Harlemin renessanssi – 1920–30-luvun afroamerikkalainen kulttuuriliike
Harlemin renessanssi – 1920–30-luvun afroamerikkalainen kulttuuriboosti: kirjallisuus, musiikki ja taide, joka uudisti identiteetin ja vaikutti maailman kulttuuriin.
Harlemin renessanssi on nimitys afroamerikkalaisen kulttuurin 1920- ja 1930-luvuilla syntyneelle liikkeelle, jolla on ollut suuri vaikutus afroamerikkalaiseen kirjallisuuteen, filosofiaan ja musiikkiin. Harlemin renessanssia kutsutaan myös nimillä "Musta kirjallisuuden renessanssi", "Uusi neekeriliike" ja "Neekerikirjallisuuden kukoistus".
Liike alkoi Harlemissa, New Yorkissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1925 julkaistiin Alain Locken toimittama kirja "The New Negro". Kirja oli kokoelma afroamerikkalaisten kirjoituksia, joissa käsiteltiin heidän kansansa elämänkokemuksia sisällissodan jälkeen. Vuodesta 1925 lähtien syntyi "New Negro Movement" -niminen liike, joka sai nimensä kirjan mukaan.
Liike alkoi vaikuttaa monien afroamerikkalaisten kirjailijoiden ja kaikenlaisten taiteilijoiden ajatteluun. He haastoivat monien valkoisten amerikkalaisten ajattelutavan mustia amerikkalaisia kohtaan. He kieltäytyivät siitä, että heitä kohdeltaisiin ikään kuin he eivät olisi tasa-arvoisia. He kieltäytyivät vain kopioimasta valkoisten amerikkalaisten kirjoittamista, taidetta ja musiikkia. He halusivat juhlia sitä, että heidän afrikkalainen kulttuurinsa oli selvinnyt orjuuden kauheista vuosista ja oli "syntymässä uudelleen". (Sana "renessanssi" tarkoittaa "uudestisyntymistä", ja sitä käytetään yleensä ajanjaksosta 1400-1600 Euroopassa.)
Tausta ja yhteiskunnallinen konteksti
Harlemin renessanssi syntyi laajemmassa historiallisessa tilanteessa: Great Migration -pakolaisuuden myötä miljoonat etelän afrikkalaisamerikkalaiset muuttivat pohjoisen kaupunkeihin, muun muassa New Yorkiin. Kaupungeissa syntyi uusia yhteisöjä, joissa koulutuksen, kulttuurielämän ja median välityksellä afroamerikkalainen ääni löysi näkyvämmän tilan. Samanaikaisesti 1920-luvun talouskasvu, Prohibitionin aikakausi ja massamedian kehittyminen lisäsivät kulttuurin levittymistä myös valkoiseen yleisöön.
Keskeiset henkilöt ja teokset
Harlemin renessanssiin liittyi runsaasti kirjailijoita, runoilijoita, taiteilijoita ja muusikoita. Merkittäviä nimiä olivat muun muassa:
- Langston Hughes – runoja, näytelmiä ja esseitä, jotka kuvasivat mustaa arkea ja toivoa.
- Zora Neale Hurston – kirjailija ja kansatieteilijä, tunnettu mm. romaanista "Their Eyes Were Watching God".
- Claude McKay ja Countee Cullen – runoilijoita, joiden teokset kommentoivat sekä kauneutta että syrjintää.
- James Weldon Johnson ja Jean Toomer – vaikuttavia kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia.
- Alain Locke – teoreetikko ja toimittaja, joka muotoili "New Negro" -käsitteen ja auttoi esittelemään liikettä laajemmin.
Musiikki, teatteri ja visuaalinen taide
Musikaalisesti renessanssi liittyy tiiviisti jazzin ja bluesin nousuun. Harlemissa toimineet klubit, kuten Cotton Club ja Savoy Ballroom, olivat kulttuurisen kohtaamisen paikkoja. Tärkeitä muusikoita ja esiintyjiä olivat esimerkiksi Duke Ellington, Louis Armstrong, Billie Holiday ja lukuisat gospel- ja blues-esiintyjät. Myös teatteri ja tanssi kukoistivat: näyttämöt esittivät mustien tekijöiden teoksia ja antoivat tilan uusille kertomuksille.
Visuaalisen taiteen puolella taiteilijat kuten Aaron Douglas loivat kuvituksia ja maalauksia, jotka ammensivat afrikkalaisesta perinteestä ja nykyaikaisesta kaupunkielämästä. Valokuvaaja James Van Der Zee dokumentoi Harlem-elämää ja loi halutun kuvan mustasta yhteisöstä itsevarmoineed ja tyylikkäine muotokuvineen.
Poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Harlemin renessanssi ei ollut pelkästään taiteellinen suuntaus: siihen liittyi myös poliittinen itsetietoisuuden kasvu. Liike tarjosi alustan keskustelulle rotuidentiteetistä, kansalaisoikeuksista ja tasa-arvosta. Samanaikaisesti erilaiset poliittiset virtaukset – kuten Marcus Garveyn kansallismielinen liike ja W.E.B. Du Boisin ja NAACP:n edistämä integroinnin kannattaminen – keskustelivat siitä, miten parhaiten edistää mustien asemaa.
