Fredrik Bajer (21. huhtikuuta 1837 – 22. tammikuuta 1922) oli tanskalainen kirjailija, opettaja ja pasifistinen poliitikko, joka tunnetaan erityisesti työstään kansainvälisen välimiesmenettelyn ja parlamentaarisen yhteistyön edistämiseksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1908 yhdessä ruotsalaisen Klas Pontus Arnoldsonin kanssa.
Varhaiselämä ja sotilasura
Bajer syntyi 21. huhtikuuta 1837 Vester Egedessä Tanskassa. Nuoruutensa jälkeen hän osallistui vuoden 1864 sotaan Preussia ja Itävaltaa vastaan (Schleswigin sota), ja sodan aikana hänet ylennettiin yliluutnantiksi. Palattuaan siviiliuralle hän muutti vuonna 1865 Kööpenhaminaan, missä hän työskenteli opettajana, kääntäjänä ja kirjailijana.
Poliittinen ura ja rauhantyö
Vuonna 1872 Bajer valittiin Tanskan parlamenttiin Folketingetin jäseneksi, ja hän toimi kansanedustajana seuraavat 23 vuotta, vuoteen 1895 saakka. Kansanedustajana hän ajoi määrätietoisesti kansainvälisen välimiesmenettelyn (arbitraation) käyttöönottoa kansojen konfliktien ratkaisemisessa. Bajerin vaikuttamisen ansiosta ulkopolitiikka nousi osaksi parlamentin työtä, ja hän teki työtä parlamenttien välisen yhteistyön ja yhteyksien vahvistamiseksi. Tanskan edustus parlamenttien yhteistyöelimissä vakiintui Bajerin aktiivisuuden myötä, ja maa saavutti arvostetun aseman näiden liittojen keskuudessa.
Hän tuki useita rauhanjärjestöjä sekä kotimaassa että laajemmin Euroopassa ja oli mukana edistämässä lakiehdotuksia, jotka tähtäsivät välimiesmenettelysopimusten aikaansaamiseen Ruotsin ja Norjan kanssa. Bajer osallistui myös kansainvälisiin rauhan- ja parlamentaarisen yhteistyön kokouksiin, jolloin hän vaikutti ajatteluun konfliktien rauhanomaisesta ratkaisemisesta.
Nobelin rauhanpalkinto ja vaikutus
Vuonna 1908 Fredrik Bajer palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta työstään kansainvälisen välimiesmenettelyn ja rauhanvälityksen hyväksi sekä parlamentaarisen rauhantyön kehittämisestä. Palkinto myönnettiin hänelle yhdessä Klas Pontus Arnoldsonin kanssa, ja se nosti esiin Bajerin roolin kansainvälisen oikeuden ja parlamentaarisen diplomatian puolestapuhujana.
Perintö ja kuolema
Bajerin panos rauhantyöhön vaikutti siihen, että välimiesmenettely ja parlamentaarinen yhteistyö saivat vankemman aseman Euroopan politiikassa. Hänen työnsä auttoi luomaan käytäntöjä, joiden avulla valtioiden välisiä riitoja pyritään ratkaisemaan oikeudellisin ja rauhanomaisin keinoin sodan sijaan.
Bajer kuoli 22. tammikuuta 1922 Kööpenhaminassa, Tanskassa, 84-vuotiaana. Häntä muistetaan kansainvälisenä rauhanaktivistina ja yhtenä 1800–1900-lukujen merkittävistä parlamentaarisen rauhantyön puolestapuhujista.
