukalyptuspuiden lehtiä [1]. Koalat eivät juo usein, vaan ne saavat suurimman osan vedestään syömistään eukalyptuksen lehdistä. Eukalyptuksen lehdet ovat myrkyllisiä, mutta koalat eivät saa myrkytystä. Tämä johtuu siitä, että niiden ruoansulatuskanavassa on tiettyjä bakteereja, jotka voivat myrkyttää lehtien myrkyn. Koalat joutuvat kuitenkin nukkumaan pitkiä päiviä, koska eukalyptuslehdet eivät tuota paljon energiaa ja koska ruoansulatusprosessi kestää kauan ja kuluttaa paljon energiaa.
Koaloilla on erikoinen tapa jäähdytellä itseään. Toisin kuin ihmiset, jotka hikoilevat, ja muut eläimet, jotka viilentävät tai nuolevat turkkiaan pysyäkseen viileinä, koalat vähentävät ruumiinlämpöään halailemalla puuta. Tiettyjen puiden runkojen lämpötila on jopa 9 astetta celsiusastetta alhaisempi kuin ilman lämpötila. Koalat pysyttelevätkin kuumana päivänä mieluiten näiden puiden päällä, vaikka niiden lehdet eivät olisikaan kaikkein maukkaimpia.
Koalat elävät suurimman osan ajasta yksin, mutta niillä on sosiaalinen hierarkia muiden lähellä asuvien koalojen kanssa.
Vastasyntynyt koala on 35 päivää kestäneen raskauden jälkeen noin 25 senttimetrin pituinen, eikä sillä ole korvia, silmiä tai karvoja. Se ryömii itse emonsa pussiin. 12 kuukauden kuluttua nuori koala on niin vanha, ettei se enää mene emonsa pussiin eikä tarvitse maitoa. Naaraskoala voi silloin saada toisen poikasen. Nuoret koalat jättävät emonsa yleensä 18 kuukauden ikäisinä, mutta jos emo ei saa toista poikasta, ne jäävät joskus jopa kolmeksi vuodeksi. Koaloista tulee sukukypsiä noin kaksivuotiaina, mutta ne saavat usein ensimmäisen vauvansa vasta kahden vuoden kuluttua.
Koalat syövät enimmäkseen lehtiä eivätkä juo kovin usein.
Muut tiedot
Koala ei ole uhanalainen laji, mutta se on lähes uhanalainen laji. Yksi syy on elinympäristön häviäminen, mikä tarkoittaa, että koaloilla on vähemmän tilaa elää. Joissakin paikoissa koaloja on enää hyvin vähän. Mutta on myös paikkoja, kuten French Island (Victoria), joissa on liikaa koaloja, jotka syövät liikaa. Tämän vuoksi eukalyptuspuut ja muut eläimet ovat vaarassa. Tutkimus, jossa tarkasteltiin koalojen määrää 1800 paikassa 20 vuoden ajan, osoittaa, että koalojen määrä on laskussa. Australian Koala Foundationin tekemässä tutkimuksessa arvioidaan, että koaloja on jäljellä enää noin 50 000.
Chlamydia
Useimmilla koalaryhmillä Ruotsissa on Chlamydia-tauti. Tämä vaikuttaa myös lajin selviytymiseen. French Islandin koaloilla ei ole tautia, ja siksi koalaryhmiä siirretään usein mantereelle, jotta tietyt alueet saataisiin asutettua uudelleen. Tauti voi aiheuttaa sokeutta, keuhkokuumetta, virtsatietulehduksia ja sukuelintulehduksia.
Etsiä