Ekokardiografia (kaikukardiografia) – sydämen ultraäänitutkimus ja historia
Ekokardiografia (kaikukardiografia) — selkeä opas sydämen ultraäänitutkimukseen, Doppler-kuvaukseen ja sen historiaan Hertzin ja Edlerin keksinnöistä.
Ekokardiografia (tunnetaan myös nimellä kaikukardiografia) on ultraäänitutkimus, jossa sydäntä tutkitaan ja sen ääniä sekä liikettä havainnoidaan reaaliajassa. Tutkimuksella saadaan kuvia ja tietoa sydämen rakenteesta ja toiminnasta käyttämällä kaksi- ja kolmiulotteista ultraääntä sekä Doppler‑tekniikkaa verenvirtauksien ja paine-erojen arviointiin.
Tutkimustyypit
- Transtoraalinen ekokardiografia (TTE) – yleisin ja ei-invasiivinen tutkimus, jossa ultraäänianturi asetetaan rintakehälle.
- Transesofageaalinen ekokardiografia (TEE) – anturi viedään ruokatorveen, jolloin saadaan tarkempia kuvia sydämen takaisista rakenteista (vaatii yleensä paikallispuudutusta ja usein lyhyen sedoinnin).
- Stressiekokardiografia – sydämen toimintaa tutkitaan rasituksen tai lääkkeellisen kuormituksen aikana.
- Kolmiulotteinen (3D) ekokardiografia – antaa yksityiskohtaisempaa anatomista tietoa esimerkiksi läppien rakenteesta.
- Doppler-tekniikat (pulsed wave, continuous wave, color Doppler) – mittaavat verenvirtausta, nopeuksia ja suuntaa, ja auttavat arvioimaan läppävikoja ja verenläppien vuotoa.
- Kontrastiekokardiografia – tarvittaessa käytetään varjoainetta parantamaan kuvaa tai tunnistamaan pieniä läppävikoja ja shunteja.
Mihin ekokardiografiaa käytetään?
Tutkimusta käytetään muun muassa seuraavien tilanteiden arviointiin:
- läpän rakenteiden ja toimintojen tutkimiseen (stenoosi, regurgitaatio)
- kongentiivisten sydänvikojen (synnynnäiset viat) tunnistamiseen
- perikardiitin tai perikardiaalisen effuusion (nesteen) havaitsemiseen
- endokardiitin ja trombien etsimiseen
- pulmonaarisen hypertension ja muiden verenkiertoon liittyvien muutosten arviointiin
Millainen tutkimus käytännössä on?
TTE on yleensä kivuton ja kestää 15–45 minuuttia riippuen tutkimuksen laajuudesta. Potilas makaa usein kyljellään, ja tutkittava alue voidellaan geeliä sisältävällä anturilla. TEE vaatii yleisimmin paaston ja lyhyen sedoinnin; anturi viedään ruokatorveen ja kuvaus kestää yleensä alle tunnin. Stressitutkimuksissa sydäntä kuormitetaan pyöräergometron tai juoksumaton avulla tai lääkkeellisesti.
Valmistautuminen ja turvallisuus
Ekokardiografia ei käytä ionisoivaa säteilyä, joten se on yleisesti turvallinen ja sopii toistettavaksi. Erityisvalmistelu tarvitaan lähinnä TEE-tutkimuksessa (paasto ja mahdollinen sedaatio). Potilaan on syytä kertoa lääkityksistään ja mahdollisista yliherkkyyksistä ennen tutkimusta.
Rajoitukset
Joissain tapauksissa rintakehän anatomia, lihavuus, keuhkojen ilman määrä tai aikaisemmat leikkaukset voivat heikentää kuvanlaatua. Tällöin TEE tai kontrastitekniikat ja 3D-kuvantaminen voivat tarjota paremman näkymän. Ekokardiografia antaa runsaasti funktionaalista tietoa, mutta tarkimmat anatomiset yksityiskohdat saatetaan tarvita täydentävillä kuvantamismenetelmillä (esim. sydämen CT tai MRI).
Historia
Ekokardiografian kliininen kehitys alkoi 1950‑luvulla. Merkittävä läpimurto tapahtui Ruotsissa, kun kardiologi Inge Edler ja fyysikko Carl Hellmuth Hertz alkoivat 1950-luvun alussa käyttää ultraääntä sydämen tutkimiseen; tyypillisesti päivämääränä mainitaan vuosi 1953, jolloin ensimmäiset tutkimukset tehtiin ja julkaistiin. Heidän työnsä loi perustan nykyaikaiselle kaikukardiografialle ja sen myöhemmälle kehitykselle (2D-kuvantaminen, Doppler ja 3D-teknologiat).
Kaikututkimuslaitteita käytetään pääasiassa sairaaloissa, mutta pienempiä ultraääniyksiköitä on myös poliklinikoilla ja osassa vastaanotoista. Ekokardiografia on keskeinen, turvallinen ja nopeasti saatavilla oleva työkalu sydänsairauksien diagnostiikassa ja seurannassa.
Sydämen kuva kaikukardiografian avulla
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kaikukardiografia?
V: Ekokardiografia on ultraääni, jota käytetään sydämen katseluun ja kuulemiseen.
K: Millaisia kuvia kaikukardiografialla voidaan luoda?
V: Kaikukardiografialla voidaan luoda kaksiulotteisia, kolmiulotteisia ja Doppler-ultraäänikuvia ja -ääniä sydämestä.
K: Missä kaikukardiografialaitteita käytetään yleisesti?
V: Kaikukardiografialaitteita käytetään pääasiassa sairaaloissa.
K: Kuka keksi kaikukardiografian?
V: Kaikututkimuksen keksivät Carl Helmuth Hertz ja Inge Edler 1950-luvulla.
K: Miten kaikukardiografia toimii?
V: Kaikukardiografia toimii käyttämällä ultraääniaaltoja, joilla luodaan kuvia ja ääniä sydämestä.
K: Mitä etuja kaikukardiografian käytöstä on?
V: Kaikukardiografian käytön etuja ovat muun muassa ei-invasiivinen testaus, reaaliaikainen kuvantaminen ja kyky diagnosoida erilaisia sydänsairauksia.
K: Voidaanko kaikukardiografiaa käyttää imeväisten sydänsairauksien diagnosointiin?
V: Kyllä, kaikukardiografiaa voidaan käyttää imeväisten sydänsairauksien diagnosointiin.
Etsiä