Energiansäästö

Energiatehokkuuden suuntaukset Yhdysvalloissa

Yhdysvallat on suurin energiankuluttaja, vaikka nykyisellä kasvuvauhdilla Kiinasta voi tulla johtava energiankuluttaja. Yhdysvaltain energiaministeriö luokittelee kansallisen energiankäytön neljään laajaan sektoriin: liikenne, asuminen, kaupallinen käyttö ja teollisuus.

Yksittäiset kotimaiset kuluttajat hallitsevat suurelta osin energian käyttöä liikenteessä ja kotitalouksissa (noin puolet Yhdysvaltojen energiankulutuksesta). Kaupallinen ja teollinen energiankäyttö on yritysten hallinnassa. Kansallisella energiapolitiikalla on merkittävä vaikutus energiankäyttöön kaikilla neljällä sektorilla.

Kuljetusala

Kuljetussektoriin kuuluvat kaikki ajoneuvot, joita käytetään henkilö- tai tavaraliikenteeseen. Tällä alalla käytetystä energiasta noin 65 prosenttia käytetään bensiinikäyttöisissä ajoneuvoissa, jotka ovat enimmäkseen yksityisomistuksessa. Dieselkäyttöinen liikenne (junat, kauppalaivat, raskaat kuorma-autot jne.) kuluttaa noin 20 prosenttia, ja lentoliikenne kuluttaa suurimman osan lopuista 15 prosentista.

1970-luvun öljykriisit vauhdittivat vuonna 1975 liittovaltion CAFE-ohjelman (Corporate Average Fuel Economy) perustamista, jossa autonvalmistajia vaadittiin täyttämään asteittain korkeammat polttoainetaloudellisuustavoitteet. Seuraavalla vuosikymmenellä polttoainetaloudellisuus parani dramaattisesti, mikä johtui pääasiassa ajoneuvojen koon ja painon pienentämisestä. Nämä saavutukset heikkenivät jonkin verran vuoden 1990 jälkeen, koska urheilulliset hyötyajoneuvot, lava-autot ja tila-autot, jotka kuuluvat lievemmän "kevyiden kuorma-autojen" CAFE-standardin piiriin, yleistyivät.

CAFE-ohjelman lisäksi Yhdysvaltain hallitus on yrittänyt kannustaa ajoneuvojen tehokkuuden parantamiseen veropolitiikalla. Vuodesta 2002 lähtien veronmaksajat ovat voineet saada tuloverohyvityksiä kaasu-/sähköhybridiajoneuvoista. Vuodesta 1978 lähtien valmistajille on määrätty polttoainetaloudeltaan poikkeuksellisen huonoista autoista "bensansyöjävero". Vaikka tämä vero on edelleen voimassa, se tuottaa tällä hetkellä hyvin vähän tuloja, koska polttoainetaloudellisuus on yleisesti ottaen parantunut.

Toinen painopiste bensiinin säästämisessä on ajokilometrien vähentäminen. Arviolta 40 prosenttia amerikkalaisten autojen käytöstä liittyy päivittäiseen työmatkaliikenteeseen. Monet kaupunkialueet tarjoavat tuettua julkista liikennettä työmatkaliikenteen vähentämiseksi ja kannustavat kimppakyyteihin tarjoamalla erityisiä korkean käyttöasteen kaistoja ja alhaisempia tiemaksuja autoille, joissa on useita matkustajia. Viime vuosina myös etätyöstä on tullut joissakin työpaikoissa varteenotettava vaihtoehto työmatkaliikenteelle.

Ajoneuvon kulutus laskee yleensä nopeasti, kun nopeus ylittää 55 mailia tunnissa. Henkilö- tai kuorma-auto, joka liikkuu 55 mailia tunnissa, saa noin 15 prosenttia paremman polttoainetalouden kuin sama auto, joka ajaa 65 mailia tunnissa. Yhdysvaltain energiaministeriön (DOE) mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jokainen 5 mailia tunnissa yli 60 mailia tunnissa ajettu nopeus vastaa 1,20 dollarin lisämaksua bensasta (3,10 dollaria gallonalta).

