Oikeus riittävään elintasoon: määritelmä, historia ja kansainväliset sopimukset

Oikeus riittävään elintasoon – selkeä opas: määritelmä, historia ja kansainväliset sopimukset. Tutustu oikeuksiin, velvoitteisiin ja suojakeinoihin.

Oikeus riittävään elintasoon on perusihmisoikeus. Se on osa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1948.

Jokaisella on oikeus omaan ja perheensä terveyteen ja hyvinvointiin nähden riittävään elintasoon, mukaan lukien ruoka, vaatetus, asunto, sairaanhoito ja tarvittavat sosiaalipalvelut, sekä oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden, leskeksi jäämisen, vanhuuden tai muun toimeentulon puutteen varalta olosuhteista, joihin hän ei voi vaikuttaa.

- Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan 1 kohta.

Lisäksi se on kirjattu taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklaan, joka on myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimus.

Tämän oikeuden edeltäjä, vapaus puutteesta, on yksi niistä neljästä vapaudesta, joista Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt puhui 6. tammikuuta 1941 pitämässään puheessa unionin tilasta. Rooseveltin mukaan se on oikeus, joka jokaisella ihmisellä kaikkialla maailmassa pitäisi olla. Puheessaan Roosevelt kuvaili kolmatta oikeutta seuraavasti:

Kolmas on vapaus puutteesta, mikä tarkoittaa maailmankielelle käännettynä sellaista talouskäsitystä, joka takaa jokaiselle kansakunnalle terveen rauhanajan elämän sen asukkaille kaikkialla maailmassa.

- Presidentti Franklin D. Roosevelt, 6. tammikuuta 1941.

Mitä oikeus riittävään elintasoon tarkoittaa?

Oikeus riittävään elintasoon kattaa yksilön ja perheen mahdollisuuden ylläpitää ihmisarvoista elämää. Se sisältää muun muassa:

• riittävän ja turvallisen ravinnon (oikeus ruokaan);
• sopivan vaatetuksen ja peruslämmön;
• turvallisen ja kohtuuhintaisen asunnon (oikeus asuntoon);
• saatavilla olevan terveydenhoidon ja terveyttä edistävät palvelut;
• tarpeelliset sosiaalipalvelut, kuten sosiaaliturva ja toimeentulotuki.

Oikeuteen liittyy myös vaatimus suojasta tilanteissa, jotka aiheuttavat menetyksiä elinkeinolle tai toimeentulolle, esimerkiksi työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, leskeksi jääminen tai vanhuus.

Valtion velvoitteet ja periaatteet

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva YK:n sopimus (ICESCR) ja siihen liittyvät selonteot (Committee on Economic, Social and Cultural Rights, CESCR) määrittelevät keskeiset valtionvelvoitteet:

• Kunnioittaa (respect): olla puuttumatta yksilön mahdollisuuksiin toteuttaa oikeutta;
• Suoja (protect): estää kolmansia osapuolia (esim. yritykset) heikentämästä oikeutta;
• Toteuttaa / edistää (fulfil): ryhtyä konkreettisiin toimiin, politiikkoihin ja ohjelmiin oikeuden täytäntöönpanemiseksi.

Keskeisiä periaatteita ovat progressiivinen täytäntöönpano (progressive realization) eli oikeuksien asteittainen parantaminen parhaiden saatavilla olevien resurssien puitteissa, sekä välittömät velvoitteet kuten diskriminaation kielto ja minimiydin velvoitteet (minimum core obligations), joiden tarkoitus on taata vähimmäistaso välittömästi kaikille.

Kansainväliset sopimukset ja seuranta

Tärkeimmät kansainväliset lähteet ovat:

• Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948), erityisesti 25 artikla.
• Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (ICESCR), erityisesti artikla 11 (elintaso).
• Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva komitea (CESCR) laatii yleisiä kannanottoja (General Comments), jotka selkeyttävät sopimuksen sisältöä. Keskeisiä ovat muun muassa General Comment No. 3 (luonnetta koskevat velvoitteet ja minimiydintaso), No. 4 (oikeus asuntoon), No. 12 (oikeus ruokaan), No. 14 (oikeus terveyteen) ja No. 19 (oikeus sosiaaliturvaan).
• Taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisprotokolla (Optional Protocol to the ICESCR), joka mahdollistaa yksilövalitukset ja tutkimismenettelyn kansainvälisellä tasolla (adoptoitu 2008, tuli voimaan myöhemmin), on lisännyt täytäntöönpanon valvonta- ja toimeenpanomahdollisuuksia.

