Jeesus Kristus – elämä, opetukset ja historiallinen merkitys

Nimi Jeesus tuli arameankielisestä nimestä "Jeshua", joka on peräisin hepreankielisestä Yah-shua-nimestä, joka tarkoittaa englanniksi "Jumala on pelastus (tai vapautus)", ja se oli tuolloin suosittu nimi. Jeesusta kutsutaan usein nimellä "Jeesus Kristus" tai "Kristus". Sana Kristus tulee kreikan kielen sanasta christos ja tarkoittaa "öljyllä päähän merkittyä" tai "voideltua". Jeesuksen maassa voitelulla osoitettiin, että henkilö oli valittu kuninkaaksi tai johtajaksi. Jeesusta kutsutaan myös Messiaaksi, joka tulee hepreankielisestä termistä Mashiakh ja tarkoittaa myös "voideltua".

Syntymä

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit kertovat, että ennen Jeesuksen syntymää sekä Maria, hänen äitinsä, että Joosef, miehelle, jolle hänet oli luvattu, tiesivät, että Jeesuksesta tulisi Messias tai kuningas, joka oli luvattu juutalaiselle kansalle muinaisissa juutalaisissa kirjoissa.

Luukkaan evankeliumi kertoo suurimman osan tarinasta. Kun Jeesus syntyi, Rooman valtakunta hallitsi suurinta osaa Lähi-idästä. Hallitus halusi, että jokaisen perheen nimi kirjataan ylös veroja varten, joten kaikkien oli palattava takaisin sinne, mistä he olivat kotoisin. Joosef oli kotoisin Betlehemin pikkukaupungista Jerusalemin läheltä, joten vaikka Maria oli lähellä synnyttää lapsensa, heidän oli matkustettava tuhansien muiden ihmisten kanssa.

Kun he saapuivat Betlehemiin, kaikki huoneet olivat täynnä. Jeesus asetettiin seimeen, koska majatalossa ei ollut tilaa. Paimenet, jotka vahtivat lampaitaan kukkulan rinteellä, tulivat katsomaan lasta ja lähtivät laulamaan Jumalalle kiitosta vastasyntyneestä kuninkaasta.

Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että kaukaisesta maasta tulleet tietäjät näkivät taivaalla uuden tähden ja matkustivat etsimään nuorta Jeesusta, koska he tiesivät, että Messias syntyisi tähden alla ja että tähti oli merkki siitä, että Jeesus oli syntynyt kuninkaaksi. He toivat Jeesukselle lahjoja, jotka olivat kultaa, suitsuketta ja mirhaa.

Kahdeksan päivää syntymänsä jälkeen Jeesus ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi.

Useimmat kristityt juhlivat Jeesuksen syntymäpäivää jouluna. Vaikka evankeliumeissa ei sanota, minä päivänä Jeesus syntyi, päivämääräksi valittiin 25. joulukuuta, koska tuona päivänä oli jo roomalaisten juhlapäivä.

Ministeriö

Johannes Kastaja tiesi Jeesuksen saapumisesta. Hän kastoi Jeesuksen Jordanissa. Kasteen aikana Jumalan Henki laskeutui kyyhkysen lailla Jeesuksen päälle, ja Jumalan ääni kuului. Raamatun mukaan Henki johdatti Jeesuksen erämaahan, jossa hän paastosi 40 päivää. Siellä hän vastusti paholaisen kiusauksia. Sitten Jeesus meni Galileaan, asettui Kapernaumiin ja alkoi saarnata Jumalan valtakunnasta. Hän oli noin 30-vuotias.

Jeesus opetti pääasiassa kertomalla tarinoita. Hän opetti, että Jumala yksin oli todellinen kuningas ja että ihmisten tulisi rakastaa Jumalaa ja toisiaan, kuten pyhissä kirjoituksissa kehotetaan. Ja hän opetti seuraajiaan rukoilemaan. Jeesus teki ihmeitä, jotka olivat merkkejä Jumalan voimasta, kuten antoi nälkäisille ihmisille ruokaa ja viiniä, paransi sairaita ihmisiä ja herätti kuolleet henkiin. Hän myös vapautti ihmisiä pahoista hengistä.

Jeesus kokosi kaksitoista miestä, jotka tunnettiin nimellä kaksitoista apostolia, jotka hän valitsi ja koulutti levittämään sanomaansa. Hänellä oli monia muitakin opetuslapsia, myös monia naisia, mutta juutalaisten tapojen vuoksi naispuoliset opetuslapset eivät voineet matkustaa yksin kaukaisiin paikkoihin opettajiksi.

