Euglenozoa – lippueläimet (euglenoidit ja kinetoplastidit): määritelmä

Euglenozoa on suuri lippullisten alkueläinten heimo. Ne kuuluvat laajemmin protisteihin ja ovat peräisin monimuotoisesta taksonomisesta kokonaisuudesta, jota vanhemmissa luokitteluissa kutsuttiin joskus ”roskakoritaksoniksi”.

Euglenozoa-lajistoon kuuluu useita vapaasti eläviä lajeja sekä merkittäviä loisia, joista jotkut tarttuvat ihmisiin ja eläimiin. Perinteisesti ryhmä jaetaan kahteen päähaaraan, kinetoplastidit ja euglenoidit (euglenit). Euglenozoat ovat yksisoluisia organismit, yleensä noin 15–40 µm:n kokoisia, mutta kokovalikoima on laaja: jotkin euglenoidit voivat kasvaa satojen mikrometrien mittaisiksi.

Useimmilla euglenozoilla on kaksi lippulenkkiä, jotka on sijoitettu solun toiselle päädylle taskumaisesti. Lippujen tyvellä on usein lippulapun kaltainen rakenne ja siitä lähtevät tukevat mikrotubulukset; lisäksi solun selkä- ja vatsapintaa tukevat edelleen erilliset tubulukset. Joillakin lajeilla on sytostomi eli suu, jota käytetään bakteerien tai muiden pieneliöiden saalistukseen ja nielemiseen.

Ravinnonotto vaihtelee lajeittain: jotkut imevät ravinteita ympäristöstään (absorptiivisesti) tai syövät partikkeleita (phagotrofia), ja monilla euglenideilla on myös kloroplastit, jolloin ne kykenevät fotosynteesiin. Euglenoidien kloroplastit ovat yleensä kolmen kalvon ympäröimiä ja ovat todennäköisesti kehittyneet sekundaarisena endosymbioosina kiinni otetusta viherlevästä. Kloroplasteissa esiintyy pääasiassa klorofylliä a ja b, ja ne sisältävät muita fotosynteettisiä pigmenttejä — tämä antaa euglenideille mahdollisuuden olla myös miksotrofeja (sekä autotrofeja että heterotrofeja). (Huom. alkuperäisessä maininnassa esiintyi muunnosmerkintä klorofylleistä; laajemmassa katsannossa euglenoidien plastidit muistuttavat viherlevien plastideja.)

Solunjakautuminen on pääasiallinen lisääntymistapa: lisääntyminen tapahtuu jakautumalla (pitkäjakautuminen), ja mitoosin aikana ydinkalvo säilyy yleensä ehjänä eli tapahtuu ns. suljettu mitosis. Karan (sentrosomin) sijaan jakautumisen yhteydessä muodostuu mikrotubuluksista järjestelmiä, jotka organisoivat kromosomien jakautumista ydinkalvon sisällä.

Ryhmälle on ominaista lippujen ja niiden lähialueiden yksityiskohtainen ultrastruktuuri. Lippujen aksoneemat ovat 9+2-mikrotubulikimppuja, mutta niiden lisäksi kussakin lippulangassa on erikoistunut sauva (ns. paraxonemalinen runko). Tämä paraxonema on toisessa lippulangassa putkimainen ja toisessa ristikkorakenteinen, mikä on yksi euglenozoiden tunnuspiirteistä ja näkyy elektroni‑mikroskoopilla.

Euglenozoiden sisäinen rakenne ja solukalvo voivat vaihdella: euglenideillä usein esiintyy joustava pellicula, joka koostuu proteiiniliuskoista ja antaa solulle muodonmuutoskyvyn (metaboly). Monilla euglenozoilla on myös silmänpistettä (stigma) valon suuntaamisen avuksi, sekä erityinen lippulokero (flagellar pocket), josta lippu nousee ja jonka kautta aineenvaihdunta ja endosytoosi tapahtuvat.

Kinetoplastidit (kuten Trypanosoma ja Leishmania) eroavat monin tavoin euglenideistä: niille on tyypillistä suurentunut mitokondrion osio, kinetoplast, joka sisältää tiiviiksi verkostoksi pakattua mitokondrion DNA:ta (kutsutaan usein maxi‑ ja minicircleiksi). Monet kinetoplastidit ovat loisia ja käyttävät monimutkaisia evoluutiota ja elinkiä, joissa hyönteisvektori toimii siirtäjänä. Esimerkkejä ihmiselle merkittävistä taudeista ovat afrikkalainen univaikeustauti (Trypanosoma brucei), Chagasin tauti (Trypanosoma cruzi) ja erilaiset leishmaniasis‑lajit.

Ekologia ja merkitys: Euglenozoat esiintyvät runsaasti makeassa vedessä, merissä, maaperässä ja muissa kosteissa ympäristöissä. Vapaasti elävinä ne ovat tärkeitä ravintoverkon osia — jotkut toimivat tuottajina fotosynteesillään, toiset hajottajina tai saalistajina, ja loiset voivat vaikuttaa merkittävästi isäntäpopulaatioihin ja taloudellisesti tärkeisiin eläinlajeihin.

Taksonomia ja evoluutio: Euglenozoa on monimuotoinen ryhmä, jonka sisäinen luokittelu on kehittynyt tutkimusten myötä. Ryhmää on sijoitettu eri laajempiin yksiköihin (esim. Discoba / Excavata) riippuen käytetystä phylogeneettisestä menetelmästä ja geeniaineistosta. Ryhmän tarkka fylogeneettinen asema ja suhteet muihin protisteihin ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena.

Yhteenveto:

• Euglenozoat ovat yksisoluisia lippullisia protisteja, joiden rakenteessa korostuvat kahden lipun erityisrakenne ja paraxonemalinen sauva.
• Sisältävät sekä vapaasti eläviä fotosynteettisiä ja heterotrofisia lajeja että tärkeitä loisryhmiä (erityisesti kinetoplastidit).
• Kloroplastit euglenideillä ovat todennäköisesti peräisin sekundaarisesta endosymbioosista ja ovat kolme kalvoa ympäröimiä; ne yleensä sisältävät klorofylliä a ja b.
• Kinetoplastidien erikoispiirre on kinetoplastin kaltainen mitokondrion DNA‑verkosto, jolla on diagnostinen merkitys.
• Lisääntyminen tapahtuu pääosin solunjakautumisena, ja mitoosi on usein “suljettu” ydinkalvon säilyessä.

Lisätietoa euglenozoiden biologiasta ja merkityksestä löytyy erikoistuneesta kirjallisuudesta ja nykyaikaisista molekyylitaksonomisista tutkimuksista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Euglenozoa-eläinten kokoluokka?

K: Miten Euglenozoa ruokkii?

Kysymys: Onko Euglenozoojen joukossa loisia?

K: Mikä erottaa ryhmän muista alkueläimistä?

K: Miten ne lisääntyvät?

K: Mistä niiden kloroplastit ovat peräisin?

Hae kirjaimella