Seuranta ja täytäntöönpano kansallisella tasolla

Valtiot raportoivat CESCR:lle määräajoin toimenpiteistään sopimuksen toteuttamiseksi. Kansallisella tasolla oikeuden toteutuminen vaatii poliittisia toimia kuten sosiaaliturvan laajentamista, asunto-ohjelmia, terveyspalveluiden saatavuuden parantamista ja köyhyyden vastaisia toimia. Oikeus voidaan usein turvata myös tuomioistuimissa ja hallinnollisissa menettelyissä; joissakin maissa taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat perustuslaissa tai muissa sitovissa normeissa.

Tuomioistuinkäytäntö ja esimerkkejä

Useissa maissa oikeuksia on pystytty edistämään tuomioistuimen kautta. Tunnettuja ennakkotapauksia ovat esimerkiksi Etelä-Afrikan korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa on vahvistettu valtion velvollisuus ryhtyä järkeviin toimiin asumisen takaamiseksi (esim. Grootboom) sekä terveyteen liittyvissä asioissa (esim. Treatment Action Campaign -asia). Kansainväliset valvontaelimet ja valinnaisprotokollan nojalla tehdyt yksittäisvalitukset ovat myös antaneet ratkaisuja, jotka tarkentavat valtioiden velvoitteita.

Haasteet ja nykypäivän merkitys

Oikeuden riittävään elintasoon toteutuminen kohtaa monia haasteita:

• Taloudelliset rajoitteet ja talouskriisit, jotka voivat vaikeuttaa resurssien suuntaamista sosiaalisiin palveluihin;
• Epätasa-arvo ja syrjintä, jotka estävät haavoittuvia ryhmiä saamasta tarvitsemiaan palveluja;
• Ilmastonmuutos, konfliktit ja muuttoliike, jotka lisäävät köyhyyttä, asunnottomuutta ja ruokaturvattomuutta;
• Kansainvälinen talouspolitiikka ja velkaongelmat voivat rajoittaa julkisten palvelujen rahoitusta.

Nykyaikana oikeus riittävään elintasoon linkittyy myös kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG:t), kuten köyhyyden, nälän, terveyden ja kaupunkien kehityksen tavoitteisiin. Oikeuden toteutuminen on keskeinen osa globaalin hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien edistämistä.

Miten yksilö voi vaikuttaa ja hakea oikeutta?

Yksilö voi vaikuttaa useilla tavoilla: osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan, vaikuttamalla politiikkaan, käyttämällä kansallisia oikeuskanavia (esim. valitus julkispalveluista tai perustuslaillinen valitus) ja kansainvälisiin mekanismeihin, jos kansallinen oikeussuoja ei riitä. Valinnaisprotokolla tarjoaa mahdollisuuden yksilövalituksiin kansainväliselle tasolle niissä maissa, jotka ovat sen ratifioineet.

Oikeus riittävään elintasoon on sekä moraalinen että oikeudellinen velvoite, joka edellyttää valtiolta aktiivisia toimia, resurssien suuntaamista ja yhdenvertaisuuden varmistamista. Sen toteutuminen parantaa yksilöiden hyvinvointia ja edistää yhteiskunnallista vakautta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on oikeus riittävään elintasoon?

Q: Milloin YK:n yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen?

K: Missä asiakirjassa tämä oikeus mainitaan?

K: Kuka puhui ensimmäisenä tästä oikeudesta?

K: Miten Roosevelt kuvaili tätä vapautta?

K: Mitä muita vapauksia Rooseveltin puheeseen sisältyi?

Hae kirjaimella