Raamatun mukaan Jeesuksesta tuli kuuluisa. Hän meni Jerusalemiin, jossa monet vierailivat pääsiäisen aikaan. Kun he kuulivat hänen tulostaan, he tervehtivät häntä kuin kuningasta. He luulivat, että hän vapauttaisi heidät Rooman vallan alta, mutta Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla merkiksi siitä, että hän tuli rauhassa.

Jeesus teki tiettyjä asioita, jotka suututtivat juutalaiset uskonnolliset johtajat. Heidän mielestään hän osoitti epäkunnioitusta tapoja kohtaan, joita juutalaiset olivat noudattaneet vuosisatojen ajan. Juutalaiset eivät esimerkiksi tehneet lainkaan töitä viikon seitsemäntenä päivänä, sapattina, koska se oli pyhä päivä. Johanneksen evankeliumin luvussa 5 kerrotaan, kuinka Jeesus parantaa rampautuneen miehen. Jeesus näki miehen makaavan patjalla. Hän paransi miehen ja käski häntä nostamaan patjan ja menemään kotiin. Patjan kantaminen sapattina oli vastoin uskonnollista tapaa, joten uskonnolliset johtajat kiistelivät Jeesuksen kanssa asiasta. Sitten he tarkkailivat kaikkea, mitä hän teki, ja muistivat kaikki asiat, jotka olivat uskonnollisten tapojen vastaisia.

Markuksen evankeliumin 11. luvussa kerrotaan, että kun Jeesus saapui Jerusalemiin, hän meni juutalaisten temppeliin. Hän suuttui näkemästään. Siellä oli ihmisiä, jotka myivät tavaroita, ja rahanlainaajia, jotka huijasivat köyhiä ihmisiä. Jeesus ajoi pois kaikki ihmiset, jotka myivät tavaroita. Hän sanoi, että ylipapit ja kirjanoppineet olivat tehneet temppelistä varkaiden luolan, koska he tienasivat rahaa köyhiltä ja veivät kodit köyhiltä naisilta, joilla ei ollut muuta keinoa maksaa temppelipalvelusta.

Kuolema

Evankeliumien mukaan temppelin johtajat olivat vihaisia ja halusivat tappaa hänet. He kertoivat Rooman hallitukselle, että Jeesuksen seuraajat halusivat, että hänestä tulisi maan kuningas ja ottaisi sen haltuunsa. Evankeliumien mukaan Rooman kuvernööri oli sitä mieltä, että Jeesus pitäisi vapauttaa, mutta juutalaiset johtajat sanoivat: "Jos teet niin, et ole keisarin ystävä!" (Keisari oli Rooman hallitsija.)

Kuvernööri tuomitsi hänet kuolemaan, koska hänen seuraajansa olivat väittäneet häntä kuninkaaksi. Roomalaiset sotilaat tappoivat Jeesuksen ristiinnaulitsemalla. Hänet naulattiin korkealle ristille käsistään ja jaloistaan. Tämä oli roomalaisten yleinen tapa tappaa kapinallisia ja rikollisia.

Jeesuksen ruumis haudattiin hautaan, joka kuului yhdelle hänen seuraajistaan. Sapatin jälkeisenä päivänä varhain aamulla naiset menivät käsittelemään ruumista mausteilla ja hajustetulla öljyllä. Evankeliumit kuitenkin kertovat, että Jeesuksen ruumis oli poissa ja että hänet nähtiin sen jälkeen elossa. Tätä kutsutaan ylösnousemukseksi.

Jotkut ihmiset, kuten opetuslapsi Tuomas, sanoivat: "En aio uskoa tätä, ennen kuin olen nähnyt sen omin silmin." Mutta Raamattu kertoo, että yli 500 ihmistä, Tuomas mukaan lukien, näki Jeesuksen elävänä. Evankeliumeissa on monia kertomuksia siitä, mitä Jeesus teki ylösnousemuksensa jälkeen. Lopuksi Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus vei opetuslapsensa kukkulalle, jossa hän siunasi heidät ja käski heidän levittää opetustaan kaikkialle maailmaan, minkä jälkeen pilvet laskeutuivat ja hänet nostettiin taivaaseen.

