Proosa
Wikipedian proosaa koskeva ohje löytyy osoitteesta Wikipedia:Manual of Style.
Proosa on kirjoitetun (tai puhutun) kielen tavallinen muoto. Se ei ole runoutta. Siinä ei käytetä mitään erityistä muotoa, kuten luetteloita tai taulukoita. Kirjallisesti se on vailla erityistä rytmiä. Se muistuttaa jokapäiväistä viestintää. Tämä tekee tärkeimmän eron runouteen ja teatteriteoksiin, kuten näytelmiin.
Sana proosa tulee latinan prosa-sanasta, joka tarkoittaa suoraviivaista, ja tästä juontaa juurensa termi "proosallinen". Proosakirjoittaminen käytetään yleensä tosiasioiden kuvailuun tai ajatusten käsittelyyn, joka on sisällytetty vapaaseen puheeseen. Sitä voidaan käyttää sanomalehdissä, romaaneissa, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, yleisradiomedioissa, kirjeissä, kertomuksissa, historiassa, filosofiassa, elämäkerrassa ja monissa muissa medioissa.
Proosassa ei yleensä ole runoudessa usein esiintyvää muodollista rakennetta, kuten mittaria tai riimiä. Siksi sitä käytetään kuvaamaan kirjallisuutta, joka ei ole runollista eikä teatterillista. On kuitenkin olemassa näiden kahden kirjallisuuden muodon sekoitus, joka tunnetaan nimellä proosarunous.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on proosa?
V: Proosa on kirjoitetun tai puhutun kielen tavallinen muoto. Siinä ei käytetä mitään erityistä muotoa, kuten luetteloita tai taulukoita, eikä siinä ole muodollista rakennetta, kuten runoudessa usein esiintyvää metriikkaa tai riimiä.
K: Mikä erottaa proosan runoudesta?
V: Proosassa ei ole erityistä rytmiä, ja se muistuttaa arkista viestintää. Tämä erottaa sen runoudesta, jolla on yleensä erityinen rytmi ja muoto.
K: Mistä sana "proosa" tulee?
V: Sana "proosa" tulee latinan prosa-sanasta, joka tarkoittaa suoraa.
K: Millaisissa medioissa proosaa voidaan käyttää?
V: Proosaa voidaan käyttää sanomalehdissä, romaaneissa, aikakauslehdissä, tietosanakirjoissa, yleisradioviestimissä, kirjeissä, tarinoissa, historiassa, filosofiassa, elämäkerrassa ja monissa muissa mediamuodoissa.
K: Onko proosan ja runouden välillä sekoitus?
V: Kyllä - näiden kahden kirjallisuuden muodon välillä on sekoitus, joka tunnetaan nimellä proosarunous.
K: Miten kuvailisit proosarunoutta?
V: Proosakirjoittaminen hyväksytään yleensä tosiasioiden kuvaamiseen tai keskusteluun siitä, mitä ajatuksia tahansa sisällytetään vapaaseen puheeseen ilman erityistä muotoa tai rakennetta.