Asuntosektori

Asuntosektorilla tarkoitetaan kaikkia yksityisasuntoja, mukaan lukien omakotitalot, asunnot, teollisuusasunnot ja asuntolat. Energiankäyttö tällä sektorilla vaihtelee huomattavasti eri puolilla maata, mikä johtuu alueellisista ilmastoeroista ja erilaisesta sääntelystä. Keskimäärin noin puolet Yhdysvaltojen kodeissa käytetystä energiasta kuluu tilojen ilmastointiin (eli lämmitykseen ja jäähdytykseen).

Uunien ja ilmastointilaitteiden tehokkuus on kasvanut tasaisesti 1970-luvun energiakriisin jälkeen. Vuonna 1987 annetussa kansallisessa energiansäästölaissa (National Appliance Energy Conservation Act) energiaministeriö valtuutettiin asettamaan vuosittain ilmastointilaitteille ja muille laitteille vähimmäistehokkuusstandardit sen perusteella, mikä on "teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua".

Tekniikan kehittymisestä huolimatta monet amerikkalaiset elämäntapamuutokset ovat lisänneet lämmitys- ja jäähdytysresurssien tarvetta. Yhdysvalloissa rakennettujen asuntojen keskikoko on kasvanut merkittävästi: se oli 1500 ft² vuonna 1970 ja 2300 ft² vuonna 2005. Yhden hengen kotitaloudet ovat yleistyneet, samoin kuin keskusilmastointi: 23 prosentissa kotitalouksista oli keskusilmastointi vuonna 1978, ja vuoteen 2001 mennessä osuus oli 55 prosenttia.

Useimmat yleishyödylliset laitokset kannustavat kuluttajia tekemään pienempiä muutoksia, jotka ovat edullisempi vaihtoehto uuden uunin tai ilmastointilaitteen hankkimiselle. Kuluttajia on myös pyydetty ottamaan käyttöön laajempi sisälämpötila-alue (esim. 65 °F talvella ja 80 °F kesällä).

Kotien energiankulutuksen keskiarvot:

• ilmastointi (sisältää sekä lämmityksen että ilmastoinnin) 44 % 44 %.
• veden lämmitys, 13 %
• valaistus, 12 %
• jäähdytys, 8%
• kodin elektroniikka, 6%
• pyykinpesulaitteet, 5%
• keittiökoneet, 4%
• muut käyttötarkoitukset, 8 %

Joidenkin kotien energiankäyttö voi poiketa huomattavasti näistä keskiarvoista. Useimmissa asunnoissa mikään yksittäinen laite ei ole hallitsevassa asemassa, ja säästötoimet on kohdistettava moniin eri osa-alueisiin, jotta saavutettaisiin merkittäviä energiansäästöjä. Maalämpöpumppujärjestelmät ovat kuitenkin energiatehokkaimpia, ympäristöystävällisimpiä ja kustannustehokkaimpia tilojen ilmastointijärjestelmiä (Environmental Protection Agency). Niillä voidaan vähentää energiankulutusta jopa 70 prosenttia.

Parhaat rakennuskäytännöt

Nykyiset parhaat käytännöt rakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa johtavat koteihin, jotka säästävät energiaa paljon enemmän kuin keskimääräiset uudet asunnot. Katso passiivitalo, supereristys, omavaraiset kodit, nollaenergiarakentaminen, Earthship, olkipaalirakentaminen, MIT Design Advisor, Energy Conservation Code for Indian Commercial Buildings.

Älykkäät tavat rakentaa kodit niin, että talon jäähdyttämiseen ja lämmittämiseen käytetään mahdollisimman vähän resursseja kesällä ja talvella, voivat vähentää energiakustannuksia merkittävästi!