Useimmat kristityt juhlivat pääsiäisenä aikaa, jolloin hän evankeliumien mukaan kuoli ja herätettiin kuolleista.

Kristillinen kirkko perustuu Jeesukseen. Kristittyjen uskomukset Jeesuksesta perustuvat Raamatun neljään evankeliumiin ja 1. vuosisadalla kirjoitettuihin kirjeisiin, joissa selitetään Jeesuksen opetuksia hänen seuraajilleen.

Jeesus ei kirjoittanut näitä kirjeitä. Ne kirjoitti pääasiassa juutalainen mies nimeltä Paavali. Aluksi hän yritti estää kristinuskon leviämisen. Sitten hänestä itsestään tuli kristitty ja hänestä tuli tärkeä johtaja. Kun kristillisiä seurakuntia perustettiin eri kaupunkeihin ja maihin, Paavali kirjoitti niille kirjeitä. Monet kristittyjen uskomuksista on kirjoitettu Paavalin kirjeisiin. Niissä on myös paljon ohjeita seurakuntien ja perheiden johtamiseen.

Uudessa testamentissa on muitakin kirjeitä muilta kirjoittajilta, kuten Pietarilta, Jaakobilta ja Johannekselta. Kaikki nämä kirjeet auttavat rakentamaan nykyajan kristittyjen uskomuksia.

Katso kohta: Muut näkemykset Jeesuksesta

Jeesus Jumalana

Siitä, onko Jeesus Jumala vai ei, on kiistelty pitkään. Useimmat kristityt, mukaan lukien katoliset, ortodoksiset ja protestanttiset kirkkokunnat, uskovat, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Uuden testamentin eri kohdissa Jeesusta kuvataan "Jumalan sanaksi", "Jumalan pojaksi", "Ihmisen pojaksi" ja itse Jumalaksi.

Monet muut ihmiset eivät usko näitä opetuksia, joihin useimmat kristityt uskovat. Islamilainen opetus on, että Jeesus oli profeetta, mutta hän ei ollut osa Jumalaa tai "Jumalan poika". Jeesuksen omana aikana monet juutalaiset suuttuivat Jeesukselle hyvin paljon siitä, että hän sanoi olevansa "Jumalan poika", ja myös siitä, että hänen seuraajansa sanoivat hänen olevan "Messias". Useimmat juutalaiset eivät usko tähän.

Nämä Raamatun jakeet kertovat kristillisestä opetuksesta, jonka mukaan Jeesus on Jumala:

" Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala". Hän oli alussa Jumalan kanssa." Joh. 1:1-3, ESV

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, ja me olemme nähneet hänen kirkkautensa, kirkkauden, joka on niin kuin ainoan Pojan kirkkaus Isästä, täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14, ESV

"Minä ja Isä olemme yksi." Joh. 10:30, ESV

"Heille kuuluvat patriarkat, ja heidän suvustaan, lihan mukaan, on peräisin Kristus, joka on Jumala kaikkien yli, siunattu iankaikkisesti. Aamen." Room. 9:5, ESV

"odottaen autuaallista toivoa, suuren Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä." Titus 2:13, ESV

"Sillä hänessä asuu ruumiillisesti koko jumaluuden täyteys." Kolossalaisille 2:9, ESV.

Jeesukseen viitataan myös nimellä "Jumalan Poika".

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, ja me olemme nähneet hänen kirkkautensa, kirkkauden, joka on niin kuin ainoan Pojan kirkkaus Isästä, täynnä armoa ja totuutta." Joh. 1:14, ESV

"mutta näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille Poikansa kautta, jonka hän on määrännyt kaiken perilliseksi ja jonka kautta hän on myös luonut maailman. 3 Hän on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen luontonsa tarkka jälki, ja hän pitää maailmankaikkeuden pystyssä voimansa sanalla. Tehtyään puhdistuksen syntien tähden hän istuutui korkeuksissa olevan majesteetin oikealle puolelle." Hepr. 1:2-3, ESV

"Ja me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta me tuntisimme hänet, joka on tosi; ja me olemme hänessä, joka on tosi, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa." "Ja me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta me tuntisimme hänet, joka on tosi. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä." 1. Joh. 5:20, ESV. Tämän kirjeen uskotaan olevan saman Johanneksen kirjoittama, joka kirjoitti Johanneksen evankeliumin.

