Erich Loest (24. helmikuuta 1926 – 12. syyskuuta 2013) oli merkittävä saksalainen kirjailija, joka tunnettiin erityisesti itäsaksalaisen yhteiskunnan kuvaamisesta ja laajasta tuotannostaan. Hän kirjoitti myös useilla salanimillä, muun muassa Hans Walldorf, Bernd Diksen ja Waldemar Naß, ja julkaisi sekä romaaneja että novelleja eri tyylilajeissa.
Vuosina 1965–1975 Loest oli erityisen tuottelias: tuona aikana hän julkaisi yksitoista romaania ja noin 30 novellia, joista osa ilmestyi salanimillä. Teoksissaan hän käsitteli usein henkilökohtaisia ja historiallisia aiheita, yhteiskunnallista kritiikkiä sekä ihmisen ja järjestelmän välistä konfliktia. Loestin tuotantoon kuului niin realistisia yhteiskuntakuvauksia kuin jännitys- ja historiallisia elementtejäkin.
Loest syntyi 24. helmikuuta 1926 Mittweidassa, Saksissa. Hänen työnsä ja kannanottonsa herättivät ajoittain ristiriitoja, ja vuosina 1979 hänet erotettiin Itä-Saksasta. Erotuksen seurauksena hän asui ja työskenteli lännessä ennen kuin palasi takaisin vasta Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuonna 1990. Palattuaan hän jatkoi kirjallista tuotantoaan ja kommentointiaan Saksan lähihistoriasta ja yhteiskunnallisista muutoksista.
Myöhempinä vuosinaan Loest sairastui vakavasti. Hän kertoi Taideakatemian tilaisuudessa vuonna 2010, ettei hänellä ole enää voimia kirjoittaa uutta romaania. Aamulla 12. syyskuuta 2013 hän teki itsemurhan putoamalla sairaalan toisen kerroksen ikkunasta Leipzigissa Saksin osavaltiossa. Hän oli 87-vuotias.
Erich Loestin kirjallinen perintö on laaja ja monipuolinen: hänen teoksensa dokumentoivat ja tulkitsevat 1900-luvun saksalaista historiaa ja erityisesti itäsaksalaista arkielämää, ja ne ovat herättäneet sekä keskustelua että arvostusta. Hänen kirjoitustyylinsä yhdisti henkilökohtaisen näkökulman suurempiin historiallis-yhteiskunnallisiin teemoihin, mikä on tehnyt hänen tuotannostaan kiinnostavaa myös myöhemmille lukijasukupolville.
