Lentokyvyttömät linnut
Lentokyvyttömät linnut ovat lintuja, jotka eivät osaa lentää. Ne luottavat kykyynsä juosta tai uida, ja ne ovat kehittyneet lentävistä esi-isistään. Nykyään elää noin 60 lajia, joista tunnetuimpia ovat strutsi, emu, kasuaari, rhea, kiivi ja pingviini.
Kaksi keskeistä eroa lentävien ja lentokyvyttömien lintujen välillä ovat lentokyvyttömien lintujen pienemmät siipiluut ja niiden rintalastan kölin puuttuminen (tai voimakas väheneminen). Kierukka ankkuroi siipien liikkeisiin tarvittavat lihakset. Lentokyvyttömillä linnuilla on myös enemmän höyheniä kuin lentävillä linnuilla.
Uudessa-Seelannissa on enemmän lentokyvyttömiä lintulajeja (mukaan lukien kiivit, useat pingviinilajit ja takahe) kuin missään muussa maassa. Yksi syy tähän on se, että Uudessa-Seelannissa ei ollut suuria petolintuja, ennen kuin ihmiset saapuivat sinne tuhat vuotta sitten. Lentokyvyttömien lintujen tärkeimmät saalistajat olivat suurempia lintuja.
Jotkin saaristolintujen lentokyvyttömät lajit ovat läheistä sukua lentäville lajeille. Tämä viittaa siihen, että lentäminen on merkittävä biologinen kustannus. Heti kun lintujen ei tarvitse lentää, tapahtuu valintaa lentämistä vastaan.
Pienin lentokyvytön lintu on Inaccessible Island Rail (pituus 12,5 cm, paino 34,7 g). Suurin (sekä painavin että korkein) elävä lentokyvytön lintu on strutsi (2,7 m, 156 kg), vaikka jotkut sukupuuttoon kuolleet linnut kasvoivatkin suurempia.
Lentokyvyttömiä lintuja on helppo hoitaa vankeudessa, koska niitä ei tarvitse pitää häkissä. Strutseja kasvatettiin aikoinaan niiden koristesulkien vuoksi. Nykyään niitä kasvatetaan lihan ja nahan valmistukseen käytettävän nahan vuoksi.
Oli myös muita lentokyvyttömiä lintuperheitä, kuten nyt sukupuuttoon kuolleet Phorusrhacidae-heimot, jotka kehittyivät hyvin voimakkaiksi maanpäällisiksi saalistajiksi.
Pingviinit ovat tunnettu esimerkki lentokyvyttömistä linnuista.
Lennon edut ja haitat
Lentokyvytön lintu on lintu, joka on polveutunut esi-isistä, joilla oli lentokyky. Saattaa tuntua oudolta, että yksi lintujen yleisimmistä sopeutumisista on lentokyvyttömyys! Ymmärtääkseen sen on ymmärrettävä, mitkä ovat lennon tärkeimmät edut eläimille, jotka ovat ennen olleet sidottuja maalle.Lentämisen edut liittyvät siihen, että eläimet voivat elää paljon laajemmalla maantieteellisellä alueella kuin maaeläimet. Tämä näkyy parhaiten muuttolinnuissa, jotka elävät elämäänsä kahdella eri leveysasteella ja saavat molemmista parhaat puolet. Tavallisesti linnut munivat ja kasvattavat poikasensa yhdessä paikassa ja kasvavat suurimman osan ajastaan toisessa paikassa. Jopa ne linnut, jotka eivät vaella, hyötyvät lentämisestä pesäpaikkojen löytämiseksi ja ravinnon hankkimiseksi. Ruoan hankkimisen lisäksi lentämisen tärkein hyöty on se, että se auttaa lintuja välttämään monia petoeläimiä, jotka syövät maalla eläviä eläimiä.
