Kontrapunkti | taito säveltää musiikkia yhdistelemällä eri osia (ääniä) niin, että ne kuulostavat kauniilta
Kontrapiste on taito säveltää musiikkia yhdistelemällä eri osia (ääniä) tavalla, joka kuulostaa hyvältä. Näin sävellettyä musiikkia kutsutaan kontrapunktiseksi.
Jos sävel Twinkle, twinkle little star soitetaan pianolla ja sitten lisätään sointuja, kyseessä on harmonia, ei kontrapunktisuus. Sen sijaan jos sävel Twinkle, twinkle little star soitetaan samalla kun soitetaan jokin toinen melodia, sitä pidetään kontrapunktina.
Erilainen tapa soittaa se olisi aloittaa sävel oikealla kädellä. Toisessa tahdissa (tahdissa), kun viides sävel soitetaan, vasen käsi alkaa soittaa sävelen oktaavia alempana. Tämä toimii jonkin aikaa hyvin, mutta viidennessä tahdissa (oikean käden osan sanan "Up" kohdalla) se alkaa muuttua dissonantiksi (kuulostaa epämiellyttävältä), joten vasempaan käteen on tehtävä muutoksia, jotta se kuulostaisi mukavammalta. Tätä tapaa kirjoittaa tietty määrä osia (tässä tapauksessa kaksi) kutsutaan "kontrapunktiseksi musiikiksi".
Tässä esimerkissä vasen käsi jäljitteli aluksi oikeaa kättä. Tätä kutsutaan jäljittelyksi.
Jos toinen osa olisi jatkanut imitointia koko kappaleen ajan, se olisi ollut kaanon. Mutta "Twinkle, twinkle" ei toimi hyvin kaanonina. Yksi kuuluisa kaanon on Thomas Tallisin sävellys. Toistettavaa kaanonia kutsutaan kierrokseksi. Tämä kaikki on kontrapunktista musiikkia.
Kontrapisteessä ei tarvitse olla imitaatiota, vaikka usein onkin. Tärkeintä on, että jokainen osa (eli jokainen ääni) on yhtä tärkeä. Ei ole niin, että yksi osa laulaa sävelen ja muut vain säestävät.
Kontrapisteen ei tarvitse olla yksi nuotti yhtä nuottia vastaan. Yhdessä osassa voi olla kaksi tai useampia nuotteja yhtä vastaan toisessa osassa, esim. neljäsosanuotteja (neljäsosanuotteja) yhdessä osassa ja kahdeksasosanuotteja (kahdeksasosanuotteja) toisessa osassa. Tätä varten on olemassa kokonainen järjestelmä nimeltä "lajit".
Kontrapistettä voidaan muunnella kääntämällä se toisinpäin eli asettamalla yläosa alaosaan. Kun musiikki on kirjoitettu niin, että osat voidaan vaihtaa, sitä kutsutaan "käänteiseksi kontrapunktiksi".
Sana "kontrapiste" tulee latinan sanasta "punctus contra punctum", joka tarkoittaa "piste pisteen vastaan". Sana "piste" tarkoitti "nuotti". Useita satoja vuosia sitten säveltäjät keksivät, miten kirjoittaa kontrapunktista musiikkia. He ottivat usein päämelodian (jota kutsuttiin "Cantus Firmukseksi") ja lisäsivät siihen yhden tai kaksi tai useampia osia. Mitä enemmän osia oli, sitä vaikeampaa oli säveltää, koska kaiken piti sopia yhteen niin, että se kuulosti hyvältä. Tällä tavoin kirjoitettua moniäänistä musiikkia kutsutaan polyfoniseksi musiikiksi. Moniäänisyyttä käytettiin renessanssin aikana kaikessa kirkkomusiikissa. Suurin polyfonian säveltäjä oli Giovanni da Palestrina (1525-1594). Nykyäänkin sävellysopiskelijat oppivat kontrapunktia Palestrinan musiikin pohjalta.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Fugue
- kaanon (musiikki)
| ||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kontrapunktinen sävel?
V: Kontrapiste on taito säveltää musiikkia yhdistelemällä eri osia (ääniä) tavalla, joka kuulostaa hyvältä. Näin sävellettyä musiikkia kutsutaan kontrapunktiseksi.
K: Miten kontrapunktit eroavat harmoniasta?
V: Kontrapisteessä soitetaan useita melodioita samanaikaisesti, kun taas harmoniassa yhteen melodiaan lisätään sointuja.
K: Mitä tarkoittaa, kun musiikki on "käänteistä"?
V: Kun musiikki on kirjoitettu niin, että osat voidaan vaihtaa keskenään, sitä kutsutaan "käänteiseksi kontrapunktiksi". Tämä tarkoittaa, että ylä- ja alaosa voidaan vaihtaa ilman, että kappaleen kokonaisääni muuttuu.
K: Mikä oli Giovanni da Palestrinan panos polyfoniaan?
V: Suurin polyfonian säveltäjä oli Giovanni da Palestrina (1525-1594). Nykyäänkin sävellysopiskelijat oppivat kontrapistettä Palestrinan musiikista mallia ottaen.
K: Millaisessa musiikissa käytetään polyfoniaa?
V: Renessanssin aikana polyfoniaa käytettiin kaikessa kirkkomusiikissa. Viime aikoina sitä on käytetty myös joissakin klassisissa ja populaarimusiikin lajeissa, kuten jazzissa ja rockissa.
K: Onko jäljittely välttämätöntä kontrapunktin kannalta?
V: Imitointi ei ole välttämätöntä kontrapunktille, vaikka sitä esiintyykin usein kontrapunktisissa sävellyksissä. Tärkeää on, että jokainen osa (eli jokainen ääni) on yhtä tärkeä, eikä niinkään niin, että yksi osa laulaa sävelen ja muut vain säestävät sitä.
K: Mitä tarkoittaa "punctus contra punctum"?
V: Punctus contra punctum tulee latinasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti "nuotti vastaan nuotti" tai "piste vastaan piste"; tämä ilmaisu viittaa siihen, miten säveltäjät löysivät jo useita satoja vuosia sitten keinoja kirjoittaa kontrapunktista musiikkia ottamalla päämelodian (jota kutsutaan "Cantus Firmukseksi") ja lisäämällä siihen yhden tai kaksi tai useampia osia.