Monet kristityt uskovat, että näiden jakeiden mukaan Jeesus on Jumala. Kaikki kristityt uskovat, että Jeesuksen ristinkuolema mahdollistaa sen, että Jumala antaa kaikille ihmisille anteeksi heidän syntinsä (pahat tekonsa). Useimmat kristityt uskovat, että jos ihminen pyytää Jumalalta anteeksiantoa, hän antaa sen anteeksi, ja ihminen saa elää ikuisesti hänen kanssaan taivaassa.

Jumala ihmisen muodossa

Monet kristityt uskovat, että Raamatun opetuksen mukaan Jeesus ei ollut vain todellinen Jumala vaan myös todellinen ihminen ja että tämä oli osa Jumalan suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli tuoda ihmiset lähemmäksi hänen ymmärtämistään. Ihmisillä, joilla ei ole kristillistä vakaumusta, on erilaisia käsityksiä Jeesuksesta.

Raamatun jakeet:-

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme." Joh. 1:14

Matteuksen evankeliumissa Jeesusta kutsutaan usein "Ihmisen pojaksi". Matteus on lainannut nämä sanat Vanhasta testamentista, jossa niitä käytetään usein osoittamaan, että ihmiskunta on hyvin kaukana Jumalasta. Raamatussa Jumalaa ylistetään ja kiitetään usein siitä, että hän auttaa tavallisia ihmisiä, joita kutsutaan "ihmislapsiksi". Psalmissa 8 kirjoittaja, kuningas Daavid, kysyy Jumalalta: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, ja ihmislapsi, että sinä hänestä huolehdit"?

Matteuksen evankeliumin 24:30:ssä Jeesus sanoo: "Silloin ilmestyy taivaassa Ihmisen Pojan merkki, ja silloin kaikki maan sukukunnat saavat surra, ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä voimalla ja suurella kirkkaudella." Kuningas Daavidin tavoin psalmissa 8 Jeesus tekee eron tavallisen ihmiselämänsä ja suuren valtansa välillä Jumalan Poikana.

"Hyvä paimen"

Yksi Vanhan testamentin rakastetuimmista osista on laulu nimeltä Psalmi 23. Se alkaa:

"Herra on minun paimeneni, minulta ei tule puutetta. Hän antaa minun maata vihreillä laitumilla. Hän johdattaa minut hiljaisten vesien äärelle."

Evankeliumeissa Jeesus puhui usein itsestään kuin paimenesta, joka huolehtii lampaista. Hän kutsui itseään "hyväksi paimeneksi", joka antaisi jopa oman henkensä suojellakseen lampaitaan. Hän kertoi juutalaisille, viitaten ei-juutalaisiin tai pakanallisiin uskoviin, että hänellä on "muita lampaita", jotka eivät kuulu tähän laumaan. (Joh. 21:16). Yhdessä viimeisistä keskusteluistaan opetuslapsensa Pietarin kanssa hän sanoi tälle: "Ruoki minun lampaitani!", toisin sanoen: "Pidä huolta minun kansastani".

"Pyhä Vapahtaja"

Juutalaisuudessa ihmiset on jo muinaisista ajoista lähtien nähty syntisinä tai pahoina. Heidän on saatava Jumalalta anteeksi. He uskoivat, että Jumalan anteeksiantoa voi saada kahdella tavalla, rukoilemalla ja uhraamalla. Rukouksen saattoi tehdä missä tahansa, mutta uhrit tehtiin temppelissä. Henkilö toi eläimen, usein karitsan, tai jos hän oli köyhä, kyyhkysen. He panivat kätensä eläimen päälle ja laskivat syntinsä sen päälle. Sitten eläin tapettiin rangaistukseksi synnistä. Tämäntyyppistä uhrausta jatkettiin, kunnes Jerusalemin temppeli tuhoutui vuonna 71 jKr. Myös rahan maksaminen temppelille oli eräänlainen uhri. Kun Jeesus ajoi kauppiaat ulos temppelistä, he olivat ihmisiä, jotka myivät karitsoja ja kyyhkysiä, ja ihmisiä, jotka vaihtoivat roomalaisen rahan erityiseksi temppelirahaksi.

Kristilliseen uskoon kuuluu, että Jeesus Kristus ei tullut ihmiseksi vain siksi, että hän voisi opettaa paremman elämäntavan. Kristityt uskovat myös, että Jeesus oli äärimmäinen uhri ihmiskunnan syntien puolesta ja että Jeesus on "Vapahtaja": se, joka on tullut pelastamaan. Kristityt uskovat, että toisin kuin tavalliset ihmiset, Jeesus oli täysin puhdas ja vapaa synnistä, mutta että kuollessaan ristillä hän otti temppelissä uhratun karitsan tavoin päälleen jokaisen häneen uskovan ihmisen kaikki synnit.

