Freikorps

First Freikorps

Ensimmäiset vapaajoukot perusti Preussin Fredrik II 1700-luvulla seitsenvuotisen sodan aikana. Napoleonin sotien aikana perustettiin myös muita freikorpuksia, joita johtivat muun muassa Ferdinand von Schill ja myöhemmin Ludwig Adolf Wilhelm von Lützow. Freikorpseja ei pidetty tavallisten armeijoiden luotettavina, ja niitä käytettiin enimmäkseen vartijoina ja vähäisiin tehtäviin.

 

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen

Sanan merkitys muuttui ajan myötä. Vuoden 1918 jälkeen sanaa käytettiin puolisotilaallisista järjestöistä, joita Saksassa perustivat ensimmäisen maailmansodan hävinneiden sotilaiden kotiin palaavat sotilaat. Monet näistä palanneista sotilaista eivät kyenneet palaamaan normaaliin elämään, ja he liittyivät Freikorpsiin ollakseen jälleen osa sotilaallista rakennetta. Toiset olivat vihaisia sodan häviämisestä ja liittyivät taistellakseen kommunisteja vastaan tai kostaakseen. Saksan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuulunut puolustusministeri Gustav Noske piti heistä ja tuki heitä, ja hän käytti heitä Saksan vallankumouksen ja marxilaisen Spartakistiliiton pysäyttämiseen sekä Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin murhaamiseen 15. tammikuuta 1919. Niitä käytettiin myös Baijerin neuvostotasavallan kukistamiseen vuonna 1919.

Vuonna 1920 Adolf Hitler aloitti poliittisen työnsä hyvin pienen ja tuntemattoman Saksan työväenpuolueen (jota pian kutsuttiin nimellä Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue, NSDAP (tai natsipuolue)) johtajana Münchenissä. Monet tähän puolueeseen liittyneet henkilöt olivat olleet Freikorpsissa, kuten Ernst Röhm, tuleva Sturmabteilungin eli SA:n johtaja, ja Rudolf Höß, Auschwitzin keskitysleirin tuleva komentaja.

Hermann Ehrhardt, joka perusti merijalkaväen prikaatin Ehrhardt, ja hänen apulaiskomentajansa Eberhard Kautter eivät halunneet auttaa Hitleriä ja Erich von Ludendorffia Beer Hall Putschissa.

 
Freikorps Hülsenin rekrytointijulisteet  

Hitler Légalité

Freikorpsin johtajat luovuttivat vanhat taistelulippunsa Hitlerin SA:lle ja SS:lle 9. marraskuuta 1933 suuressa seremoniassa. Historioitsija Robert Waite sanoi, että Hitlerillä oli monia ongelmia Freikorpsin kanssa. Monet freikorpsilaisista olivat liittyneet SA:han, joten kun pitkien veitsien yö tapahtui, he olivat murhattavien tai pidätettävien kohteita, ja näin tehtiin myös Ehrhardtille ja Röhmille. Waite sanoo myös, että Hitler sanoi 13. heinäkuuta 1934 Reichstagille pitämässään "Rohmin puhdistuspuheessa", että Freikorpsit olivat Saksan vihollisia.

Vuonna 1939, Puolan syyskampanjan aikana, Freikorps Ebbinghaus aloitti työnsä rintamalinjojen takana. Se ei ollut kovin hyvä tässä työssä, ja se lähetettiin taistelemaan armeijan yksikkönä, mutta sekään ei ollut hyvä siinä, ja se lopetettiin alle vuodessa.

 

Kuuluisia Freikorpsin jäseniä

 

Kuuluisia Freikorps-yksiköitä

• Hevoskaartin vapaaehtoisosasto (Garde-Kavallerie-Schützendivision)

- murhasi Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin, 19. tammikuuta 1919.

- kapteeni Pabstin komennossa

- lakkautettiin puolustusministeri Gustav Nosken käskystä 7. heinäkuuta 1919 Pabstin uhattua tappaa hänet.

• Freikorps Maercker (Maerckerin vapaaehtoiset kiväärit tai Freiwillingen Landesjagerkorps).

- oli Reinhard Heydrich jäsenenä

- aloitti Ludwig Maercker

• Freikorps Roßbach (Rossbach)

- aloitti Gerhard Roßbach

- pelasti Rautadivisioonan 12 000 kilometrin marssin jälkeen.

• Merivoimien prikaati Ehrhardt (toinen merivoimien prikaati)

- osallistui Kapp-puuhiin vuonna 1920 -

- lakkautetut jäsenet perustivat Organisation Consulin, joka teki satoja poliittisia murhia.

• Rautadivisioona (Eiserne-divisioona, liittyy Eiserne-prikaatiin)

- Taisteltiin Itämerellä.

- jäi Thorensbergissä Latvian armeijan loukkuun. Rossbachin vapaajoukot pelastivat hänet.

• Freikorps Ebbinghaus
• Freikorps Oberland
• Eiserne Brigade (Rautaprikaati, myöhemmin Rautadivisioona)
• Freikorps Epp
• Hampurin vapaajoukot
• Lowenfeldin prikaati (ensimmäinen merivoimien prikaati)
• Potsdamin vapaajoukot
• Freikorps Lützow

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Freikorps Itämerellä