Vapaus pelosta on perusihmisoikeus. Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt mainitsi tämän oikeuden yhtenä niistä neljästä vapaudesta, jotka ihmisillä kaikkialla maailmassa pitäisi olla. Roosevelt esitteli nämä neljä vapautta 6. tammikuuta 1941 pitämässään valtiopäiväpuheessa, jota on siksi kutsuttu myös neljän vapauden puheeksi.
Tämä oikeus, samoin kuin kolme muuta Rooseveltin neljästä vapaudesta, on osa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1948. Vapaus pelosta on kirjattu YK:n julistuksen johdantoon, missä korostetaan turvallisuuden ja ihmisen arvon suojan merkitystä rauhan ja hyvinvoinnin edellytyksenä.
Tausta ja merkitys
Rooseveltin esittämä vapauden käsite liittyi suoraan toisen maailmansodan aikaan ja huoleen siitä, että pysyvään rauhaan päästäisiin muun muassa asevarustelun vähentämisellä. Puheessa neljännellä vapaudella tarkoitettiin sitä, että maailma tulisi järjestää niin, ettei mikään valtio voisi ryhtyä aggressioon naapuriaan vastaan.
Rooseveltin neljä vapautta
- Vapaus sananvapauteen (freedom of speech)
- Vapaus uskonnon harjoittamiseen (freedom of worship)
- Vapaus puutteesta (freedom from want)
- Vapaus pelosta (freedom from fear)
Nämä periaatteet muodostivat poliittisesti vetoavan, normatiivisen näkemyksen siitä, millaista kansainvälistä järjestystä yhteiskuntien tulisi tavoitella sodan jälkeen.
Taide ja kulttuurivaikutus
Vuonna 1943 Norman Rockwell maalasi teoksensa Freedom from Fear, joka on yksi neljästä maalauksesta, jotka hän teki Rooseveltin neljästä vapaudesta. Rockwellin sarja julkaistiin The Saturday Evening Post -lehdessä ja käytettiin osana sodanaikaista viestintää ja laina-/sitoumuskampanjoita. Teos kuvaa arkipäiväistä turvaa: vanhemmat laittavat lapsia nukkumaan, mikä välittää ajatuksen kotirauhasta ja suojelusta sodan uhkaa vastaan.
Kirjallisuus ja poliittinen käyttö
Aung San Suu Kyi on maininnut tämän oikeuden useita kertoja puheissaan ja kirjoittanut vuonna 1991 kirjan otsikolla Freedom From Fear (Vapaus pelosta), jossa hän käsittelee muun muassa kansalaisrohkeutta ja väkivallattoman vastarinnan periaatteita. Myös historioitsija David M. Kennedy inspiroitui tästä oikeudesta, ja vuonna 1991 hän julkaisi kirjan otsikolla Freedom From Fear: The American People in Depression and War, 1929-1945, jossa tarkastellaan yhdysvaltalaista yhteiskuntaa suureen lamaan ja toiseen maailmansotaan johtaneina vuosina.
Vaikutukset, tulkinnat ja kritiikki
Vapaus pelosta on vaikuttanut paitsi ihmisoikeusdiskurssiin myös turvallisuuspolitiikkaan. Se on innoittanut ajatuksia asevarustelun rajoittamisesta, kollektiivisesta turvallisuudesta ja rauhantyöstä. Samalla käsite on herättänyt keskustelua: sen määritelmä on abstrakti ja laaja, ja käytännössä "vapauden pelosta" toteuttaminen voi tarkoittaa hyvin erilaisia toimia — diplomatiaa, pakotteita, sotilaallista liittoutumista tai kehityspolitiikkaa.
Joidenkin kriitikoiden mukaan termi saattaa myös oikeuttaa voimankäytön turvallisuusperustein tai sivuuttaa taloudelliset ja sosiaaliset syyt pelkoon. Toisaalta sen kannattajat näkevät sen laajana inhimillisen turvallisuuden käsitteenä, joka kattaa fyysisen turvallisuuden lisäksi myös poliittisen ja yhteisöllisen suojan.
Nykymerkitys
Nykyään vapaus pelosta linkittyy laajempiin käsitteisiin kuten inhimillinen turvallisuus, asevalvonta, konfliktien ennaltaehkäisy ja pakolaisten suojelu. Se toimii sekä arvopohjana että tavoitteena kansainväliselle yhteistyölle. Käytännössä tavoite näkyy esimerkiksi asevalvontasopimuksissa, kansainvälisissä rauhanvälityshankkeissa ja ihmisoikeusohjelmissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Rooseveltin muotoilema "vapaus pelosta" on jäänyt pysyviksi sanoiksi maailmanpoliittiseen keskusteluun: lyhyenä mutta vaikuttavana periaatteena, joka yhdistää turvallisuutta, ihmisoikeuksia ja rauhanrakentamista.
Neljäs on vapaus pelosta, mikä tarkoittaa maailmanlaajuiseksi käännettynä aseiden vähentämistä maailmanlaajuisesti niin pitkälle ja perusteellisesti, ettei yksikään kansakunta voi ryhtyä fyysiseen hyökkäykseen ketään naapuria vastaan missään päin maailmaa.
- Franklin D. Roosevelt, 6. tammikuuta 1941.
