Madrigaali
Madrigaali on erityyppinen laulu, joka on tarkoitettu pienen ryhmän laulettavaksi. Madrigaalit olivat suosittuja 1500- ja 1600-luvuilla. Tämä oli renessanssimusiikin loppua ja barokin alkua. Ne alkoivat Italiasta ja olivat lyhyen aikaa hyvin suosittuja myös Englannissa ja Ranskassa. Madrigaalien sanat kertovat aina maallisista (ei-uskonnollisista) asioista, esimerkiksi rakkaudesta.
Kun italialaiset säveltäjät alkoivat kirjoittaa madrigaaleja, he tunsivat vain frottolan, motetin ja ranskalaisen chansonin (laulun). Ensimmäiset madrigaalit olivat 2- tai 3-äänisiä, mutta myöhemmin monet madrigaalit kirjoitettiin 4- tai 5-äänisille. Nämä äänet saattoivat olla yksittäisiä ääniä (yksi henkilö jokaiseen osaan) tai useita henkilöitä. Joskus sävelet soitettiin myös soittimella, mutta yleensä madrigaali lauletaan ilman säestystä.
Madrigaali oli aikansa tärkein maallinen musiikkimuoto. Italiassa se oli hyvin suosittu noin vuosina 1550-1630. Englannissa madrigaalien kausi oli noin vuodesta 1588 vuoteen 1620.
Vuonna 1533 Philippe Verdelot keräsi ja julkaisi Venetsiassa kirjan nimeltä Primo libro di Madrigali (Ensimmäinen madrigaalikirja). Se teki madrigaaleista hyvin suosittuja. Jacob Arcadelt julkaisi useita madrigaaleja sisältäviä niteitä, jotka olivat erittäin tärkeitä madrigaalien kehityksen kannalta. Vuonna 1588 Englannissa Nicholas Yonge julkaisi kokoelman nimeltä Musica Transalpina (Musiikkia Alppien takaa). Nämä olivat italialaisia madrigaaleja, joiden tekstit oli käännetty. Madrigaaleista tuli yhtäkkiä erittäin suosittuja Englannissa, ja ne pysyivät suosiossa aina vuoden 1620 jälkeen, jolloin niiden merkitys vähitellen väheni.
Ihmiset pitivät madrigaaleista, koska ne olivat hauskoja. Aina kun mahdollista, säveltäjä sai musiikin kuulostamaan lauletulta sanalta. Esimerkiksi sanassa "hymy" oli nopea musiikki, sanassa "huokaus" oli nuotti, jota seurasi lyhyt tauko, ikään kuin laulaja huokaisi, ja sanassa "nouse niin korkealle" laulettiin musiikkia, joka nousi hyvin korkealle. Tällaista kutsuttiin "sanamaalaukseksi". Sitä esiintyy myös uskonnollisessa musiikissa, mutta tapa, jolla sitä käytettiin madrigaaleissa, oli uusi ja jännittävä. Hyvin usein oli säkeistö ja kertosäe, joka usein laulettiin vain sanoihin, kuten "fa la la la la la". Laulut kertoivat usein paimenista ja paimentolaisista, jotka rakastuvat toisiinsa.
Tärkeimpiä madrigaalien säveltäjiä Italiassa olivat Giovanni da Palestrina, Luca Marenzio, Jacques Arcadelt, Adrian Willaert, Cipriano de Rore, Carlo Gesualdo, Giaches de Wert ja Claudio Monteverdi. Englannissa heitä olivat William Byrd, Thomas Morley, John Wilbye, Thomas Weelkes, John Dowland, Orlando Gibbons ja Thomas Tomkins. Fransmannista , Orlando di Lasso, Josquin des Prez . Espanjalaisista: Tomás Luis de Victoria, Mateo Flecha.
Madrigaalien esittäminen
Renessanssiaikana madrigaaleja esitettiin joko viihdykkeenä tärkeissä juhlissa tai harrastajaryhmien rennosti kodeissaan, sillä madrigaalit olivat maallinen laulutyyli.
Nykyään madrigaaleja laulavat usein lukioiden ja yliopistojen madrigaalikuorot, jotka ovat usein illallisen jälkeistä viihdettä. Joskus laulajat pukeutuvat renessanssipukuihin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on madrigaali?
A: Madrigaali on erityinen laulu, jota lauletaan pienelle ihmisryhmälle. Se oli suosittu 1500- ja 1600-luvuilla renessanssimusiikin ja alkavan barokin aikana. Sanat kertovat aina maallisista (ei-uskonnollisista) asioista, kuten rakkaudesta.
K: Mistä madrigaalit ovat peräisin?
V: Madrigaalit ovat peräisin Italiasta, ja niistä tuli lyhyen aikaa hyvin suosittuja myös Englannissa ja Ranskassa.
K: Kuinka monta ääntä käytettiin madrigaaleja kirjoitettaessa?
V: Aluksi madrigaalit kirjoitettiin 2- tai 3-äänisille, mutta myöhemmin ne kirjoitettiin 4- tai 5-äänisille. Nämä äänet saattoivat olla yksittäisiä ääniä (yksi henkilö kussakin osassa) tai useampia henkilöitä, jotka lauloivat yhdessä. Joskus myös soittimet soittivat repliikkejä, mutta yleensä ne laulettiin ilman säestystä.
K: Milloin italialaiset säveltäjät alkoivat kirjoittaa madrigaaleja?
V: Vuonna 1533 Philippe Verdelot kokosi ja julkaisi Primo libro di Madrigali (Ensimmäinen madrigaalikirja), joka teki madrigaaleista hyvin suosittuja. Jacob Arcadelt julkaisi sitten useita niteitä, jotka auttoivat kehittämään tätä musiikkimuotoa edelleen.
Kysymys: Milloin madrigaalien suosion huippuaika oli Italiassa?
V: Madrigaalien suosion huippuaika Italiassa oli vuosien 1550 ja 1630 välillä. Englannissa se oli vuosina 1588-1620.
K: Mikä sai ihmiset pitämään madrigaaleista niin paljon?
V: Ihmiset pitivät niistä, koska ne olivat hauskoja; säveltäjät käyttivät usein sanamaalaustekniikoita, joissa musiikki kuulosti siltä, mitä laulettiin, esimerkiksi nopeat nuotit "hymyillen" tai pitkät nuotit "huokaillen". Niissä oli myös säkeistöjä ja kertosäkeitä, jotka usein päättyivät "fa la la la la la". Lisäksi ne sisälsivät yleensä tarinoita rakastuneista paimenista ja paimentolaisista, mikä lisäsi niiden viehättävyyttä.
Kysymys: Keitä ovat tärkeät madrigaalien säveltäjät eri maista?
V: Italiasta ovat merkittäviä säveltäjiä muun muassa Giovanni da Palestrina, Luca Marenzio, Jacques Arcadelt, Adrian Willaert, Cipriano de Rore, Carlo Gesualdo, Giaches de Wert ja Claudio Monteverdi; Englannista William Byrd, Thomas Morley John Wilbye ,Thomas Weelkes ,John Dowland ,Orlando Gibbons ja Thomas Tomkins; Ranskasta Orlando di Lasso ,Josquin des Prez; Espanjasta Tomás Luis de Victoria ,Mateo Flecha.
