Kalastajakissa (Prionailurus viverrinus) uhanalainen vesikissa kosteikoilla
Kalastajakissa (tunnetaan myös nimellä kalakissa) (Prionailurus viverrinus) on keskikokoinen luonnonvarainen kissa, joka elää pääasiassa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Kalastajakissat ovat Prionailurus-suvun suurimpia lajeja: ne ovat noin kaksi kertaa kotikissaa suurempia, tukevarakenteisia ja lihaksikkaita, ja niiden jalat ovat keskipitkät tai lyhyet. Turkki on yleensä harmaanruskea tai kellertävä, usein leveine tummine laikku- ja juovakuoseineen, ja häntä on suhteellisen lyhyt verrattuna moniin muihin kissalajeihin.
Vuonna 2008 IUCN luokitteli kalastajakissan uhanalaiseksi. Lajin elinvoimaisuutta uhkaa erityisesti elinympäristöjen, erityisesti kosteikkojen, häviäminen ja huonontuminen: monet kosteikot ovat muuttuneet maatalouskäyttöön, soita on ojitettu ja kaupunkialueet laajentuvat kosteikkojen rannoille. Viime vuosikymmeninä kalastajakissakanta on vähentynyt merkittävästi suuressa osassa lajin Aasian levinneisyysaluetta.
Ulkonäkö ja sopeutumat
Kalastajakissa on rakenteeltaan voimakas ja vesielämään sopeutunut. Sen jalat ovat osittain verkkomaiset, mikä helpottaa uimista ja liikkumista mutaisissa rannikko- ja suovesissä. Kalastajakissa on taitava uimari ja käyttää usein vettä metsästykseen: se pyydystää kaloja, rapuja, sammakoita, pieniä nisäkkäitä ja vesilintuja. Kylmien ja märkien alueiden karvapeite on paksumpi kuin monilla muilla pienillä kissalajeilla.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kuten lajin lähin sukulainen, leopardikissa, kalastajakissa viihtyy vesistöjen äärellä. Sitä tavataan jokien, purojen ja mangrovensuiden rannoilla sekä suomaastossa, järvien ja laguuni-alueiden reunavyöhykkeillä. Laji tarvitsee sekä rannikko- ja suovesien runsaan ravinnon että tiheää rantakasvillisuutta suojaksi ja pesimäalueiksi.
Elintavat ja ravinto
- Kalastajakissat ovat pääosin yksineläjiä ja aktiivisia hämärän ja yön aikaan, mutta saattavat olla myös päiväsin aktiivisia alueesta riippuen.
- Ravinto koostuu pääasiassa kaloista, mutta myös äyriäisistä, sammakkoeläimistä, kaloista, linnuista ja tarvittaessa pienemmistä nisäkkäistä.
- Ne käyttävät sekä veteen hyppäämistä että saalistamista rannan kasvillisuuden ja vedenalaisen saalistuksen kautta. Ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja saatavilla olevan ravinnon mukaan.
Lisääntyminen
Kalastajakissat ovat lisääntyessään yksin huolehtivia; naaras rakentaa pesäpaikan tiheään kasvillisuuteen tai onttoihin puihin ja synnyttää yleensä yhdestä neljään poikasta. Poikasten kasvatusaika on herkkä vaihe, ja pesintä onnistuu parhaiten rauhallisilla, vähän ihmiskontaktia sisältävillä kosteikkoalueilla.
Uhkat
- Elinympäristöjen häviäminen ja muuttuminen maatalousalueiksi tai kaupunkialueiksi.
- Kosteikkojen ojitus, vesistöjen saastuminen ja ylikalastus, jotka vähentävät saatavilla olevaa ravintoa.
- Suora vaino, ansoihin jääminen ja häirintä ihmistoiminnan takia.
- Taudit ja kilpailu kotieläinten kanssa sekä mahdollinen rodun sekoittuminen kotoisten kissojen kanssa alueilla, joissa laji on lähellä ihmisen asutusta.
Suojelu ja toimenpiteet
Kalastajakissan säilyttämiseksi ratkaisevaa on kosteikkojen suojelu ja ennallistaminen. Tärkeitä suojelutoimia ovat muun muassa:
- Kosteikkojen ja mangrovemuistojen suojelu ja ekologinen ennallistaminen.
- Suojelualueiden perustaminen ja alueiden kestävä hoito, jossa otetaan huomioon lajin liikkumis- ja pesimätarpeet.
- Yhteisötyö ja tiedotus paikallisille asukkaille: ihmisten ja kalastajakissojen välisen konfliktin minimointi, vastuullinen kalastus ja roskien sekä kemikaalien vähentäminen vesistöissä.
- Seuranta, tutkimus ja populaatiolaskennat, jotta suojelutoimien vaikutuksia voidaan arvioida ja suunnata tehokkaasti.
Kalastajakissa on erikoistunut vesiluonnon laji, jonka tulevaisuus riippuu pitkälti kosteikkojen suojelun onnistumisesta. Paikalliset suojeluohjelmat sekä kansainväliset aloitteet voivat yhdessä hidastaa populaatioiden taantumaa ja turvata lajin säilymisen luonnossa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kalakissa?
V: Kalastajakissa on keskikokoinen luonnonvarainen kissa, jota tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
K: Kuinka suuri kalastajakissa on verrattuna kotikissaan?
A: Kalakissa on noin kaksi kertaa niin suuri kuin kotikissa.
K: Miksi kalastajakissat ovat uhanalaisia?
V: Kalastajakissat ovat uhanalaisia, koska niiden kosteikkoelinympäristöjä asutetaan, heikennetään ja muutetaan, mikä johtaa niiden kannan vähenemiseen suuressa osassa niiden Aasian levinneisyysaluetta.
K: Missä kalastajakissat tyypillisesti elävät?
V: Kalastajakissat elävät tyypillisesti kosteikoissa, jokien, purojen ja mangrovensuiden varrella.
K: Miten kalastajakissa on sopeutunut elinympäristöönsä?
V: Kalastajakissa on sopeutunut elinympäristöönsä, koska se on innokas ja taitava uimari, jolla on osittain verkkoselkäiset jalat ja kyky pyydystää kaloja.
K: Mikä on kalastajakissan lähin sukulainen?
V: Kalastajakissan lähin sukulainen on leopardikissa.
K: Mikä järjestö on luokitellut kalastajakissan uhanalaiseksi?
V: Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN (International Union for Conservation of Nature) luokitteli kalastajakissan uhanalaiseksi vuonna 2008.
