Aljoša Karamazov

Kuvaus

Aljošaa kuvataan fyysisesti seuraavasti:

Lukija voi ehkä kuvitella, että nuorimieheni oli sairaalloinen, eksalte, alamittainen (pieni), pienikokoinen (laiha), kalpea ja kuluttava haaveilija. Juuri päinvastoin oli totta: Aljoša oli silloin terveyden perikuva, tukeva (vahva), punaposkinen, kirkassilmäinen yhdeksäntoista-vuotias poika. Hän oli myös hyvin komea ja hoikka, keskivertoa pitempi, hänellä oli tummanruskeat hiukset, säännölliset, vaikkakin melko pitkät kasvot ja kiiltävät tummanharmaat, laajalti levällään olevat silmät, jotka antoivat mietteliään ja seesteisen (rauhallisen) ilmeen.

- Dostojevski, Karamazovin veljekset, kirja I, luku viisi, s.32.

Hänen persoonallisuutensa on huomattavan epäitsekäs, uskonnollisessa uskossaan erittäin kypsä, herkkä toisten ihmisten tunteille ja rakastava - "hän todellakin rakasti ihmisiä: koko elämänsä ajan hän näytti uskovan ihmisiin ja luottavan heihin, eikä kukaan kuitenkaan koskaan pitänyt häntä yksinkertaisena tai naiivina. Hänessä oli jotakin (ja se säilyi hänessä koko hänen elämänsä ajan), joka sai ihmiset ymmärtämään, että hän kieltäytyi tuomitsemasta muita, että hän tunsi, ettei hänellä ollut siihen oikeutta, ja että mitä tahansa tapahtuikin, hän ei koskaan tuomitsisi ketään." Hän välittää Zosiman vaikutuksen kaupungin "nuoremmalle sukupolvelle" (koulupojille). Kaikesta ystävällisestä hyvyydestään huolimatta hänellä on lempeä persoonallisuus, joka saa lähes kaikki rakastamaan häntä ja tuntemaan olonsa mukavaksi hänen seurassaan. Ylpeä nuori Kolja Krasotkin sanoo, että parasta Aljošassa on se, että hän kohtelee häntä "tasavertaisena".

Kritiikki

Anna-Theresa Tymieniecka sanoo, että Aljoša, kuten ruhtinas Myškin, toisen Dostojevskin romaanin, Idiootin, päähenkilö, ovat melkein jesuiittamaisia hahmoja, jotka eivät kuitenkaan kykene pysäyttämään ympärillään olevien ihmisten suurinta kärsimystä. Hän antaa ymmärtää, että Aljoša on liian rauhallinen, eikä tee romaanin tapahtumissa juuri mitään.

Rufus W. Mathewson kuitenkin väittää, että Aljoša Karamazov on onnistuneempi positiivinen sankari kuin ruhtinas Myškin. Hän väittää, että Aljošan vaikuttavin menestys on Dmitrin auttaminen. Hän kuvailee Aljošan käyttävän anteeksiantoa, ystävällisyyttä ja luonnollista oikeudenmukaisuutta sen sijaan, että hän yrittäisi muuttaa ihmisiä.

Inspiraatio

On todennäköistä, että Dostojevski käytti ystävänsä Vladimir Solovjovin hahmoa Aljošaan. Vladimir Solovjov oli venäläinen runoilija ja filosofi, joka oli hyvin antelias ja lahjoitti jopa vaatteensa ihmisille kadulla.