Sydän on elin, joka löytyy kaikista selkärankaisista. Se on erittäin vahva lihas. Se sijaitsee ihmisellä kehon vasemmalla puolella ja on noin nyrkin kokoinen. Se pumppaa verta koko kehoon. Sillä on säännöllisiä supistuksia eli silloin, kun sydän puristaa verta ulos muihin kehon osiin.

Cardiac ja cardio tarkoittavat molemmat "sydäntä", joten jos jossakin on etuliite cardio tai cardiac, se liittyy jotenkin sydämeen.

Myokardium tarkoittaa sydänlihasta: "myo" tulee kreikan kielen sanasta "mys", joka tarkoittaa lihasta, ja cardium kreikan kielen sanasta "kardia", joka tarkoittaa sydäntä.

Rakenne lyhyesti

Ihmisen sydän on nelilokeroinen: siinä on kaksi eteistä (oikea ja vasen eteinen) ja kaksi kammioa (oikea ja vasen kammio). Eteisistä veri kulkeutuu kammiolle eteis‑kammioläppien kautta, ja kammioista veri lähtee joko keuhkovaltimoon (oikeasta kammiosta) tai aorttaan (vasemmasta kammiosta). Sydäntä ympäröi suojaava kaksikerroksinen pussi, sydänpussi (perikardium), ja itse seinämät muodostuvat kolmesta kerroksesta: endokardium (sisäkerros), myokardium (sydänlihas) ja epicardium (ulkokerros).

Sydämen osat ja läpät

  • Eteiset (atria) ottavat vastaan verta kehosta ja keuhkoista.
  • Kammiot (ventricles) pumppaavat veren keuhkoihin ja muualle kehoon; vasen kammio on paksuin, koska sen täytyy tuottaa suurempi paine systeemisen verenkierron ylläpitämiseksi.
  • Läpät (eteis‑kammioläppä, aorttaläppä, keuhkovaltimoläppä) varmistavat veren kulun yhteen suuntaan ja estävät takaisinvirtauksen.
  • Väliseinä erottaa oikean ja vasemman puolen, estäen hapettuneen ja vähähappisen veren sekoittumisen.

Toiminta ja verenkierto

Sydämen pumppaustoiminta muodostaa kaksi erillistä kiertoa: keuhkoverenkierron (pieni verenkierto), jossa veri kulkee sydämestä keuhkoihin hapettumaan, ja systeemisen verenkierron (iso verenkierto), jossa happipitoista verta pumpataan kaikkialle kehoon. Sydämen työrytmi koostuu systolesta (supistusvaihe), jolloin veri työntyy valtimoihin, ja diastolesta (rentoutumisvaihe), jolloin sydän täyttyy verellä.

Sähköinen johtuminen

Sydämen supistukset säätelee sähköinen johtojärjestelmä. Sinussolmuke (sinus‑node) toimii normaalisti sydämen tahdistimena ja lähettää impulssin, joka kulkee eteisten läpi aiheuttaen niiden supistumisen. Impulssi siirtyy sitten AV‑solmukkeen kautta Hisin säiettä ja Purkinjen säikeitä pitkin kammioihin, mikä saa kammiot supistumaan. Häiriöt tässä johtojärjestelmässä voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä.

Sydänlihas ja verisuonet

Myokardium koostuu erikoistuneista lihassoluista (sydänlihasoluista), jotka pystyvät supistumaan rytmisesti eikä väsy helposti. Sydän saa oman verenkiertonsa sepelvaltimoiden (koronaarivaltimoiden) kautta; näiden suonten tukkeutuminen voi johtaa hapenpuutteeseen ja sydänlihaksen vaurioon (sydäninfarkti).

Eläinmaailmassa

Sydämen rakenne vaihtelee eläinryhmittäin: esimerkiksi kalalla on tyypillisesti kaksi lokeroa, sammakkoeläimillä usein kolme, ja nisäkkäillä ja linnuilla nelilokeroinen sydän kuten ihmisellä. Rakenne heijastaa lajin hengitys‑ ja aineenvaihduntatarpeita.

Yleisiä häiriöitä

  • Sydäninfarkti (sydänkohtaus) – sepelvaltimon tukkeutuminen aiheuttaa sydänlihaksen kuolion osassa lihasta.
  • Rytmihäiriöt – sydämen sykkeen epäsäännöllisyydet tai liian nopea/hidas syke.
  • Sydämen vajaatoiminta – sydän ei syystä tai toisesta pysty pumppaamaan verta riittävästi kehon tarpeisiin.

Termit ja etymologia

Sydäntä koskevia etuliitteitä ja termejä esiintyy paljon lääketieteessä: kuten artikkelissa mainittu, cardiac ja cardio viittaavat sydämeen. Myokardium‑termi selittää myo‑(lihas) ja kardia‑(sydän) yhdistelmää ja auttaa ymmärtämään sydänlihaksen roolin.

Yhteenvetona: sydän on keskeinen pumppu, jonka rakenne ja sähköinen ohjaus mahdollistavat verenkierron ylläpitämisen. Sen toiminta on elintärkeää ja monimutkainen, ja pienetkin rakenteelliset tai toiminnalliset muutokset voivat vaikuttaa koko kehon toimintaan.