Johanneksen evankeliumin perusteella kristillinen opetus on, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat merkki hänen valtuudestaan antaa anteeksi kaikkien niiden ihmisten synnit, jotka kääntyvät hänen puoleensa ja todella pyytävät anteeksiantoa. Raamatun mukaan syntisten, joille on annettu anteeksi, tulisi yrittää elää uutta elämää eikä palata syntiseen käytökseensä. Kristityt uskovat, että tieto Jumalan rakkaudesta auttaa ihmisiä elämään uutta ja parempaa elämää.

Nämä kolme raamatunjakeen jakeet ovat tärkeitä tässä kristillisessä uskossa:-

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Johanneksen evankeliumi, 3:16.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei pääse Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."" Johanneksen evankeliumi, 14:6.

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntejä, huijaamme itseämme emmekä puhu totta. Mutta jos kerromme syntimme nöyrästi Jumalalle, hän on luvannut kuunnella ja antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta pahasta." Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.

Jeesus opettajana

Jotkut ihmiset, jotka eivät ole kristittyjä, uskovat, että Jeesus eli evankeliumien kertomana aikana, mutta eivät usko, että Jeesus oli "Jumalan poika" tai "Vapahtaja". He uskovat, että Jeesus oli tavallinen mutta erittäin hyvä ihminen, opettaja ja ehkä profeetta.

Mohandas Gandhi sanoi: "Olen muslimi, hindu, kristitty ja juutalainen", vaikka hän syntyi jainiksi.

Muslimien uskomukset Jeesuksesta

Muslimit uskovat, että Jeesus oli toiseksi viimeinen profeetta (Jumalan lähettiläs). He uskovat, että Muhammed oli kaikkein viimeinen profeetta. He uskovat, että sekä Jeesus että Muhammed olivat tavallisia ihmisiä, jotka Jumala oli valinnut palvelijoikseen ja opettamaan islamin sanaa.

Muslimit eivät usko, että Jeesus oli Jumala tai "Jumalan poika". Islam on tiukasti monoteistinen: sen mukaan on vain yksi Jumala. Muslimit uskovat, että Jeesus ei voi olla osa Jumalaa, koska on vain yksi Jumala. Jos palvotaan jotakuta muuta kuin Jumalaa, sen katsotaan olevan polyteismiä (usko useampaan kuin yhteen jumalaan). Sitä pidetään myös epäjumalanpalvontana: jonkun muun kuin Jumalan epäjumalanpalvontana.

Islam opettaa, että Jeesus ei kuollut ristillä, vaan toinen, häneksi naamioitunut mies meni ristille Iisan puolesta (Koraani 4:157). Tämä eroaa suuresti kristinuskosta. Jeesuksen kuolema on hyvin tärkeä osa kristillistä uskoa pelastuksesta. Muslimit sanovat aina "rauha hänelle" Jeesuksen nimen sanomisen jälkeen kunnioituksen merkkinä lyhyesti ja arabiaksi a.s..

Muslimit hyväksyvät myös joitakin muita Jeesusta koskevia opetuksia. Näiden opetusten mukaan Jeesus palaa maan päälle lopunpäivänä ja tuhoaa väärän messiaan eli antikristuksen ennen tuomiopäivää. Muslimit hyväksyvät myös Jeesuksen väitteet siitä, että hän on parantaja. He uskovat moniin ihmetekoihin, joita hänen kerrotaan tehneen, kuten kuolleiden herättämiseen henkiin ja sokeiden näkemiselle. He uskovat, että kaikki hänen ihmetekonsa annettiin hänelle Jumalalta.

