Don Quijote on Miguel de Cervantesin romaani. Kahdessa osassa (1605 ja 1615) julkaistua kirjaa pidetään ensimmäisenä modernina romaanina. Se kirjoitettiin ensin espanjaksi, ja pian sen jälkeen Thomas Shelton käänsi sen englanniksi. Monet tutkijat pitävät sitä ensimmäisenä modernina romaanina. Päähenkilö Don Quijote on ritarillisuuden perikuva, mutta syvästi virheellinen ja epäkäytännöllinen. Don Quijote on hahmona niin vaikutusvaltainen, että hänen käyttäytymistään kuvaillaan yleiskielessä sanalla "kiksoottinen".

Lyhyesti sanottuna tarina kertoo Alonso Quixanosta, rikkaasta keski-ikäisestä miehestä. Quixano, joka on lukenut monia tarinoita ritarillisuudesta ja ritareista, tulee hulluksi ja uskoo olevansa ritari nimeltä Don Quijote. Hän ratsastaa ympäri maata kersanttinsa Sanchon kanssa seikkailemassa. Hän uskoo seikkailujensa olevan totta, mutta kaikki muut nauravat hänelle.

Yksi kirjan kuuluisimmista tarinoista on Don Quijoten taistelu tuulimyllyjä vastaan. Hän näkee tuulimyllyjä ja luulee niitä jättiläisiksi. Kun hän ratsastaa taistelemaan niitä vastaan, hänet pudotetaan hevosen selästä. Sancho kertoo hänelle, että ne ovat vain tuulimyllyjä, mutta Don Quijote ei usko häntä. Hän on varma, että taikuri muutti tuulimyllyt jättiläisiksi satuttaakseen häntä.

Kirjan lopussa Alonso Quixano palaa kotiinsa pahasti loukkaantuneena. Hän tulee jälleen terveeksi ja kuolee.

Tiivistetty juoni laajemmin

Romaani kertoo kahdesta pääosasta ja useista episodimaisista seikkailuista. Ensimmäinen osa esittelee Alonso Quixanon muutoksen Don Quijoteksi: hän ottaa ritarin roolin, pukeutuu vanhoihin ritarivarusteisiin, nimeää itselleen neuvonantajaksi maalaiskäräjiltä tulevan Sancho Panzan ja vannoo palvelevansa kuvitteellista rakastettuaan, Dulcinea del Tobosoa (joka todellisuudessa on tavallinen nainen nimeltä Aldonza Lorenzo).

Toisessa osassa Cervantes käy dialogia omasta teoksestaan ja sen vaikutuksesta: hahmot ovat lukeneet ensimmäisen osan Don Quijoten seikkailuista ja reagoivat siihen. Tässä osassa on myös vakavampia sävyjä ja metafiktiivisiä hetkiä: teos käsittelee kirjallisuuden ja todellisuuden rajaa, maineen vaikutusta ja ihmisen kykyä erottaa fantasia ja arki. Lopulta Don Quijote palaa kotiin, menettää hullutuksensa, tunnustaa olevansa Alonso Quixano ja kuolee.

Päähenkilöt

  • Don Quijote / Alonso Quixano – idealistinen ritarillisuuden puolustaja, jonka mielikuvat ja lukeminen muuttavat todellisuudentajun.
  • Sancho Panza – Don Quijoten kersantti; maanläheinen, käytännöllinen ja usein itsepintaisen viisas. Hänen sanontansa ja proverbs-mainen puheensa ovat teoksen tunnusmerkkejä.
  • Dulcinea del Toboso – Don Quijoten ideaali rakkaus, käytännössä maalaisnainen nimeltä Aldonza; hänen olemassaolonsa on enemmän Don Quijoten kuvitelmaa kuin konkreettinen todellisuus.
  • Muita tärkeitä hahmoja ovat mm. Don Quijoten kodin palvelijat, kyläläiset, munkit, satunnaiset matkakumppanit ja hahmot, jotka pyrkivät parantamaan tai hyötymään Don Quijoten hullutuksesta (mm. Samson Carrasco).

Teemat ja tyylikeinot

  • Parodia ja satiiri: teos pilkkaa vanhoja ritaritarinoita ja niiden kliseitä, mutta samalla osoittaa myötätuntoa niiden romanttisuutta kohtaan.
  • Realismi vs. idealismi: Don Quijote symboloi idealismia ja unelmia, Sancho realismia ja arjen viisautta; heidän välisensä jännite on teoksen ydintä.
  • Metafiktiivisyys: Cervantes rikkoo kerta-ajattelun rajoja; toisessa osassa hahmot tietävät ensimmäisen osan olemassaolosta, mikä luo itsetietoisuuden tason ja kommentoi kirjallisuuden vaikutusta.
  • Kielen rikkaus: romaani käyttää eri rekistereitä: runollista puhetta, maalaiskansan sananlaskuja ja älykkäitä dialogeja, mikä tekee siitä monitasoisen lukukokemuksen.
  • Ihmisen hahmon monimutkaisuus: teoksessa käsitellään hulluutta, identiteettiä, kunnian ja kunniallisuuden käsitteitä sekä yksilön ja yhteisön suhdetta.

Julkaisu, käännökset ja vaikutus

Kirja julkaistiin kahdessa osassa (1605 ja 1615). Se levisi nopeasti Eurooppaan ja on käännetty lukuisille kielille. Mainittu Thomas Sheltonin englanninkielinen käännös teki teoksen tunnetuksi myös englanninkielisessä maailmassa. Don Quijotea pidetään usein ensimmäisenä modernina romaanina, koska siinä yhdistyvät pitkämuotoinen kerronta, psykologinen ihmiskuvaus ja poliittinen sekä sosiaalinen havainnointi.

Teoksella on ollut valtava kulttuurinen vaikutus: siitä on tehty lukuisia taideteoksia, näytelmiä, oopperoita, elokuvia ja viittauksia kirjallisuudessa. Sana "quixotic" englannissa (suomessa usein käännetään kuvaavasti esim. "kiksoottiseksi") juontaa juurensa Don Quijoten ihanteellisuudesta ja naiivista sankaruudesta.

Miksi teos on tärkeä edelleen?

Don Quijote on ajaton, koska se käsittelee inhimillisiä teemoja – unelmia, pettymystä, itsekunnioitusta ja yhteisöllisyyttä – tavalla, joka yhdistää huumorin ja traagisuuden. Romaanin kokeellisuus kerronnassa ja hahmojen monitasoisuus ovat vaikuttaneet siihen, miten myöhemmät kirjailijat ovat käyttäneet kertomusta, identiteettiä ja kieltä.

Lukuvinkkejä

  • Jos haluat lukea teoksen nykyaikaisella kielellä, etsi laitos, jossa on selkeät kommentit ja selitykset aikakauden viittauksille.
  • Toisinaan on antoisaa lukea myös eri käännöksiä tai rinnakkaistekstinä Cervantesin omia esseitä ja aikalaiskirjoituksia ymmärtääksesi kontekstia.

Don Quijote on sekä viihdyttävä että syvällinen teos, jonka merkitys kirjallisuudelle ja kulttuurille on kiistaton. Sen hahmot ja tilanteet pysyvät helposti tunnistettavina myös nykylukijalle.