Sanaa Freikorps (saksaksi "vapaajoukot") käytettiin ensimmäisen kerran vapaaehtoisista armeijoista Saksassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen termiä käytettiin puolisotilaallisista yksiköistä. Freikorps tuli kuuluisaksi Weimarin tasavallan aikana taistellessaan joissakin kaupungeissa kommunismia vastaan.

 

Tausta ja synty

Freikorps-nimityksellä viitattiin pääasiassa vapaaehtoisista koostuviin, usein entisistä sotilaista muodostettuihin joukkoihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa suuret joukkomäärät kotiutettuja sotilaita, yhteiskunnallinen levottomuus ja pelko bolsevikkien esimerkin leviämisestä saivat monet liittymään tai muodostamaan paramilitaarisia ryhmiä. Usein näitä joukkoja kannatti tai ainakin hyväksyi konservatiivinen poliittinen johto ja paikalliset viranomaiset, ja joissain tapauksissa ne saivat aseita, rahoitusta tai tukea viranomaisten kautta.

Koostumus ja motiivit

  • Jäsenistö koostui pääosin sodasta palanneista veteraaneista, upseereista, vapaaehtoisista nuorista miehistä ja joskus myös oikeistoradikaaleista aktivisteista.
  • Yleisimpiä motiiveja olivat antikommunismi, isänmaallisuus, kostontunne ja halu säilyttää sotilaallinen kurinalaisuus sekä hierarkia yhteiskunnassa.
  • Freikorpsit olivat heterogeenisia: niiden varustus, koulutus ja organisaatio vaihtelivat suuresti — osa käytti entisiä armeijan univormuja ja aseita, toiset toiminnoissaan hyvin epävirallisesti.

Toimet ja tärkeimmät tapahtumat

Freikorps-yksiköt osallistuivat vuoden 1918–1923 väliseen aikaan useisiin merkittäviin tapahtumiin ja levottomuuksiin:

  • Ne osallistuivat punakaartien ja kommunististen kapinoiden kukistamiseen useissa kaupungeissa, muun muassa Berliinissä ja Münchenissä.
  • Useat Freikorps-ryhmät olivat mukana Baijerin neuvostotasavallan kukistamisessa vuonna 1919, ja niiden toimintaan liitettiin laajasti kuvaus väkivallasta ja teloituksista.
  • Vuoden 1920 Kappin mäihä (Kappin yritys vallankaappaukseksi) oli esimerkki siitä, miten jotkin Freikorps-yksiköt osallistuivat suoraan poliittiseen vallankaappausyritykseen.
  • Monet Freikorpsin taistelijat osallistuivat myös vapaaehtoisina taisteluihin Itämeren alueella (Baltian alue) taistelussa bolshevikkivoimia vastaan ja alueellisissa konflikteissa.

Toimintatavat ja laittomuudet

Freikorpsien toiminta ei aina noudattanut sodan tai lain sääntöjä. Useissa tapauksissa niiden toimintaan liittyi:

  • summary executions (yhteenveto teloituksia) ja joukkomurhiksi luokiteltavaa väkivaltaa poliittisia vastustajia kohtaan;
  • pelottelu, murhat ja muut poliittiset väkivaltaiset teot, jotka loivat pelon ilmapiiriä ja heikensivät oikeusvaltion toimivuutta;
  • epäselvä suhde viralliseen armeijaan ja hallintoon: osa ryhmistä toimi käytännössä valtion leivissä, toiset toimivat lähes laittomasti mutta sietäen.

Vaikutus Weimarin tasavaltaan ja myöhempään politiikkaan

Freikorpsin merkitys oli kaksitahoinen. Toisaalta ne auttoivat lyhyellä aikavälillä tukahduttamaan kapinoita ja palauttamaan järjestystä paikoissa, joissa hallinnon asema oli heikko. Toisaalta niiden väkivaltainen toimintatapa, oikeistoradikaali ideologia ja verkostot edistivät poliittisen väkivallan normalisoitumista ja radikaalisoivat osaa entisistä sotilaista.

  • Monet entiset freikorpsilaiset siirtyivät myöhemmin eri kansallismielisiin tai äärioikeistolaisiin järjestöihin, kuten Sturmabteilungiin (SA) ja muihin vapaaehtoisjärjestöihin tai poliittisiin liikkeisiin.
  • Freikorps-kokemuksella oli vaikutusta siihen, miten poliittiset murhat ja väkivalta koettiin 1920-luvun Saksassa — murhat ja salamurhaajat eivät olleet harvinaisia, ja yhteiskunnan polarisaatio syveni.

Perintö ja historiankirjoitus

Historiallisesti Freikorpsien perintö on kiistanalainen. Ne esitettiin osin sankarillisina isänmaallisina joukkoina ja osin terrorin ja laittomuuksien lähteinä. Nykyinen tutkimus korostaa niiden roolia Weimarin epävakauden lietsomisessa, poliittisen väkivallan normalisoinnissa ja siten demokratian heikentämisessä. Samalla on huomattava, että kyseessä ei ollut yhtenäinen liike, vaan joukko erilaisia ryhmittymiä ja paikallisia komentoja, joiden motiivit ja käytännöt vaihtelivat paljon.

Yhteenveto

Freikorpsit olivat merkittävä ilmiö Saksan siirtymäkaudella ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ne koostuivat usein sodan kokeneista miehistä ja toimivat pääasiassa antikommunistisena voimavarana, mutta niiden toiminta ja ideologia vaikuttivat myös negatiivisesti poliittiseen kulttuuriin, tarjoten pohjan myöhemmälle äärioikeistolaiselle liikehdinnälle. Vaikka muodollisesti monet yksiköt lakkautettiin, niiden verkostot ja vaikutus olivat pitkäkestoisia.