Frottola – renessanssin italialainen maallinen laulumuoto
Frottola — renessanssin italialainen maallinen laulumuoto: yksinkertaiset, humoristiset 1400–1500-luvun laulut. Tutustu Tromboncinon ja Josquinin frottoleihin, kuten El Grillo.
Frottola (monikko: frottole) oli suosituin maallinen (ei-uskonnollinen) laulu Italiassa 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa.
Frottole olivat melko yksinkertaisia ja hauskoja. Niitä lauloivat usein pienet laulajaryhmät. Ne eivät olleet kontrapunktisia, vaan niissä oli sävel yläosassa, kun taas muut laulajat lauloivat sävelen säestykseksi sointuja. Joskus niitä saattoi laulaa yksi yksinlaulaja luuttusäestyksellä.
Tunnetuin frottolen säveltäjä oli Bartolomeo Tromboncino. Suuri säveltäjä Josquin sävelsi myös frottoleja, vaikka hän ei kutsunut niitä näin. Tunnettu kappale on esimerkiksi El Grillo ("Sirkka"), jossa laulajat yrittävät kuulostaa siltä kuin sirkka sirkuttaisi ruohikossa.
Noin vuonna 1530 frottola kehittyi madrigaaliksi.
Rakenne ja tyylipiirteet
Frottolat ovat yleensä strofisia lauluja, joissa teksti ja sävel toistuvat säkeistöittäin. Tyypillisiä piirteitä ovat:
- homofoninen äänirakenne: melodia korostuu ylääänessä ja muu ääni- tai soitinsaato toimii sointu- tai harmoniasäestyksenä;
- selkeä rytmi ja yksinkertaiset, helposti muistettavat melodiat;
- syllabinen tekstiaiheistus (yksi säe per sävel), jolloin sanojen ymmärrettävyys on hyvä;
- kevyet, viihteelliset tai leikilliset aiheet, joskus myös kiusoittelu ja satiiri;
- käytännössä usein luuttusäestys tai muu pienimuotoinen instrumentaali tuki, mutta esitys voi olla myös kokonaan a cappella -tyylinen pienten laulajaryhmien voimin.
Runomuodot ja tekstit
Frottolan tekstit perustuivat usein kansanlauluista ja renessanssin suosituista lyyrisistä muodoista. Yleisimmät runomuodot sisältivät helposti toistettavia kertosäkeitä ja riimejä, ja ne saattoivat olla esimerkiksi barzelletta-tyyppisiä kevyehköjä runoja. Tekstissä korostui leikillisyys, seurapiiriaiheiset kuvaukset ja arkipäivän huomiot.
Säveltäjiä, esityskäytännöt ja julkaisutoiminta
Frottoloita sävelsi useita aikansa merkittävimpiä italialaisia säveltäjiä. Suosittuja säveltäjiä olivat mm. Bartolomeo Tromboncino ja Marchetto Cara, ja myös maineikkaat renessanssin mestarit kuten Josquin tekivät samanhenkisiä, yksinkertaisempia lauluja. Frottolat levisivät hovien ja kaupunkien musiikkielämässä; niitä esitettiin seurapiireissä, juhlatilaisuuksissa ja huvittelutarkoituksessa.
Tekstin ja musiikin helppo muistettavuus teki frottolasta suositun lajiyleisön keskuudessa. Painetut nuotit ja laulukokoelmat sekä musiikkikustantajien toiminta 1500-luvun alussa auttoivat lajin leviämistä ja sävellysten tallentumista jälkipolville.
Alueellinen leviäminen ja suojelijat
Frottola oli erityisen suosittu Italian pohjoisissa ja keskisissa kaupungeissa kuten Mantovassa, Ferrarassa ja Milanossa sekä näiden alueiden hoveissa. Monet hovit tukivat säveltäjiä ja musiikin esitystä, mikä edisti lajin kehittymistä ja ylläpitoa. Hovielämän yhteydessä syntynyt musiikki heijasti usein myös hovien makua ja huvia.
Musiikillinen perintö ja siirtymä madrigaaliin
Frottola antoi pohjan myöhemmälle italialaiselle maalliselle laulumusiikille. Noin 1500-luvun keskivaiheilla ja erityisesti 1530-luvulla frottolan yksinkertaisesta, melodiakeskeisestä tyylistä kehittyivät madrigaali ja muut monitahoisemmat lajit. Madrigaali omaksui frottolan lyyrisyyden mutta laajensi ilmaisua polyfonian, tekstinkuvailun ja emotionaalisen tulkinnan kautta. Tämä muutos avasi tien renessanssin ilmaisullisemmille ja kontrapunktisesti rikkaammille laulumuodoille.
Kuuntelu ja esimerkit
Jos haluat kuulla frottolan tyylin, etsi 1500-luvun alun italialaisia laulukokoelmia tai esityksiä, joissa käytetään pienen yhtyeen laulu- ja luuttusovituksia. Tunnettu ja helposti lähestyttävä esimerkki on tekstiin mainittu El Grillo, joka havainnollistaa lajin leikkisää ja tarttuvaa luonnetta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on frottola?
A: Frottola on suosituin maallinen laulu Italiassa 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa.
K: Miten frottolaa laulettiin?
V: Frottoleja lauloivat usein pienet laulajaryhmät. Joskus niitä saattoi laulaa myös yksinlaulaja luuttusäestyksellä.
K: Oliko frottole kontrapunktinen?
V: Ei, ne eivät olleet kontrapunktisia, mutta niissä oli sävel yläosassa, kun taas muut laulajat lauloivat sävelen säestykseksi sointuja.
K: Kuka oli tunnetuin frottolen säveltäjä?
V: Kuuluisin frottolen säveltäjä oli Bartolomeo Tromboncino.
K: Säveltikö Josquin frottolea?
V: Kyllä, myös Josquin sävelsi frottoleja, vaikka hän ei kutsunut niitä niin.
K: Voitteko antaa esimerkin frottolasta?
V: El Grillo (Sirkka) on tunnettu frottola, jossa laulajat pyrkivät kuulostamaan heinäsirkan sirkutukselta.
K: Mihin frottola kehittyi?
V: Noin vuonna 1530 frottola kehittyi madrigaaliksi.
Etsiä