Koraanissa (kuten Raamatussakin) mainitaan Jeesuksen neitseellinen syntymä, mutta sitten siinä sanotaan muita asioita Mariasta (islamilainen Maria). Raamatussa sanotaan, että Joosef auttoi Mariaa synnyttämään Jeesuksen, mutta islamissa Joosefia ei ole olemassa. Sen sijaan Maria käveli aavikolla yksin synnyttäessään ja löysi puun. Enkeli Gabriel (Jibreel) kysyi, oliko hänellä nälkä, ja käski häntä ravistelemaan puuta, jolloin taateleita putosi hänen syötäväkseen. Sitten hän kysyi, oliko hänellä jano, ja hän sanoi, että katso alas jalkojesi juureen, ja siellä oli vettä, ja siellä hän synnytti Jeesuksen. (Koraani 19) Tämän vuoksi muslimit paastoavat ja näin he katkaisevat paastonsa. Maria tiesi, että hänen oli palattava kaupunkiinsa, ja kun hän palasi sinne Jeesus sylissään, ihmiset huusivat häntä aviorikoksesta. Maria halusi selittää, mutta enkeli kielsi häntä puhumasta.

Juutalaisten uskomukset Jeesuksesta

Vaikka Jeesus oli juutalainen ja hänen opetuksensa tuli juutalaisesta uskonnosta, useimmat juutalaiset eivät usko, että Jeesus oli juutalaisten kirjoitusten lupaama Messias.

Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesus sai juutalaiset opettajat hyvin vihaisiksi opetuksillaan. Siinä sanotaan, että osa heidän vihastaan johtui siitä, että hän sanoi heille, että he olivat "tekopyhiä", mikä tarkoittaa, että he ulkoisesti näyttivät elävänsä pyhää elämää, mutta sisäisesti heidän sydämensä oli kaukana Jumalasta.

Evankeliumien mukaan toinen syy siihen, että he suuttuivat, oli se, että Jeesus käyttäytyi kuin hän olisi Messias ja sanoi olevansa "Jumalan Poika". Tämä tarkoitti, että hän oli joko hirveä valehtelija, että hän oli hullu ja vain kuvitteli sen, tai että se oli totta. Mutta Jeesus ei näyttänyt olevan hullu. Jäljelle jäi siis vain kaksi vaihtoehtoa. Jos Jeesus valehteli, hän teki jotain pahasti juutalaisen uskonnon vastaista. Juuri väitteiden vuoksi, joiden mukaan Jeesus oli "Jumalan poika", jotkut juutalaisjohtajat halusivat tappaa hänet, ja he luovuttivat hänet Rooman hallitsijoille. Roomalaiset eivät välittäneet siitä, jos Jeesus sanoi jotain, mikä oli juutalaisten uskomusten vastaista. Mutta he tiesivät, että ihmiset olivat myös sanoneet, että Jeesus oli "juutalaisten kuningas". Juutalaiset johtajat väittivät, että tämä oli vastoin Rooman hallituksen lakeja. Vaikka roomalaiset johtajat eivät olleet samaa mieltä, he tapattivat hänet estääkseen mahdollisen mellakan.

Vaikka useimmat juutalaiset eivät nykyään ja kautta historian usko sitä, mitä kristityt sanovat Jeesuksesta, jotkut juutalaiset uskovat, että Jeesus oli juutalaisten kirjoitusten lupaama Messias. Tähän uskovia juutalaisia kutsutaan "messiaanisiksi juutalaisiksi".

Lähes kaikki nykyajan tutkijat, sekä kristityt että ei-kristityt, ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Sekä kristityt että ei-kristityt tutkijat perustavat häntä koskevat tutkimuksensa evankeliumeihin. Niiden uskotaan kirjoitetun vuosien 60-90 jKr. välisenä aikana.

Perinteen mukaan evankeliumit on kirjoittanut neljä miestä, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, jotka antoivat kirjoille nimensä. Tässä järjestyksessä ne on järjestetty Raamatun Uudessa testamentissa, mutta tutkijat ovat sitä mieltä, että ne eivät ole siinä järjestyksessä, jossa ne on kirjoitettu. Markuksen evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu ennen Matteuksen evankeliumia. Kaikki neljä evankeliumia kertovat tarinan Jeesuksen elämästä, mutta ne kertovat sen neljästä eri näkökulmasta, koska ne ovat eri henkilöiden kirjoittamia ja koska kullakin kirjoittajalla oli syynsä kertoa se eri tavalla.

