Drancyn internointileiri – Ranskan juutalaisten deportointikeskus 1941–1944

Drancyn internointileiri: Ranskan juutalaisten 1941–1944 deportoinnit, pakotetut karkotukset ja vastarinta — perusteellinen historiallinen kertomus ja muistutus uhreista.

Drancyn internointileiri oli keskitysleiri Ranskassa natsi-Saksan miehityksen aikana toisen maailmansodan aikana. Se perustettiin vuonna 1941 keräämään Ranskan juutalaisia ja erityisesti ulkomaalaisia juutalaisia, jotka olivat paenneet Ranskaan ennen saksalaisten hyökkäystä. Sen jälkeen heidät pantiin junavaunuihin ja lähetettiin itään, keskitysleireille, joista useimmat eivät palanneet elossa. Lähes 70 000 ihmistä, mukaan lukien vastarintaliikkeen taistelijoita, romaneja ja muita "ei-toivottuina" pidettyjä henkilöitä, kerättiin yhteen. Vuoteen 1943 asti leiriä hallinnoi Ranskan poliisi Saksan valvonnassa. Tämän jälkeen ranskalaiset siirrettiin pois ja tilalle tulivat Alois Brunnerin johtamat saksalaiset SS-miehet, mikä lisäsi karkotusten tehokkuutta.

Kun leiri vapautettiin vuonna 1944, sinne jäi noin 1 500 ihmistä. Brunner tuomittiin myöhemmin (poissaolevana) kuolemaan, mutta hän pysyi vapaana kuolemaansa saakka vuonna 2010.

Sijainti ja leirin rakenne

Drancyn leiri sijaitsi Pariisin pohjoispuolella Drancyn kaupungin ja La Courneuven alueella. Internointipaikkana käytettiin pääasiassa Cité de la Muette -asuinkompleksia, joka oli 1930-luvulla rakennettu sosiaalisen asuntotuotannon kokonaisuus. Rakennukset muokattiin vangitsemista ja tarkkailua varten: piha-alueet suljettiin, valvontatorneja ja vartioita käytettiin ja liikkumista rajoitettiin.

Toiminta ja karkotukset

Drancy toimi pääosin välitysleirinä: pidätetyt koottiin sinne ennen siirtoa itään. Suurin osa Drancysta lähetetyistä vietiin Auschwitzin tuhoamisleirille Puolassa. Merkittävä käänne oli kesä–heinäkuu 1942, jolloin Ranskan poliisin järjestämien suurten pidätysten, kuten Vel’ d’Hiv -ratsian (Rafle du Vélodrome d’Hiver) aikana, tuhansia miehiä, naisia ja lapsia kuljetettiin ensin Drancyyn ja sieltä edelleen keskitysleireille. Useimmat deportoiduista eivät palanneet.

Arviolta yli 67 000 ihmistä deportoitiin Drancysta itään vuosina 1941–1944, pääosin Auschwitziin. Leirin olot olivat ahtaat ja epäinhimilliset: ylipopulaatio, puutteellinen ravinto ja heikot sanitary-olosuhteet lisäsivät sairauksia ja kuolleisuutta. Myös perheiden erottaminen ja lasten kohtalo ovat Drancyn historian traagisimpia piirteitä.

Ranskalaisen poliisin rooli ja Saksan vastuu

Alkuvaiheessa Drancyn päivittäisestä hallinnosta vastasi Ranskan poliisi saksalaisten ohjeiden ja valvonnan alaisena. Tämä on ollut pitkään historian ja julkisen keskustelun aiheena, kun on arvioitu paikallisten viranomaisten osallistumista juutalaisten vainoon. Vuonna 1943 saksalaiset ottivat leirin suoraan hallintaansa ja määräysvalta karkotuksista siirtyi SS:lle, josta yksi näkyvimmistä vastuuhenkilöistä oli Alois Brunner.

Ranskan valtion osallisuutta ja vastuuta käsiteltiin laajemmin jälkikäteen: vasta vuosikymmeniä sodan jälkeen Ranskan johtajat myönsivät virallisesti, että maan valtion viranomaiset olivat olleet osallisina juutalaisten pidätyksissä ja deportaatioissa.

Vapautus ja jälkivaikutukset

Leiri vapautui Pariisin vapauttamisen yhteydessä vuonna 1944. Vapautuksen jälkeen alue toimi väliaikaissijoituspaikkana ja myöhemmin monet rakennukset palautuivat asuinkäyttöön. Vain pieni osa Drancysta lähetetyistä selviytyi; vapautuksen aikaan leirissä oli jäljellä noin 1 500 ihmistä.

Myöhemmin Drancyn alueesta ja tapahtumista on kehitetty muistomerkkejä ja museoita, jotka kunnioittavat uhreja ja kertovat leirin historiasta. Leirin ja siihen liittyvien tapahtumien tutkimus, julkinen muisti ja opetus ovat keskeisiä osia Ranskan sekä kansainvälisen yhteisön muistotyössä, jotta vastaavaa ei toistuisi.

Oikeudelliset seuraukset

Useita natsisaksalaisia ja joidenkin osalta myös paikallisia virkamiehiä on myöhemmin tuomittu sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Alois Brunner tuomittiin poissaolevana kuolemaan, mutta onnistui pakenemaan ja välttämään pidätyksen elinaikanaan. Oikeudelliset ja moraaliset kysymykset Ranskan viranomaisten roolista ovat olleet esillä niin kansallisessa keskustelussa kuin oikeudenkäynneissäkin.

Muistutus: Drancyn internointileiri on yksi konkreettisimmista esimerkeistä siitä, miten hallinnollinen järjestely voi johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin. Sen historiaa tutkitaan, muistellaan ja opetetaan edelleen, jotta uhrien kokemukset ja vastuu menneestä säilyisivät tiedossa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Drancyn internointileiri?

K: Keitä lähetettiin Drancyn internointileirille?

K: Minne Drancyn internointileirille lähetettiin ihmisiä?

K: Keitä muita Drancyn internointileirille kerättiin?

K: Kuka hallinnoi Drancyn internointileiriä?

Kysymys: Kuinka monta ihmistä jäi Drancyn internointileirille, kun se vapautettiin?

K: Mitä Alois Brunnerille tapahtui?

Hae kirjaimella