Eduard Adolf Strasburger (1. helmikuuta 1844 Varsova - 19. toukokuuta 1912 Bonn) oli saksalainen professori, joka oli yksi 1800-luvun tunnetuimmista kasvitieteilijöistä.

Vuonna 1868 hän opetti Varsovan yliopistossa. Vuonna 1869 Strasburger nimitettiin Jenan yliopiston kasvitieteen professoriksi. Vuoden 1881 jälkeen hän toimi Bonnin yliopiston Botanisches Institutin johtajana, missä hän kehitti laitosta, ohjasi runsaasti opiskelijoita ja laajensi kasvitieteen tutkimusta modernin mikroskopian ja solubiologian suuntaan.

Tutkimus ja tieteellinen merkitys

Strasburger oli keskeinen hahmo kasvien solubiologian ja embryologian kehityksessä. Hänen tärkeimpiä tutkimusalueitaan olivat kasvisolujen jakautuminen, ytimen ja sukkulan rooli solunjakautumisessa sekä kasvien suvullinen lisääntyminen. Strasburger teki yksityiskohtaisia mikroskooppisia havaintoja ja piirroksia, joiden avulla hän selvensi, miten soluseinä muodostuu jakautumisessa ja miten sukusolujen yhteensulautuminen tapahtuu kukkivilla kasveilla.

Hän kuvasi myös solujen välisiä säikeitä ja pieniä kanavia soluseinissä, joiden merkitys solujen välisessä aineenvaihdossa ja viestinnässä myöhemmin korostui (myöhemmin tällaisia rakenteita on kutsuttu plasmodesmiksi). Strasburgerin havainnot vaikuttivat merkittävästi modernin cytologian muodostumiseen ja auttoivat yhdistämään mikroskooppisen solurakenteen ja kasvien kehitysprosessit.

Julkaisut ja opetus

Strasburger tunnetaan myös selkeistä ja laajalle levinneistä oppikirjoistaan, jotka vakiinnuttivat kasvitieteen käsitteistöä oppilaitoksissa. Hänen teoksensa käsittelivät sekä rakenteellista että kehitysbiologista kasvitiedettä, ja ne toimivat pitkään perusteksteinä yliopistoissa.

Perintö

Strasburgerin työ vaikuttaa edelleen kasvitieteen perusteisiin: hänen havainnot solunjakautumisesta, solujen välisestä yhteydestä ja kasvien lisääntymisestä ovat osa opetusta ja tutkimusta. Hänen kunniakseen on nimetty myös kasvisukuja (esimerkiksi Strasburgeria), ja hänen vaikutuksensa näkyy monien seuraavien sukupolvien kasvitieteellisten tutkijoiden työssä. Strasburger kuoli Bonnissa vuonna 1912, mutta hänen tutkimuksensa ja oppikirjallisuutensa säilyttävät istuvan asemansa kasvitieteen historiassa.