Havupuut ovat käpyjä tuottavia siemenkasveja, jotka ovat useimmiten varsin kookkaita puuvartisia kasveja; osa lajeista esiintyy kuitenkin pensaina. Ne kuuluvat yleensä osastoon Pinophyta tai Coniferophyta ja niille on tyypillistä neulamaiset tai vaaleanvihreät, joskus suomuiset lehdet sekä laki- tai kukintoina muodostuvat kävyt.

Havupuut eivät ole sieniä; vaikka osa vanhoista tai virheellisistä lähteistä saattaa mainita (sienilajeja), ne ovat käpyjä kantavia siemenkasveja, joilla on verisuonikudosta. Kaikki nykyisin elävät havupuut ovat puuvartisia kasveja, ja useimmat niistä ovat puita. Lehtimuodoltaan havupuut jakautuvat selvästi neulaisiin (esim. männyt ja kuuset) sekä suomulehtisiin (esim. setrit ja sypressit). Osa havupuista, kuten lehtikuuset, on lehtipuisia eli ne pudottavat neulansa vuosittain.

Kaikki nykyiset havupuut kuuluvat järjestykseen Pinales. Tyypillisiä esimerkkejä ovat setrit, sypressit, kuuset, katajat, kauriit, lehtikuuset, männyt, punapuut, kuuset ja marjakuuset. Nämä nimitykset kattavat useita eri sukuja ja perheitä; esimerkiksi maailman yleisimpiin kuuluvat suuret perheet kuten Pinaceae (mänty- ja kuusisukuineen) ja Cupressaceae (setri- ja sypressiryhmät).

Havupuulajeja tavataan lähes kaikkialla maailmassa, mutta erityisen laaja levinneisyysalue niillä on pohjoisilla havumetsävyöhykkeillä. Ne ovat usein alueensa vallitsevia puita, esimerkiksi boreaalisissa metsissä eli taigassa, ja ne muodostavat laajoja metsävyöhykkeitä myös vuoristoissa ja lauhkeilla alueilla. Havupuut sopeutuvat kylmiin olosuhteisiin, karuihin maaperiin ja pitkäkestoiseen lumen peittoon.

Havupuilla on suuri taloudellinen merkitys. Niiden puuta käytetään laajasti rakennus- ja puutavaran tuotannossa sekä sellun ja paperin valmistuksessa. Yleisnimiä kuten havupuuksi, käytetään usein teollisissa yhteyksissä kuvaamaan pehmeämpää havupuuta, vaikka jotkin havupuulajit, esimerkiksi jotkut marjakuuset, ovat verrattain kestäviä ja kovempia. Lisäksi havupuita käytetään koriste- ja kaupunkikasveina, joulukuusina sekä lähdeaineksen muodossa (hartsit, eteeriset öljyt, lääkeaineet kuten taksoli katajankaltaisista suvista).

Biologiselta kannalta havupuut ovat tärkeitä hiilen sitojia ja elinympäristöjä monille eläin- ja sienilajeille. Niiden lisääntyminen tapahtuu yleensä tuulen avulla levittävien siite- ja siemenkärkien kautta: koiras- ja naaraskäpyjä esiintyy usein eri yksilöissä tai eri osissa samaa puuta, ja siitepöly kulkeutuu tuulen mukana naaraskäpyihin. Joillakin sukuilla, kuten katajilla ja marjakuusilla, siemenet ovat suojautuneet höytyäkkeellä tai mehukkaalla arilluksella, mikä helpottaa lintujen ja muiden eläinten avulla tapahtuvaa leviämistä.

Monimuotoisuus ja uhat. Havupuita tunnetaan nykyään satoja lajeja (lähteistä riippuen noin 600–700), ja niiden pitkän evolutiivisen historian fossiilijäänteet ulottuvat Mesozooiselle ajalle. Samalla havupuita uhkaavat hakkuu, metsien uudistamisen puutteet, taudit (esim. juurikääpä) ja tuhohyönteiset (kuten kuoriainen) sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset elinympäristöissä. Suojelu ja kestävä metsänhoito ovat siksi keskeisiä keinoja turvata havupuiden monimuotoisuus ja niiden ekosysteemipalvelut tulevaisuudessa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että termeissä ja lähdetiedoissa voi esiintyä eroja — alkuperäisessä lähdetekstissä käytetyt linkkimuotoilut ja nimitykset on säilytetty tässä artikkelissa sellaisinaan.

Havupuiden (Coniferae) osastoon kuuluu noin 700 elävää lajia, joiden tuntemus ja suojelu ovat tärkeitä sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisen taloudellisen toiminnan kannalta.