Dixon S. Miles

Varhainen ura

Miles syntyi Baltimoressa, Marylandissa 4. toukokuuta 1804. Hän oli West Pointin Yhdysvaltain sotilasakatemian kadetti 24. kesäkuuta 1819-1. heinäkuuta 1824. Hänet nimitettiin 7. jalkaväkirykmentin luutnantiksi. Yhdeksän vuotta myöhemmin Miles ylennettiin yliluutnantiksi vuonna 1833 ja kapteeniksi vuonna 1836. Hän toimi apulaisvarusmestarina 16. tammikuuta 1839-30. syyskuuta 1845. Vuonna 1846 hän palveli Meksikon ja Amerikan sodassa. Fort Texasin piirityksessä hän sai kunniamaininnan urhoollisuudesta ja "ansiokkaasta käytöksestä" Fort Texasin puolustuksessa, ja hänet ylennettiin majurin arvoon.

Sisällissota

Miles oli saavuttanut everstin arvon vuoteen 1859 mennessä. Hän oli sijoitettuna Kansasissa sijaitsevaan Leavenworthin linnakkeeseen, kun sisällissota alkoi. Hänet lähetettiin Virginiaan ja määrättiin kenraalimajuri Robert Pattersonin johtaman jalkaväkiprikaatin komentajaksi. Sitten hänelle annettiin prikaatikenraali Irvin McDowellin johtaman divisioonan komento. Hän oli mukana ensimmäisessä Bull Runin taistelussa, mutta hänen divisioonansa pidettiin reservissä. Sitten häntä syytettiin siitä, että hän oli taistelun aikana humalassa. Hänet todettiin syylliseksi tutkintatuomioistuimessa. Sotaoikeutta ei pidetty. Miles sai kuitenkin uuden komennon vasta maaliskuussa 1862.

Harpers Ferry

Kun hänet määrättiin Harpers Ferryn asevarastoon, hän oli 58-vuotias, unionin armeijan vanhin eversti. Miles saapui komentoon keväällä 1862. Konfederaatiot olivat polttaneet asevaraston vuonna 1861. Kaupungin jäljellä olevat talot, myllyt ja kirkot toimivat sairaaloina, kasarmeina ja talleina. Suurin osa väestöstä oli poissa. Se oli kuitenkin edelleen tärkeä huoltotukikohta unionille. Syyskuussa 1862 Milesilla oli Harpers Ferryssä 14 000 miestä. Syyskuun 12. päivänä 1862 saapui prikaatikenraali Julius White. Mutta koska hänellä ei ollut sotilaskokemusta, eversti Miles jäi komentajaksi. Syyskuun 5. päivänä Miles oli saanut esimieheltään, kenraalimajuri John E. Woolilta hyvin tarkat määräykset: "Ette hylkää Harpers Ferryä puolustamatta sitä viimeiseen asti". Ikään kuin viesti ei olisi ollut tarpeeksi tarkka, Wool lähetti toisen viestin, jossa sanottiin, että "asemaa ei saa hylätä, ja ampukaa ensimmäinen mies, joka sitä ajattelee". Miles lähetti viestin, jossa hän sanoi olevansa valmis heitä varten. Jostain syystä Miles kuitenkin halusi pitää suurimman osan joukoista kaupungin lähellä sen sijaan, että hän olisi ottanut komentoasemat ympäröivillä kukkuloilla.

Kun konfederaation kenraali Robert E. Lee eteni pohjoiseen Marylandin kampanjassaan vuonna 1862, hän jakoi joukkonsa. Lee lähetti kenraalimajuri Thomas J. "Stonewall" Jacksonin valtaamaan ja pitämään Harpers Ferryn. Hänen joukkonsa löysivät kukkulat vartioimattomina ja asettivat tykistön asemiin pommittamaan kaupunkia. Varhain 15. syyskuuta Miles kokosi upseerinsa yhteen. Heidät oli piiritetty ja ammukset olivat lähes lopussa. Noin kello 9.00 aamulla unionin joukot nostivat valkoiset liput antautumisensa merkiksi. Muutamaa minuuttia myöhemmin räjähti konfederaation kranaatti, joka haavoitti Milesia kuolettavasti. Hän kuoli seuraavana päivänä. Toisena komentajana toiminut kenraali White järjesti antautumisen. Se oli suurin unionin sotilaiden vangitseminen sodan aikana. Jackson sai saaliiksi yli 12 700 miestä, 13 000 asetta ja 47 tykistön kappaletta. Milesia syytettiin antautumisesta.