Marylandin kampanja (4. syyskuuta 1862–20. syyskuuta 1862), jota kutsutaan myös Antietamin kampanjaksi, oli useiden yhteenottojen sarja Länsi-Virginiassa ja Marylandissa, jonka aloitti konfederaation kenraali Robert E. Lee. Kampanjaa on pidetty yhtenä sisällissodan käännekohdista unionin kannalta. Leen tavoitteena oli viedä sota pohjoiseen, uhata Washingtonin ja Baltimoren lähellä olevia alueita sekä kerätä varoja ja rekrytoida kannatusta Marylandin ja Pennsylvanian osavaltioissa. Ratkaisevien voittojen avulla hän toivoi myös saavansa Englannin ja Ranskan tunnustuksen ja tukea; toiveena oli, että menestys pakottaisi Abraham Lincolnin hakemaan rauhaa.

Taustaa ja suunnitelma

Syksyllä 1862 Lee päätti viedä konfederaation armeijan Pohjoisesta Virginiasta Marylandiin. Kampanja alkoi syyskuun alussa, kun Lee ylitti Potomacin ja eteni syvälle pohjoiseen. Hän hajautti joukkojaan saadakseen haltuunsa tärkeitä linnoituksia, erityisesti Harpers Ferryn, joka sijaitsee jokien yhtymäkohdassa ja oli merkittävä varustemäärän ja liikenteen solmukohta. Konfederaatio pyrki myös luomaan painetta Lincolnin hallitukselle ja horjuttamaan unionin sotatahtoa.

Keskeiset yhteenotot

Kampanjan merkittävimpiä taisteluita olivat muun muassa:

  • Harpers Ferryn piiritys ja vallaus (noin 12.–15. syyskuuta 1862), jossa konfederaatit saivat merkittävän voiton ja vankiluvuissa mitattavan valtauksen.
  • South Mountainin taistelut (14. syyskuuta 1862), joissa unionin joukot onnistuivat avaamaan tien Leeä vastaan ja pakottivat konfederaatiota keskittymään puolustukseen.
  • Antietamin (Sharpsburgin) taistelu (17. syyskuuta 1862), joka oli kampanjan ja koko sodan verisin yhden päivän taistelu. Antietamin seurauksena Lee joutui perääntymään takaisin Virginiassa.

Unionin komentaja kenraali George B. McClellan sai kampanjan aikana haltuunsa Leen taktisia suunnitelmia (tunnettuina "Special Order 191"), mikä antoi unionille ajoittaisen etulyöntiaseman vastahyökkäystä suunniteltaessa.

Tappiot ja seuraukset

Antietamin taistelu aiheutti valtavat tappiot: yhteensä noin 22 000–23 000 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta eri arvioiden mukaan. Harpers Ferryn antautuminen toi konfederaateille lyhytaikaisen edun, mutta kampanja ei saavuttanut strategisia tavoitteitaan. Lee joutui vetäytymään takaisin Virginiassa, ja hänen hyökkäyksensä pohjoiseen ei johtanut Euroopan valtioiden tunnustukseen tai liittoutumiseen.

Kampanjan poliittinen vaikutus oli kuitenkin merkittävä: unionin strateginen pysäytys Leeä vastaan antoi presidentti Lincolnille tilaisuuden julkaista 22. syyskuuta 1862 alkavan preliminäärisen orjuuden lopettamisjulistuksen (Preliminary Emancipation Proclamation), joka muutti sodan luonteen vapaustaisteluksi ja vaikeutti Euroopan valtioiden halua tukea konfederaatiota.

Merkitys

Marylandin kampanja oli käännekohta, koska se pysäytti Lee'n pohjoispiirit ja loi unionille poliittisen sekä moraalisen edun. Vaikka taistelut olivat monin paikoin taktisesti tasaisia, kampanja esti konfederaation laajempia tavoitteita ja vaikutti sodan kansainväliseen ulottuvuuteen.