Anjoun Ermengarde-Blanche (noin 1018–1076) oli ranskalainen aatelisnainen, joka oli ensin Chateau-Landonin kreivitär ja myöhemmin Burgundin herttuatar. Joissakin lähteissä häntä kutsutaan myös Hermangardeksi. Ermengarde-Blanche mainitaan historiallisissa lähteissä Anjoun sukulinjan merkittävänä perijättärenä: hän oli Anjoun kreivikunnan perijätär ja yksi Plantagenet-suvun varhaisista esivanhemmista.
Syntyperä ja asema
Ermengarde-Blanchen oletetaan syntyneen noin vuonna 1018 Anjoun herttuakunnassa tai sitä lähellä. Useimmat tutkijat pitävät häntä Fulk III Nerra -nimisen Anjoun kreivin tyttärenä tai ainakin läheisesti tämän sukulinjan jäsenenä, mikä teki hänestä merkittävän avioliittokohteen alueen valtapolitiikassa. Naispuolisina perijöinä 1000-luvulla oli usein rajoitettu oikeus hallinnolliseen valtaan, mutta avioliiton kautta heidän perintöoikeutensa voitiin siirtää miehiseen sukuun ja sitä kautta muuttaa valtatasapainoa.
Avioliitot ja lapset
Ermengarde solmi useita merkittäviä avioliittoja, jotka vahvistivat liittoumia läänien välillä. Hänen ensimmäisestä avioliitostaan hänen miestensä oletetaan olleen Geoffroy II (Geoffrey) Gâtinais’sta, joka käytti myös Château-Landonin kreivinimeä. Tämän liiton kautta Ermengarde sai perillisiä, joista tunnetuin on Fulk IV ”le Réchin” (n. 1043–1109), joka myöhemmin hallitsi Anjoa. Fulk IV:n jälkeläiset johtivat Anjousta sukuun, josta myöhemmin syntyi Plantagenet-dynastia.
Myöhemmin Ermengarde on mainittu myös Burgundin herttuan puolisona, mikä viittaisi avioliittoon Burgundin herttuan kanssa ja siten hänen tittelinsä muuttumiseen herttuattareksi. Toisen avioliiton ajoitus ja yksityiskohdat ovat keskiaikaisen lähdeaineiston hajanaisuuden vuoksi osin epävarmoja, mutta tällaiset liitot olivat tyypillinen tapa turvata alueellisia etuja ja perintöoikeuksia.
Vaikutus ja perintö
Ermengarde-Blanchen merkitys historiassa perustuu ennen kaikkea hänen asemaansa perinnön välittäjänä: hänen kauttaan Anjoun perintö kulkeutui alaikäisten ja aikuisperillisten kautta eteenpäin, ja siitä polveutui myöhemmin Plantagenetien valta Englassa. Hänen jälkeläisensä, erityisesti Fulk IV ja hänen poikansa Fulk V, ovat välittäviä lenkkejä kohti sitä sukuhaaraa, joka synnyttää Geoffrey Plantagenetin ja edelleen Englannin kuninkaallisen linjan.
Kuolema ja muisto
Ermengarde-Blanche kuoli vuonna 1076. Keskiaikaiset lähteet kuvaavat häntä harvoin yksityiskohtaisesti, ja monia hänen elämänsä seikkoja tiedetään vain epäsuorasti perheiden välisistä sopimuksista ja perinnön siirtymistä koskevista kirjaamistiedoista. Nykyajan historioitsijat muistavat hänet kuitenkin tärkeänä linkkinä Anjoun ja myöhemmin Plantagenetien sukujen välillä sekä esimerkkinä siitä, miten naiset keskiajalla saattoivat vaikuttaa valtakäytäntöihin perhesuhteiden kautta.
Nimi- ja lähdevaihtoehdot: Hänen nimensä esiintyy lähteissä eri muodoissa, esimerkiksi Ermengarde tai Hermangarde, ja syntymä- tai kuolinvuodet saattavat vaihdella eri tutkimuksissa johtuen lähteiden puutteellisuudesta.