Kenguru – australialainen marsupiaali: lajit, elinympäristö ja käyttäytyminen

Kenguru on australialainen marsupiaali. Se kuuluu Macropus-sukuun. Yleisnimitystä "kenguru" käytetään neljästä suuresta lajista, ja pienempiä makrojalkaisia on vielä 50 lajia. Kengurut ovat yleisiä Australiassa, ja niitä tavataan myös Uudessa-Guineassa.

Ulkonäkö ja koko

Kengurut ovat tunnettuja vahvoista takaraajoistaan, pitkistä häntälihaksistaan ja eturaajoja pitemmästä vartalosta. Ne vaihtelevat kooltaan pienistä wallaby-tyyppisistä lajeista suureen punakenguruuseen (Osphranter rufus), joka on Australian suurin marsupiaali. Aikuiset urokset voivat olla yli 2 metriä korkeita ja painaa yli 80–90 kg, kun taas pienemmät lajit painavat vain muutamasta kilosta kymmeniin kiloihin.

Lajit ja taksonomia

Kengururyhmää kuvaillaan usein laajasti termillä "kengurut", mutta siihen sisältyy useita ryhmiä: suurten kettumaisten punakenguruiden ja harmaakenguruiden ryhmät, wallabbit eli pienemmät lajit, sekä puukengurut (tree-kangaroos). Taksonomia on myös kehittynyt: perinteisesti monet lajit sijoitettiin Macropus-sukuun, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat johtaneet ryhmien jakautumiseen eri sukujen välillä. Joillekin lajeille on annettu omat sukunimensä, mutta tavallisessa käytössä termi "kenguru" kattaa kaikki macropodidit (Macropodidae-heimon jäsenet).

Elinympäristö ja levinneisyys

Kengurut elävät laajasti erilaisissa ympäristöissä: aroilla ja savanneilla, kuivilla sisämaan alueilla, rannikkoalueilla ja metsissä. Useimmat lajit suosivat avoimia tai puoliaukioisia alueita, joissa ruoho ja muut kasvit sopivat niiden laidunnukseen. Puukengurut asuttavat tiheämpiä metsiköitä ja elävät usein puissa tai puiden latvuksissa.

Liikkuminen ja fysiologia

Kengurun tyypillinen liikkumistapa on loikkiminen voimakkailla takajaloilla. Pitkä ja lihaksikas häntä toimii tasapainon ja torjuntavoiman apuvälineenä. Loikkiminen on taloudellinen tapa liikkua suurilla nopeuksilla, koska takajalkojen jänteet varastoivat ja palauttavat energiaa, mikä vähentää lihastyön tarvetta pitkillä matkoilla. Kengurun lepopulssit ja aineenvaihdunta sopeutuvat hyvin lämpimiin olosuhteisiin; ne voivat muun muassa nuolla eturaajojaan ja vatsaa viilentääkseen ihoa kautta tapahtuvan haihdunnan avulla.

Käyttäytyminen ja sosiaalisuus

Monet kengurulajit elävät laumoissa, joita kutsutaan usein "mobeiksi". Mobeissa voi olla kymmenistä yksilöistä satoihin, ja ryhmät tarjoavat suojaa pedoilta ja auttavat yhteisessä ravinnon etsimisessä. Urokset saattavat käyttäytyä aggressiivisesti toisiaan kohtaan, etenkin lisääntymiskaudella; taistelut voivat sisältää puskemista, potkimista ja painautumista. Yleisesti ottaen kengurut ovat kuitenkin varovaisia ja pyrkivät välttämään turhia konflikteja.

Ravitsemus

Kengurut ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Useimmat lajit laiduntavat ruohoa, heiniä, lehtiä ja joskus juuria ja kukkia. Ruokavalio vaihtelee lajin ja elinympäristön mukaan; puukengurut voivat syödä myös runsaasti lehtiainesta ja hedelmiä, joita niiden ympäristössä on saatavilla.