Toiset tutkijat ovat sanoneet, että varhaiskristillisen kirkon johtajat tekivät muutoksia evankeliumikirjoituksiin. Näiden muutosten on sanottu tapahtuneen eri aikoina, eri tavoin ja eri syistä. Esimerkiksi yksi tarina jätettiin pois monista vanhoista evankeliumiversioista. Se kertoo siitä, kuinka Jeesus pelasti aviorikokseen syyllistyneen (avioliiton ulkopuolella harrastaneen) naisen, joka oli kuolemanvaarassa. Pyhä Augustinus Hippolainen (354-430 jKr.) kirjoitti, että tämä tarina jätettiin luultavasti pois, koska jotkut kirkon johtajat ajattelivat, että tarina saattaisi saada ihmiset toimimaan synnillisesti. Tämä kertomus on kaikissa nykyaikaisissa Raamattukirjoissa, ja sen katsotaan sisältävän hyvin tärkeää opetusta kristityille. Muut evankeliumien versioissa esiintyvät erot ovat enimmäkseen pieniä, eivätkä ne vaikuta siihen, mitä tiedetään Jeesuksen elämästä ja opetuksesta.

Tietoja Markista

Markuksen evankeliumissa, jota raamatuntutkijat pitävät varhaisimpana, on apostoli Paavalin nuoren opetuslapsen nimi, joka mainitaan useita kertoja Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä. Evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu Roomassa, ja tutkijat uskovat sen olevan peräisin Jeesuksen seuraajan tai opetuslapsen Pietarin muistoista. Siinä ei kerrota Jeesuksen syntymästä, vaan se alkaa hänen ollessaan 30-vuotias, jolloin opetuslapset tutustuivat häneen. Se osoittaa Jeesuksen toiminnan miehenä: hän kiertää ympäri maata, opettaa ja parantaa ihmisiä.

Tietoa Matthewsta

Seuraavaksi kirjoitettiin Matteuksen evankeliumi. Matteus oli yksi Jeesuksen opetuslapsista. Hän oli juutalainen mies, jota muut juutalaiset vihasivat, koska hän työskenteli Rooman hallitsijoille veronkantajana. Matteus kertoo, että eräänä päivänä Jeesus näki hänet istumassa työpöytänsä ääressä torilla ja sanoi: "Seuraa minua". Useimmat raamatuntutkijat uskovat, että Matteus oli lukenut Markuksen evankeliumin ja päätti täydentää joitakin asioita, jotka Markus oli jättänyt pois, sillä kun Markus kirjoitti evankeliuminsa Rooman kirkolle, Matteus halusi kirjoittaa sen juutalaisille kristityille kaikkialla Rooman valtakunnassa. Matteus oli hyvin koulutettu juutalainen, joten hän tunsi juutalaiset kirjoitukset (joita kristitytkin käyttävät ja kutsuvat Raamatun Vanhaksi testamentiksi). Matteus tunsi kirjoitusten opetukset, joiden mukaan Messias eli Jumalan voideltu tulisi. Evankeliumissaan hän mainitsee usein nämä opetukset. Hän myös aloittaa antamalla luettelon Jeesuksen esi-isistä, koska tämä oli tärkeää juutalaisille lukijoille.

Tietoa Lukesta

Apostoli Luukas oli kreikkalainen ja apostoli Paavalin ystävä. Hän oli lääkäri. Luukas sai tietää Jeesuksesta opetuslapsilta. Luukas kirjoittaa Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta ja sanoo: "Maria säilytti kaikki nämä asiat sydämessään ja ajatteli niitä."

Luukas ei ollut juutalainen, ja hän kirjoittaa tavalla, jota muiden kuin juutalaisten on helppo ymmärtää. Hän selittää juutalaisia tapoja ja lakeja. Hän kirjoitti toisen kirjan nimeltä Apostolien teot, jossa kerrotaan, mitä opetuslapset tekivät sen jälkeen, kun Jeesus oli jättänyt heidät.

Johnista

Raamatun tutkijat uskovat, että Johannes oli Jeesuksen opetuslapsi ja todennäköisesti nuorin niistä kahdestatoista miehestä, jotka olivat Jeesuksen tärkeimpiä seuraajia. Hän eli vanhaksi mieheksi, ja koska hän opetti Jeesuksesta, hänet lähetettiin pienelle saarelle nimeltä Patmos. Johanneksen kirjoituksessa on yksi tietty ajatus mielessä. Hän haluaa todistaa lukijalle, että Jeesus on Jumalan tapa pelastaa ihmiset synnin eli pahuuden kauheasta ongelmasta. Johannes aloittaa kertomalla lukijalle, että Jeesus oli ja on Jumala. Johannes sanoo, että Jeesus on Jumalan elävä tiedonanto (tai elävä sana). Johanneksen evankeliumin jokainen osa on kirjoitettu osoittamaan, että Jeesus tuli Jumalasta, opetti Jumalan sanomaa ja on ihmisille tie Jumalan rakkauden ymmärtämiseen.