Kaupallinen sektori

Kaupallinen sektori koostuu vähittäiskaupoista, toimistoista (liike-elämän ja julkishallinnon toimistot), ravintoloista, kouluista ja muista työpaikoista. Energian loppukäyttö tällä sektorilla on sama kuin kotitaloussektorilla, mutta hieman erilaisissa suhteissa. Tilojen ilmastointi on jälleen suurin yksittäinen kulutusalue, mutta sen osuus on vain noin 30 prosenttia kaupallisten rakennusten energiankulutuksesta. Valaistuksen osuus on 25 prosenttia, ja sen merkitys on paljon suurempi kuin asuinalalla. Valaistus on yleensä myös kaupallisen käytön tuhlaavin osa-alue. Useat tapaustutkimukset osoittavat, että tehokkaammalla valaistuksella ja ylivalaistuksen poistamisella voidaan vähentää valaistukseen käytettävää energiaa noin 50 prosenttia monissa kaupallisissa rakennuksissa.

Nykyinen rakennuskanta on hyvin huono esimerkki järjestelmällisen (ei kalliin) energiatehokkaan suunnittelun mahdollisuuksista (Steffy, 1997). Kaupallisissa rakennuksissa on usein ammattimainen hallinto, mikä mahdollistaa energiansäästötoimien keskitetyn valvonnan ja koordinoinnin.

Auringon lämpökuormitus tavanomaisten ikkunamallien kautta johtaa yleensä ilmastointilaitteiden suureen kysyntään kesäkuukausina. Esimerkki rakennussuunnittelusta, jolla tämä liiallinen lämpökuorma on voitettu, on Brisbanessa, Kaliforniassa sijaitseva Dakin Building, jossa ikkunointi suunniteltiin siten, että auringon tulokulma on mahdollisimman suuri, jotta aurinkolämpö heijastuisi mahdollisimman hyvin; tämä suunnittelu auttoi myös vähentämään sisätilojen ylivalaistusta työntekijöiden tehokkuuden ja viihtyvyyden parantamiseksi.

Teollisuuden ala

Teollisuussektori edustaa kaikkea tavaroiden tuotantoa ja jalostusta, mukaan lukien valmistus, rakentaminen, maanviljely, vesihuolto ja kaivostoiminta. Kustannusten nousu on pakottanut energiaintensiiviset teollisuudenalat parantamaan tehokkuuttaan huomattavasti viimeisten 30 vuoden aikana. Esimerkiksi teräksen ja paperituotteiden valmistukseen käytettyä energiaa on vähennetty 40 prosenttia kyseisenä aikana, kun taas öljyn/alumiinin jalostus ja sementin tuotanto ovat vähentäneet kulutustaan noin 25 prosenttia. Nämä vähennykset ovat suurelta osin seurausta jätemateriaalin kierrätyksestä ja sähkön ja lämmityksen yhteistuotantolaitteiden käytöstä.

Makean veden toimittamiseen ja käsittelyyn tarvittava energia muodostaa usein merkittävän osan alueen sähkön ja maakaasun käytöstä (arviolta 20 prosenttia Kalifornian kokonaisenergiankulutuksesta liittyy veteen). Tämän vuoksi jotkin paikallishallinnot ovat pyrkineet omaksumaan entistä yhdennetymmän lähestymistavan energian- ja vedensäästötoimiin.

Toisin kuin muilla aloilla, teollisuuden kokonaisenergiankäyttö on vähentynyt viime vuosikymmenellä. Tämä johtuu osittain energiansäästötoimista, mutta myös siitä, että yhdysvaltalaiset yritykset siirtävät yhä useammin tuotantotoimintojaan ulkomaille.

Etätyön käyttö suuryrityksissä on merkittävä mahdollisuus säästää energiaa, sillä monet amerikkalaiset työskentelevät nykyään palvelutehtävissä, joissa he voivat työskennellä kotoa käsin sen sijaan, että he joutuisivat matkustamaan töihin joka päivä.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Energiatehokkuus
• Valosaaste
• Luettelo uusiutuvan energian aiheista