Lisääntyminen ja poikaset

Kengurut ovat marsupiaaleja: naaras synnyttää hyvin kehittymättömän poikasen, joka ryömii emon vatsan suulla sijaitsevaan pussukkaan eli marsupiumiin. Siellä "joey" jatkaa kehittymistään ja imee maitoa nisästä useiden kuukausien ajan. Jotkin lajit pystyvät käyttämään muodollista embryonic diapause -ilmiötä eli alkioviivettä, jolloin hedelmöittynyt sikiö voi pysyä lepovaiheessa ja kehittyä vasta kun emon olosuhteet ovat suotuisat tai kun pussukassa oleva poikanen on irtaantunut.

Petoeläimet ja uhkat

Perinteiset pedot kuten dingo ja suurikokoiset kotkat saalistavat nuoria ja heikompia yksilöitä. Ihmisen vaikutus on kuitenkin nykyisin merkittävin uhka monille kengurulajeille: elinympäristön häviäminen, maatalousalueiden laajentuminen, liikenneonnettomuudet, sekä vieraslajit kuten kettu ja kissa vaikuttavat populaatioihin. Lisäksi jotkin lajit on metsästetty tai säädeltyina ajoittain pyydetty maatalousvahinkojen takia.

Suhde ihmisiin ja suojelu

Kengurut ovat olennainen osa Australian luontoa ja kulttuuria, ja ne esiintyvät usein myös taiteessa, kansallisessa symboliikassa ja matkailussa. Monet lajit ovat yleisiä ja lisääntyvät jopa ihmisen muokkaamilla alueilla, mutta jotkin lajit, erityisesti tietyt puukengurut ja kivikkopaikojen lajit, ovat uhanalaisia. Suojelutoimia ovat elinympäristön suojelu, kannanhoidolliset metsästysrajoitukset, liikenneturvallisuustoimenpiteet sekä turistien ja paikallisyhteisöjen tietoisuuden lisääminen.

Kiinnostavia faktoja

• Kengurun loikka voi olla sekä nopea että energiaa säästävä — tietyissä nopeuksissa elastiset jänteet palauttavat liike-energian tehokkaasti.
• Punakenguru voi hyppiä yli 9 metrin pituisia loikkia ja saavuttaa yli 60 km/h vauhdin lyhyissä vauhdinhuipuissa.
• Kengurut eivät pysty kävelemään eturaajoillaan siten kuin nelijalkaiset: niiden liikkuminen kävelyvauhdilla muistuttaa usein potkimista ja tukeutumista häntään.

Yhteenvetona: kenguru on monimuotoinen ja sopeutunut marsupiaali, jonka lajit vaihtelevat koon, elintapojen ja elinympäristöjen suhteen. Ne ovat sekä symbolisesti että ekologisesti tärkeitä Australiassa ja sen lähialueilla, ja niiden suojelu edellyttää paikallisten ekosysteemejen ja ihmistoiminnan tasapainottamista.

Neljä lajia

Kenguruita elää neljä lajia:

• Punainen kenguru (Macropus rufus) on maailman suurin pussieläin. Punainen kenguru elää Australian kuivassa ja puolikuivassa keskiosassa. Suuri uros voi olla kaksi metriä pitkä ja painaa 90 kiloa.
• Itäinen harmaa kenguru (Macropus giganteus) ei ole yhtä tunnettu kuin punainen (Australian ulkopuolella), mutta se on useimmin nähty, sillä sen levinneisyysalue kattaa mantereen hedelmällisen itäosan.
• Läntinen harmaa kenguru (Macropus fuliginosus) on taas hieman pienempi, noin 54 kilogrammaa (119 paunaa) suurella uroksella. Sitä tavataan Länsi-Australian eteläosassa, Etelä-Australiassa lähellä rannikkoa ja Darling-joen vesistöalueella.
• Antilopiinikenguru (Macropus antilopinus) muistuttaa itäistä ja läntistä harmaata kengurua. Niiden tavoin se elää ruohoisilla tasangoilla ja metsissä. Se elää suurissa ryhmissä.

Macropodidae-heimoon kuuluu myös noin 50 muuta pienempää makropodia.

 
Punainen kenguru laiduntamassa  

Hae kirjaimella