Evankeliumeissa kerrotaan monia tarinoita, joita Jeesus kertoi opettaessaan ihmisille siitä, miten Jumala rakasti heitä ja miten heidän pitäisi elää. Näitä kutsutaan vertauksiksi. Niihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

Laupias samarialainen

Tässä Luukkaan evankeliumin 10. luvun tarinassa Jeesus osoittaa, mitä tarkoittaa olla hyvä lähimmäinen. Juutalaisten lähellä asui samarialaisiksi kutsuttu kansa. He eivät olleet keskenään samaa mieltä uskonnollisesta opetuksesta, ja heitä pidettiin vihollisina. Eräänä päivänä juutalainen mies oli kävelemässä, kun jotkut rosvot hakkasivat hänet, ryöstivät hänet ja jättivät hänet alastomana ja melkein kuolleena tien varteen. Juutalainen pappi tuli vastaan ja näki hänet. Hän ajatteli: "Jos kosken tuohon alastomaan vertavuotavaan mieheen, olen saastainen enkä voi mennä temppeliin!" Hän sanoi: "Jos kosken tuohon alastomaan vertavuotavaan mieheen, olen saastainen enkä voi mennä temppeliin!" Niinpä hän teeskenteli, ettei ollut nähnyt häntä. Toinen juutalainen, pyhä mies, tuli paikalle ja toimi samalla tavalla. Viimein tuli samarialainen aasilla. Kun hän näki haavoittuneen miehen, hän pysähtyi. Hän pesi tämän haavat viinillä ja oliiviöljyllä. Sitten hän pani hänet aasinsa selkään ja vei hänet lähimpään majataloon. Hän maksoi majatalon pitäjälle ja sanoi: "Pitäkää häntä, kunnes hän paranee, ja sen, mitä hän on velkaa, maksan, kun tulen takaisin tätä tietä." Hän maksoi majatalon pitäjälle. Jeesus kysyi kuuntelevilta ihmisiltä: "Kuka näistä ihmisistä toimi hyvän lähimmäisen tavoin?" He vastasivat: "Se, joka pysähtyi ja auttoi." Jeesus sanoi: "Menkää te ja käyttäytykää samoin."

Tuhlaajapoika

Tässä Luukkaan evankeliumin 15. luvun tarinassa Jeesus kertoo, kuinka eräällä rikkaalla miehellä oli kaksi poikaa. Molemmat saisivat osuuden hänen rahoistaan, kun hän kuolisi. Nuorempi poika sanoi: "Isä, anna minulle rahani nyt, jotta voin mennä ja nauttia olostani, kun olen vielä nuori". Hän vei rahat kaupunkiin ja tuhlasi ne kaikki juhliin ystäviensä kanssa ja muihin syntisiin asioihin. Pian hänellä ei ollut enää yhtään ruokaa ja hän häpeili. Hän hankki töitä sikojen hoitajana, epäpyhää lihaa syödäkseen, vain pitääkseen itsensä nälkää näkemästä. Hän sanoi itselleen: "Menen kotiin isäni luo ja sanon: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä! Anna minun olla palvelijana talossasi!"" Kun hänen isänsä näki hänet tulevan, hän juoksi tietä pitkin syleilemään poikaansa. Isä sanoi: "Tuo hienoimmat vaatteet! Tapa lihavin vasikka, jotta saamme juhlat!" Kun vanhempi veli kuuli tämän kaiken, hän suuttui ja sanoi: "Olen sinulle hyvä poika, mutta et ole koskaan antanut minulle edes yhtä pientä vuohta, jotta voisin pitää juhlat ystävieni kanssa!" Hän sanoi: "Olen hyvä poika, mutta et ole koskaan antanut minulle edes yhtä pientä vuohta, jotta voisin pitää juhlat ystävieni kanssa!" Isä sanoi: "Sinä olet aina ollut kanssani. Rakastan sinua suuresti, ja kaikki, mitä minulla on, on sinun, mutta poikani, joka oli kadonnut, on nyt löytynyt! Poikani, joka näytti olevan kuollut, on elossa! Ole onnellinen kanssani!" Jeesus sanoi, että näin Jumala rakastaa ja antaa anteeksi kansalleen, kun tämä pyytää anteeksiantoa.