Tohtori Fu Manchu – Sax Rohmerin fiktiivinen arkkivihollinen
Tutustu tohtori Fu Manchuun — Sax Rohmerin yli 90 vuotta vaikuttanut fiktiivinen arkkivihollinen, paha nero populaarikulttuurin klassikkotarinoissa.
Tohtori Fu Manchu on fiktiivinen hahmo brittiläisen kirjailijan Sax Rohmerin romaaneissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Rohmerin teoksissa 1910-luvun alussa ja tuli pian sarjan keskeiseksi vastustajaksi useissa romaaneissa ja novelleissa.
Hahmo esiintyi myös elokuvissa, televisiossa, radiossa, sarjakuvissa ja sarjakuvakirjoissa yli 90 vuoden ajan. Fu Manchu edustaa pulp-kirjallisuuden pahan neron arkkityyppiä: hän on älykäs ja laskelmoiva rikollisnero, joka johtaa salaista organisaatiota, pyrkien usein laajamittaiseen vallankäyttöön ja maailmanlaajuiseen vaikutusvaltaan. Romaaneissa hänen vastustajinaan toimivat toistuvasti brittiläiset sankarit, kuten poliisimestari Nayland Smith ja lääkäri-kertojahahmo Dr. Petrie, jotka yrittävät estää Fu Manchun juonet.
Luonne ja toimintatavat
Fu Manchu kuvataan usein kylmäverisenä taktikkona, joka käyttää hyväkseen tiedettä, myrkkyjä, valeasuja ja uskollisia kätyreitä. Hän johtaa fiktiivistä Si-Fan-nimistä salaista verkostoa (joissakin teksteissä kirjoitettu eri tavoin), jonka avulla hän toteuttaa häikäilemättömiä suunnitelmiaan. Hahmon taustasta ja motiiveista annetaan eri teoksissa vaihtelevia selityksiä; tärkeänä teemana on kuitenkin vastakkainasettelu itämaisen ja läntisen kulttuurin välillä, mikä oli aikakauden populaarikirjallisuudessa yleinen aihe.
Filmatisoinnit ja vaikutus
Fu Manchulla on laaja adaptaatiohistoria: hahmo on esiintynyt muun muassa 1900-luvun alun näytelmäversioissa, varhaisissa elokuvissa, radiokuunnelmissa sekä useissa sarjakuvatuotannoissa. Hahmon suosio vaikutti myös populaarikieleen — esimerkiksi termi "Fu Manchu" yhdistetään usein tietynlaiseen roikkuvaan viiksityyliin (Fu Manchu -viikset), joka muistuttaa kirjallisuudesta ja elokuvista syntynyttä mielikuvaa.
Kiistelty perintö
Fu Manchun esitystapa on herättänyt runsaasti kritiikkiä erityisesti myöhäisemmässä arvioinnissa. Sax Rohmerin teoksissa ja monissa varhaisissa sovituksissa toistuvat orientalistiset ja rasistiset stereotyypit — niin sanottu "yellow peril" -kuvasto — jotka esittävät itämaiset hahmot uhkana länsimaiselle yhteiskunnalle. Myös monet elokuvaversiot ajoittain käyttivät valkoihoisia näyttelijöitä ja kasvojenmuokkausta (yellowface) esittämään aasialaista hahmoa, mikä on nykykriittisessä tarkastelussa nähty ongelmallisena.
Nykyaikana Fu Manchun perintöä tarkastellaan sekä kulttuurihistoriallisena ilmiönä että varoittavana esimerkkinä siitä, miten populaarikirjallisuus voi vahvistaa haitallisia stereotypioita. Modernit sovitukset ja analyysit pyrkivät usein kontekstualisoimaan alkuperäisiä teoksia, korostamaan niiden aikakausiluonnetta ja käsittelemään hahmon ongelmallisia piirteitä kriittisesti.
Vaikka Fu Manchu on fiktiivinen arkkivihollinen, hänen vaikutuksensa näkyy yhä populaarikulttuurissa — sekä heti tunnistettavana villinä ilmiönä että keskustelunavauksena rodusta, representaatioista ja kirjallisuuden vastuusta.
Sarjan ensimmäinen romaani
Yksityiskohdat
Kirjoittajan kuvaus hänestä oli:
"Kuvittele ihminen, pitkä, hoikka ja kissamainen, korkealahkeinen, jolla on otsa kuin Shakespearella ja kasvot kuin Saatanalla, ... yksi jättiläisälykkyys, jolla on kaikki menneen ja nykyisen tieteen voimavarat ... Kuvitelkaa tuo kauhea olento, ja teillä on mielikuva tohtori Fu-Manchusta, keltaisesta vaarasta, joka on ruumiillistunut yhdeksi mieheksi". -Tohtori Fu Manchun salakavala nimi.
Fu Manchu on mestaririkollinen, ja hänen murhaavissa juonissaan hän käyttää biologista sodankäyntiä. Hän välttää yleensä aseita tai räjähteitä ja käyttää agentteina mieluummin dacoitteja, roistoja ja muiden salaseurojen jäseniä. He käyttävät veitsiä tai "pytoneita ja kobroja ... sieniä ja pieniä liittolaisiani, bakteereita ... mustia hämähäkkejäni" ja muita erikoisia eläimiä tai luonnollisia kemiallisia aseita.