Nousu, kritiikki ja taantuma
1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun syvästä talouskriisistä, Suursta lamasta, seurasi taloudellinen taantuma, joka heikensi taiteellista toimintaa ja rahoitusta. Lisäksi osa kritiikistä kohdistui siihen, että osa renessanssin tuotannosta esitettiin valkoiselle yleisölle ja saattoi näin joutua kompromisseihin. 1930-luvulla kulttuuri kuitenkin siirtyi osittain kohti suorien yhteiskunnallisten vaatimusten ja vasemmistolaisten liikkeiden suuntaa.
Perintö ja merkitys
Harlemin renessanssilla on pitkäkestoinen vaikutus: se muutti tapaa, jolla afroamerikkalaiset kuvauttivat itsensä, ja vaikutti myöhempiin liikkeitä, kuten 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeeseen ja myöhempään Black Arts Movement -liikkeeseen. Renessanssi toi maailmankartalle lukemattomia taiteilijoita ja osoitti, että afroamerikkalaisilla on rikas kulttuuriperintö ja oma ääni, joka vaikuttaa edelleen musiikkiin, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Jessie Redmon Fausetin kirjasta "There is Confusion" kirjoitetaan arvostelu sanomalehdissä vuonna 1924.
Harlemin renessanssin tärkeät kirjailijat ja muusikot
Romaanit
- Jessie Redmon Fauset - Hämmennystä on (1924), Luumupulla (1928), The Chinaberry Tree (1931), Komedia amerikkalaiseen tyyliin (1933).
- Rudolph Fisher - Jerikon muurit (1928), The Conjure Man Dies (1932).
- Langston Hughes - Ei ilman naurua (1930)
- Zora Neale Hurston - Jonah's Gourd Vine (1934), Their Eyes Were Watching God (1937).
- Nella Larsen - Juoksuhiekka (1928), Ohikulku (1929)
- Claude McKay - Kotiin Harlemiin (1927), Banjo (1929), Gingertown (1931), Banana Bottom (1933).
- George Schuyler - Black No More (1930), Slaves Today (1931).
- Wallace Thurman - Mitä mustempi marja (1929), Kevään poikaset (1932), Interne (1932)
- Jean Toomer - keppi (1923)
- Carl Van Vechten - Neekerin taivas (1926)
- Eric Walrond - Trooppinen kuolema (1926)
- Walter White - Tulipalo (1924), Lento (1926).
- Paul Laurence Dubar - Vanha mökki (1905)
Draama
- Charles Gilpin, näyttelijä
- Eugene O'Neill, näytelmäkirjailija - Keisari Jones, Kaikki Jumalan kiltit ovat siivekkäitä.
- Paul Robeson
Runous
- Langston Hughes, runoilija
- Jessie Fauset, kustannustoimittaja, runoilija, esseisti ja kirjailija.
- Countee Cullen, runoilija - Musta Kristus ja muita runoja (1929)
- Claude McKay, runoilija
- James Weldon Johnson, runoilija
- Arna Bontemps, runoilija
- Richard Bruce Nugent, runoilija
Muusikot/säveltäjät
- Nora Douglas Holt Ray
- Billie Holiday
- Duke Ellington
- Count Basie
- Louis Armstrong
- Eubie Blake
- Bessie Smith
- Fats Waller
- Aretha Franklin
- Ella Fitzgerald
Suosittu viihde
- Cotton Club
- Apollo Theater
- Black Swan Records
- Small's Paradise
- Connie's Inn
- Speakeasies
- Vuokrausjuhlat
| Historia |
|
| Kulttuuri | |
| Merkittävät ihmiset |
|
| Uskonto |
|
| Poliittiset liikkeet |
|
| Kansalais- ja |
|
| Urheilu | |
| Etniset alajaottelut |
|
| Kielet | |
| Osavaltioittain/kaupungeittain |
|
| Diaspora |
|
| |
Kirjailija Langston Hughes vuonna 1936
Duke Ellington Hurricane Ballroomissa
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on Harlemin renessanssi?
V: Harlemin renessanssi on afroamerikkalaisen kulttuurin liike, joka tapahtui 1920- ja 1930-luvuilla. Sillä oli suuri vaikutus afroamerikkalaiseen kirjallisuuteen, filosofiaan ja musiikkiin.
K: Mistä liike alkoi?
V: Liike alkoi Harlemissa, New Yorkissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
K: Mikä oli vuonna 1925 julkaistun kirjan nimi?
V: Vuonna 1925 julkaistun kirjan nimi oli "The New Negro", jonka oli toimittanut Alain Locke.
K: Mikä oli tämän kirjan tarkoitus?
V: Tämä kirja oli kokoelma afroamerikkalaisten kirjoituksia, joissa tarkasteltiin heidän kansansa elämänkokemuksia sisällissodan jälkeen.
K: Miten tämä liike vaikutti afroamerikkalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ajatteluun?
V: Tämä liike kyseenalaisti monien valkoisten amerikkalaisten ajattelutavan mustia amerikkalaisia kohtaan, kieltäytyi kohtelemasta heitä ikään kuin he eivät olisi tasa-arvoisia ja kieltäytyi vain kopioimasta valkoisten amerikkalaisten tekemiä kirjoituksia, taidetta ja musiikkia. He halusivat juhlia afrikkalaista kulttuuriaan, joka oli selvinnyt orjuuden läpi.
K: Mitä "renessanssi" tarkoittaa?
V: Sana "renessanssi" tarkoittaa "uudestisyntymistä", ja sitä käytetään yleensä ajanjaksosta 1400-1600 Euroopassa.
Etsiä