Valmistevero – määritelmä ja esimerkit (bensiini, alkoholi, tupakka)
Valmistevero on välillinen vero, joka kannetaan tietyistä tavaroista. Välillisenä verona ne peritään tuottajalta tai kauppiaalta, jonka on sitten maksettava ne valtiolle. Samasta syystä niitä ei myöskään pidetä liikevaihtoverona. Valmisteverot ovat yleensä osa tuotteen, kuten bensiinin, alkoholin tai savukkeiden, vähittäishintaa. Valmisteveroja voivat periä sekä osavaltioiden että liittovaltion hallitukset.
Mikä on valmistevero käytännössä?
Valmistevero on usein yksikkövero (esimerkiksi euroa per litra tai per pakkaus), mutta se voi olla myös arvopohjainen prosenttiosuus tuotteen hinnasta. Veron muodolla on suuri merkitys: yksikköverot kohdistuvat yhtä paljon määrään riippumatta hinnasta, kun taas arvopohjaiset verot kasvavat tuotteen hinnan mukana. Valmistevero kohdistuu tyypillisesti tietyille kulutustavaroille, joita halutaan joko verottaa tehokkaasti tai joista valtiolle halutaan kerätä vakaita tuloja.
Miksi valmisteveroja käytetään?
- Tulonkeruu: Ne tuottavat valtiolle ennustettavia verotuloja.
- Terveyteen ja ympäristöön vaikuttaminen: Tupakka- ja alkoholiverot pyritään hillitsemään haitallista kulutusta ja vähentämään kansanterveydellisiä haittoja. Polttoaineverot usein ohjaavat ympäristöystävällisempään käyttäytymiseen ja rahoittavat liikenneinfrastruktuuria.
- Ulkoisvaikutusten hinnoittelu: Jos tuotteen kulutus aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia (esim. ilmansaasteet, terveydenhoitokulut), valmistevero voi osin kompensoida näitä kustannuksia.
Esimerkkejä ja vaikutuksia
- Bensiini: Valmistevero lisätään usein litrahintaan. Tämä nostaa polttoaineen hintaa ja voi vaikuttaa kulutukseen sekä kannustaa polttoainetehokkaampiin ajoneuvoihin tai julkisen liikenteen käyttöön.
- Alkoholi: Verotus voi perustua alkoholin määrään (esim. puhtaan alkoholin volyymiprosenttiin) tai hinnan osuuteen. Korkeampi vero pyrkii vähentämään haitallista alkoholin käyttöä ja siihen liittyviä sosiaalisia kustannuksia.
- Tupakka: Tupakkaverot ovat tyypillisesti merkittävä osa savukkeiden vähittäishintaa. Ne tähtäävät käytön vähentämiseen ja terveydenhuollon kustannusten pienentämiseen. Korkeat verot voivat myös lisätä laittoman kaupan riskiä.
Periminen, poikkeukset ja ongelmat
Valmistevero peritään yleensä tuotannon tai maahantuonnin yhteydessä, ja veron maksajan velvollisuus voi olla tuottajalla, maahantuojalla tai muualla toimitusketjussa. Käytännössä vero siirretään usein eteenpäin ja päätyy viime kädessä kuluttajan maksettavaksi tuotteen hinnassa.
- Poikkeukset: Joitakin tuotteita voidaan vapauttaa tai soveltaa alennettua verokantaa (esim. teollinen käyttö, vienti, lääkinnälliset tuotteet).
- Hallinnollinen keruu: Verottaja tai tulli valvoo ja kerää valmisteveroja, ja maksamisessa on usein määräaikaisia ilmoitus- ja maksuvelvoitteita.
- Haitat: Korkeat valmisteverot voivat kannustaa harmaata taloutta, salakuljetusta ja veronkiertoa. Lisäksi ne voivat olla regressivejä eli suhteellisesti rasittaa enemmän pienituloisia, jos tuotteet ovat välttämättömiä.
Miten valmistevero eroaa arvonlisäverosta?
Valmistevero on kohdistettu tiettyihin tavaroihin ja usein yksikköperusteinen, kun taas liikevaihtovero eli arvonlisävero on laajempi kulutusvero, joka yleensä lisätään lähes kaikkien tavaroiden ja palveluiden myyntiin prosenttiosuutena hinnasta. Molemmat verot voivat esiintyä saman tuotteen hinnassa yhtä aikaa, mutta ne palvelevat eri tavoitteita ja määräytyvät eri perustein.
Mitä kannattaa muistaa?
Valmisteverot ovat tehokas keino sekä kerätä julkisia tuloja että ohjata kulutuskäyttäytymistä, mutta niiden suunnittelussa on huomioitava taloudelliset, sosiaaliset ja hallinnolliset vaikutukset. Tarkat verokannat ja -säännöt vaihtelevat maittain ja hallintotasoisesti, joten ajantasaiset tiedot ja mahdolliset poikkeukset kannattaa tarkistaa paikalliselta veroviranomaiselta.
Valmistevero vs. liikevaihtovero
Valmisteverot eroavat liikevaihtoverosta kahdella tärkeällä tavalla. Ensinnäkin valmistevero kannetaan vain tietyistä tavaroista. Myyntiveroa voidaan soveltaa useimpiin tavaroihin, joita henkilö voi ostaa, vaikka tietyt lainkäyttöalueet voivat vapauttaa elintarvikkeet tai vaatteet verosta. Valmisteveroja sovelletaan yleensä ylellisyystavaroihin tai terveysongelmiin liittyviin tuotteisiin, kuten solariumiin tai savukkeisiin. Toiseksi liikevaihtovero peritään prosenttiosuutena ostohinnasta. Valmistevero on yleensä kiinteä summa, joka lisätään hintaan. Voi olla vaikea sanoa, kuinka paljon valmisteveroa henkilö maksaa, koska se on osa ostohintaa. Myyntivero lisätään hintaan, ja se näkyy yleensä kuitissa.
Yhdysvaltojen valmisteverot
Yhdysvalloissa valmisteverojen osuus kaikista liittovaltion tuloista on noin 4 prosenttia. Tämä on vähemmän kuin monissa muissa maissa. Perustuslaissa valmistevero mainitaan välillisenä verona. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa valmisteveroilla on eri nimityksiä. Esimerkiksi Massachusettsin osavaltiossa autoista perittävää valmisteveroa kutsutaan "ad valorem -veroksi".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on valmistevero?
A: Valmistevero on tietyistä tavaroista perittävä välillinen vero.
K: Kuka maksaa valmisteveron?
V: Tavaroita myyvä tuottaja tai kauppias maksaa valmisteveron valtiolle.
K: Onko valmistevero myyntivero?
V: Ei, valmisteveroa ei pidetä myyntiverona, koska se on välillinen vero.
Kysymys: Mihin tuotteisiin sovelletaan yleisesti valmisteveroa?
V: Valmisteveroja kannetaan yleisesti esimerkiksi bensiinistä, alkoholista ja savukkeista.
K: Mitkä hallinnon tasot voivat periä valmisteveroja?
V: Valmisteveroja voivat periä sekä osavaltion että liittovaltion hallitukset.
K: Miksi valmistevero peritään tuottajalta vai kauppiaalta?
V: Valmistevero peritään tuottajalta tai kauppiaalta, koska se on välillinen vero.
K: Miten valmistevero sisällytetään tuotteen hintaan?
V: Valmistevero sisällytetään yleisesti tuotteen vähittäismyyntihintaan.
