Helmikuun vallankumous 1917: miten Venäjän keisarikunta kaatui

Teollistuminen ja työntekijät

Teollistuminen oli levinnyt Petrogradista (nykyisestä Pietarista) ja muista kaupungeista jo elokuussa 1917. Kun Venäjä hävisi Krimin sodan Englannille ja Ranskalle vuonna 1856, kävi ilmeiseksi, että Venäjä tarvitsi taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia pysyäkseen muiden maiden mukana. Sen jälkeen seurasivat suuret uudistukset, kuten maaorjuuden lakkauttaminen vuonna 1861, oikeuslaitoksen uudistaminen vuonna 1864 ja semstwoiksi kutsuttujen kansallisten hallintoryhmien perustaminen vuonna 1864. Tämän strategian tarkoituksena oli edistää teollista kasvua.

Talouskriisi ja kulttuurin muutos

Venäjällä oli talouskriisi Krimin sodan aikana. Maalla ei ollut tarpeeksi uusia aseita tai uusia koneita. Sodan jälkeen tsaari, Venäjän keisari, yritti muuttaa tilannetta. Hän lisäsi Venäjän kykyä valmistaa asioita tehtaissa. Tämä maksoi Venäjän kansalle paljon rahaa.

Suurin osa taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista muutoksista tapahtui kaupungeissa. Jotta valmistauduttaisiin kehittämään nykyaikaisempaa teollisuutta, annettiin uusia lakeja aluejohtajien vallan lisäämiseksi. Kulttuuriseen modernisaatioon kuului uusien tyylien kehittäminen kirjallisuudessa ja taiteessa. Taiteeseen ja kirjallisuuteen keskittynyt uusi ihmisryhmä pyrki lisäuudistuksiin.

Maatalous tsaarin ajan Venäjällä

Venäjän kansantalous perustui edelleen enimmäkseen maanviljelyyn, ja suurin osa ihmisistä oli talonpoikia. Koska ihmisten määrä kasvoi nopeammin kuin alueen kyky kasvattaa ruokaa, syntyi vakava elintarvikepula.

Maatalouden sosiaalinen protesti oli yleensä spontaania, mutta se ei kestänyt kauan. Maanviljelijät palasivat aina takaisin tiloilleen. Näin tapahtui kuumana syksynä 1905 ja uudelleen loppukesästä 1917. Maaseutu pysyi rauhallisena ensimmäisen maailmansodan alettua vuonna 1914. Koska suuri enemmistö sotilaista tuli kylistä, vain harvat jäivät taistelemaan viranomaisia vastaan.

Kaiken tämän jälkeen heräsi kysymys, miksi maanviljelijät kapinoivat omia maanomistajiaan vastaan, mutta eivät koskaan liittyneet huolellisesti yhteen. Vasta tämä uusi yhteys maaseutualueiden maanviljelijöiden ja kaupunkien asukkaiden välillä antoi maatalousväestön sosiaaliselle protestille vallankumouksellisen luonteen.

Häviöt ensimmäisessä maailmansodassa

Sota toi Venäjälle yli miljoona kuolonuhria. Sota oli alkanut, kuten kaikissa Euroopan valtioissa, korkealla kansallisella moraalilla. Tappio Gorlice-Tarnówin hyökkäyksessä vuonna 1915 johti kuitenkin muihin tappioihin. Romanovien itsevaltaisen hallinnon legitimiteettiä heikensi entisestään se, että Nikolai II oli henkilökohtaisesti ottanut asevoimien komennon, joten jokainen uusi perääntyminen ja tappio vahingoittaisi hallinnon mainetta.

Työläiset ja maanviljelijät, kuten muutkin venäläiset, olivat tyytymättömiä. He eivät enää tukeneet tsaaria. Syyskuussa 1915 tsaari lähetti parlamentin kotiin. Jännitteet lisääntyivät ja vaaransivat valtakunnan sisäisen rauhan.

Tsaarin luopuminen vallasta

Vuonna 1915 tsaari Nikolai II otti joukkojen komennon ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän ei kuitenkaan tehnyt hyvää työtä, ja armeija hävisi taisteluita kiusallisella tavalla. Nikolai II ei tullut hyvin toimeen vaaleilla valitun duuman kanssa. Nikolai II jätti huomiotta entisen valtiovarainministerinsä Sergei Juljewitsch Witten neuvot, jotka suosittelivat kattavia uudistuksia. Usein toistuvat tappiot yhdessä elintarvikepulan ja katastrofaalisen huoltotilanteen kanssa aiheuttivat vallankumouksen. Väestön kasvava viha näkyi duumassa, jota hallitsivat keskiluokan ja aristokratian edustajat. Vuoden 1915 duumassa edistyksellinen blokki oli vahvin parlamentaarinen oppositio.

Helmikuussa 1917 armeijan yksiköt lakkasivat taistelemasta vallankumouksellisia vastaan pääkaupungissa ja liittyivät heidän puolelleen. He ottivat pääkaupungin haltuunsa ja estivät tsaarin paluun. Lopulta hän suostui luopumaan valtaistuimesta.