Värinäön evoluutio
Värinäön kehittyminen aiheuttaa sen, että valo nähdään sen aallonpituuden mukaan. Tästä on ilmeisiä etuja, erityisesti se auttaa eläimiä löytämään ruokaa.
Monien kasvinsyöjien värinäkö mahdollistaa sen, että ne näkevät syötäväksi kelpaavat hedelmät tai (kypsymättömät) lehdet. Kolibrit tunnistavat usein tietyt kukat värin perusteella. Myös petoeläimet käyttävät värinäköä löytääkseen saaliinsa.
Kaikki tämä koskee pääasiassa eläimiä päiväsaikaan. Sen sijaan yöeläimillä on paljon vähemmän kehittynyt värinäkö. Niillä verkkokalvolla oleva tila käytetään paremmin hyväksi, kun on enemmän sauvoja, koska sauvat keräävät valoa paremmin. Värierot näkyvät paljon huonommin pimeässä.
Niveljalkaiset
Selkärankaisten lisäksi ainoat maaeläimet, joilla on värinäkö, ovat niveljalkaisia. Myös vesilajeissa elävillä niveljalkaisilla, kuten äyriäisillä, on värinäkö. Kuten selkärankaisillakin, yksityiskohdat eroavat toisistaan, mutta työtä tekevät molekyylit - opsiinit - ovat hyvin samankaltaisia.
Selkärankaiset
Teleostikaloilla, matelijoilla ja linnuilla on neljä valopigmenttiopsiinia. Tämä viittaa siihen, että tetrapodien ja amnioottien yhteisellä esi-isällä (~360 miljoonaa vuotta sitten) oli:
"sauvat ja neljä spektriluokkaa käpyjä, joista kukin edustaa yhtä viidestä näköpigmenttiperheestä. Neljä spektrisesti erilaista käpyluokkaa antaa näille lajeille mahdollisuuden tetrakromaattiseen värinäköön".
Nisäkkäät
Sitä vastoin nisäkkäät menettivät suuren osan värinäkökyvystään mesotsooisen ajanjakson aikana, jolloin ne elivät yöeläiminä.
"...kaksi käpyopsiinigeeniperhettä esiintyy nykyaikaisilla eutereilla nisäkkäillä, ja joitakin kädellisiä lukuun ottamatta yksikään näistä eläimistä ei saa kummastakaan geeniperheestään enempää kuin yhden valopigmenttityypin".
Monet kädelliset elävät päiväeläiminä, ja yksi ryhmä - vanhan maailman apinat - on kehittänyt trikromaattisen näön. Ihmisapinat ja ihmiset polveutuvat tästä apinaryhmästä, ja niillä on myös hyvä värinäkö. Niinpä useimmilla apinoilla ja ihmisillä on hyvä värinäkö, mutta useimmilla muilla nisäkkäillä ei: Niillä on vain kaksi opsiinia, ja ne ovat kaksivärisiä.
UV-valo
Ultraviolettivalo vaikuttaa värin havaitsemiseen monilla eläimillä, erityisesti hyönteisillä.
Värinäkö ja UV-altistumisen erottelukyky on monilla niveljalkaisilla, jotka ovat selkärankaisten lisäksi ainoat maaeläimet, joilla on tämä ominaisuus.
Lintujen, kilpikonnien, liskojen, monien kalojen ja joidenkin jyrsijöiden verkkokalvoissa on UV-reseptoreita. Nämä eläimet näkevät kukissa ja muissa luonnonvaraisissa eläimissä esiintyvät UV-kuviot, jotka ovat muuten ihmissilmälle näkymättömiä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä aiheuttaa sen, että valo näkyy aallonpituuden mukaan?
V: Värinäön kehittyminen aiheuttaa sen, että valo nähdään sen aallonpituuden mukaan.
K: Mitkä ovat värinäön edut?
V: Värinäön etuja on, että se auttaa eläimiä löytämään ruokaa, ja myös saalistajat käyttävät värinäköä löytääkseen saaliinsa.
K: Mitä monien kasvinsyöjien värinäkö mahdollistaa?
V: Monien kasvinsyöjien värinäkö mahdollistaa sen, että ne näkevät hedelmät tai (kypsymättömät) lehdet, jotka ovat hyviä syötäviä.
K: Miten kolibrit tunnistavat tietyt kukat?
V: Kolibrit tunnistavat tietyt kukat värin perusteella.
Kysymys: Mikä on sauvojen tehtävä yöeläinten nisäkkäiden verkkokalvolla?
V: Sauvojen rooli yöeläinten verkkokalvolla on parempi, koska ne keräävät valoa paremmin ja verkkokalvolla oleva tila on paremmin käytössä, kun sauvoja on enemmän.
K: Millä eläimillä värinäkö on paljon vähemmän kehittynyt?
V: Yöeläimillä on paljon vähemmän kehittynyt värinäkö.
K: Näkyvätkö värierot pimeässä?
V: Ei, värierot näkyvät paljon huonommin pimeässä.