Varhaisimmissa kirjoissa Fu Manchu on Si-Fanin salaseuran agentti, ja hän on länsimaisten imperialistien salamurhien aallon takana. Myöhemmissä kirjoissa hän pyrkii hallitsemaan Si-Fania. Si-Fan rahoittaa toimintaansa pitkälti rikollisella toiminnalla, erityisesti huumekaupalla ja valkoisten orjuudella. Tohtori Fu Manchu on pidentänyt jo ennestään huomattavaa elinikäänsä käyttämällä elixir vitae (elämän eliksiiri) - reseptiä, jota hän on vuosikymmeniä yrittänyt kehittää täydelliseksi.
Fu Manchua vastassa on tyypillinen Sherlock Holmes -tyyppinen englantilainen etsivä: Denis Nayland Smith. Fu Manchun tytär, Fah Lo Suee, on omana itsenään kiero neropatti, joka juonii isänsä aseman anastamista Si-Fanissa ja auttaa tämän vihollisia sekä järjestön sisällä että sen ulkopuolella. Hänen oikea nimensä ei ole tiedossa; Fah lo Suee oli lapsuuden hellittelynimi. Häntä ovat näytelleet Anna May Wong, Myrna Loy ja monet muut näyttelijät.
Kritiikki
Tohtori Fu Manchua on kritisoitu avoimen rasistisena luomuksena. The Independent -lehdessä julkaistussa arvostelussa sanotaan: "Nämä upeasti absurdit kirjat, jotka hehkuvat hullun eksoottisuutta, ovat todellisuudessa paljon vähemmän napakampia, vähemmän mustavalkoisia, vähemmän valko-keltaisia kuin miltä ne ensin näyttävät".
I. W. Publicationsin Dr. Fu Manchu (1958), uusintapainos Avon Comicsin aineistosta, kansitaide Carl Burgosilta
Näyttelijät
Fu Manchua elokuvissa esittäneet näyttelijät ovat Boris Karloff (kerran), Warner Oland (neljä kertaa) ja Christopher Lee (viisi kertaa).
Hänen tytärtään Fa Lo Suee näyttelivät muun muassa Myrna Loy ja Anna May Wong, mutta eniten Tsai Chin, joka näytteli roolia viisi kertaa 1960-luvulla. Fa Lo Sueen hahmo nimettiin yleensä uudelleen muotoon, joka oli helpommin lausuttavissa.
Toinen naishahmo, joka esiintyy useissa tarinoissa ja näin ollen myös joissakin elokuvissa, on Karamaneh, jonka nimi on "Kâramanèh". Tarinan mukaan egyptiläiset orjakauppiaat myivät hänet Si-Fanille, kun hän oli vielä lapsi. Hän esiintyy sarjan viidessä romaanissa rakkauden kohteena.
Kirjat
- The Mystery of Dr. Fu-Manchu (1913) (Yhdysvaltain nimi: The Insidious Dr. Fu-Manchu).
- The Devil Doctor (1916) (Yhdysvaltain nimi: The Return of Dr Fu-Manchu)
- The Si-Fan Mysteries) (1917) (Yhdysvaltain nimi: The Hand of Fu Manchu}
- Fu Manchun tytär (1931)
- Fu Manchun naamio (1932)
- The Bride of Fu Manchu (1933) (Yhdysvaltain nimi: Fu Manchun morsian)
- Fu Manchun jäljillä (1934)
- Presidentti Fu Manchu (1936)
- Fu Manchun rummut (1939)
- Fu Manchun saari (1941)
- Fu Manchun varjo (1958)
- Re-Enter: Fu Manchu (1957) (Yhdysvaltain nimi: Re-Enter Fu Manchu)
- Keisari Fu Manchu (1959) oli Rohmerin viimeinen romaani.
- The Wrath of Fu Manchu (1973) oli postuumi antologia. Se sisälsi nimikkonovellin, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952, ja kolme myöhempää novellia: The Eyes of Fu Manchu (1957), The Word of Fu Manchu (1958) ja The Mind of Fu Manchu (1959).
- Allison & Busby painoi kaikki romaanit sekä The Wrath of Fu Manchu -teoksen uudelleen viidessä niteessä vuosina 1995-2000.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka loi tohtori Fu Manchun hahmon?
A: Hahmon loi brittiläinen kirjailija Sax Rohmer 1900-luvun alkupuoliskolla.
K: Kuinka kauan tohtori Fu Manchu on esiintynyt eri medioissa?
V: Tohtori Fu Manchu on esiintynyt elokuvissa, televisiossa, radiossa, sarjakuvissa ja sarjakuvakirjoissa yli 90 vuoden ajan.
K: Millaista arkkityyppiä tohtori Fu Manchu edustaa?
V: Hän on pahan neron arkkityyppi.
K: Milloin Sax Rohmer loi tohtori Fu Manchun hahmon?
V: Sax Rohmer loi tohtori Fu Manchun hahmon 1900-luvun alkupuoliskolla.
K: Missä medioissa tohtori Fu Manchu on esiintynyt?
V: Hän on esiintynyt elokuvissa, televisiossa, radiossa, sarjakuvissa ja sarjakuvakirjoissa yli 90 vuoden ajan.
K: Mitä erityistä tässä fiktiivisessä hahmossa on?
V: Hän on pahan neron arkkityyppi, ja hän on esiintynyt eri medioissa yli 90 vuoden ajan.
Etsiä