Lentokyvyttömät linnut ovat ymmärrettävästi vähemmistönä: noin 10 000 elävästä lintulajista vain noin 60 on lentokyvyttömiä. Ennen kuin ihminen saapui saarille, lentokyvyttömiä lintulajeja oli paljon enemmän. Koska fossiilitiedot eivät ole koskaan täydellisiä, ei ole mahdollista laskea, kuinka monta lentokyvytöntä lintulajia eli ennen kuin ihmiskunta lähti Afrikasta.
Tästä yleiskuvasta huolimatta on ollut lintuja, jotka ovat menettäneet lentokykynsä pian lennon kehittymisen jälkeen. Ensimmäiset fossiiliset lentokyvyttömät linnut esiintyivät liitukaudella. Jo pitkään on tunnustettu, että on olosuhteita, joissa siivet eivät todellakaan ole hyvä asia. Darwin tiesi yhteyden valtamerisaarten ja lentokyvyttömyyden välillä. Selitys on, että ensinnäkin valtamerisaarilla on vähän saalistajia. Toiseksi myrskyt voivat puhaltaa siivekkäät linnut saarelta niin kauas, etteivät ne löydä takaisin. Lentokyvyn menetettyään maalla elävät linnut voivat kehittyä suuremmiksi ja painavammiksi, ja monet niistä tekevät niin. Phorusrhacosista tuli hallitseva maalla elävä lihansyöjä.
Esimerkkejä lentokyvyttömistä linnuista
Seuraavat ovat holoseenikaudella tai sen jälkeen lentokyvyttömiä lintuja.
Ratiitit
Anseriformes (Vesilinnut)
- Dromornis (sukupuuttoon kuollut)
Sphenisciformes (Pingviinit)
Charadriiformes (lokit, tiirat, naurulokit)
- Suuri aukko (sukupuuttoon kuollut)
Psittaciformes (Papukaijat)
Columbiformes (kyyhkyset, kyyhkyset)
- Dodo (sukupuuttoon kuollut)
- Rodriguesin pasianssi (sukupuuttoon kuollut)
Strutsi
Suuri aukko
Dodo
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat lentokyvyttömät linnut?
V: Lentokyvyttömät linnut ovat lintuja, jotka eivät osaa lentää ja luottavat kykyynsä juosta tai uida.
K: Kuinka monta lajia lentokyvyttömiä lintuja on nykyään olemassa?
V: Nykyään elää noin 60 lentokyvytöntä lintulajia.
K: Mikä on pienin lentokyvytön lintu?
V: Pienin lentokyvytön lintu on Inaccessible Island Rail, jonka pituus on 12,5 cm ja paino 34,7 g.
K: Mikä on suurin elossa oleva lentokyvytön lintu?
V: Suurin elävä lentokyvytön lintu on strutsi, jonka pituus voi olla 2,7 metriä ja paino 156 kg.
K: Miksi jotkut saarilla asuvat lintulajit pysyvät lentokyvyttöminä?
V: Jotkin saarilla elävät lintulajit pysyvät lentokyvyttöminä, koska ne ovat valikoituneet lentämistä vastaan, jos se ei ole välttämätöntä eloonjäämisen kannalta; siipien omistaminen ja lentokyky aiheuttaa biologisia kustannuksia, joita tällaisten lintujen ei tarvitse maksaa, jos ne pysyvät maassa.
Kysymys: Onko olemassa muita sukupuuttoon kuolleita sukuja, jotka ovat sukua nykypäivän lentokyvyttömille linnuille?
V: Kyllä, on olemassa muita sukupuuttoon kuolleita, mutta sukua olevia lentokyvyttömiä lintuperheitä, kuten Phorusrhacidae, jotka ovat kehittyneet hyvin voimakkaiksi maanpäällisiksi saalistajiksi.
K: Miten ihmiset käyttävät strutseja nykyään?
V: Strutseja kasvatetaan lihan ja nahan valmistukseen käytettävien nahkojen vuoksi.
