Ganymedes[p] on suurin Jupiter-planeetan yli 66 kuusta. Se on myös aurinkokunnan suurin kuu. Ganymedes on halkaisijaltaan suurempi kuin planeetta Merkurius, mutta sillä on vain noin puolet sen massasta. Ganymedes on paljon vähemmän tiheä. Ganymedes kuuluu Galilein satelliittien ryhmään. Niihin kuuluvat myös Io, Europa ja Callisto.
Ganymedeksen halkaisija on noin 5268 kilometriä, ja sen massa on noin 1,48 × 10^23 kg. Tiheys on selvästi pienempi kuin kiviplaneetoilla (noin 1,9 g/cm³), mikä kertoo siitä, että kuu koostuu sekä kivisestä aineesta että runsaasta vesijäästä. Ganymedes kiertää Jupiteria keskimääräisellä etäisyydellä noin 1 070 000 kilometriä ja sen kiertoaika on noin 7,15 Maan vuorokautta. Kuun pyöriminen on lukittunut siten, että sama puoli on koko ajan suunnattu kohti Jupiteria (tidally locked).
Pinta ja koostumus
Ganymeden pinta on vaihtelevaa: siellä on sekä vanhoja, kraatteroituneita ja tummempia alueita että nuorempia, vaaleita alueita, joiden erottuvimpia piirteitä ovat pitkittäiset uurteet ja halkeamat (ns. grooved terrain). Nämä uurteet viittaavat menneeseen tektoniseen toimintaan ja mahdollisesti jäätikön liikkeitä muistuttaviin prosesseihin. Pinnan materiaalina on pääasiassa vesijäää ja kivistä ainetta; pinnan alapuolella voi olla kerroksittain järjestynyt rakenne, jossa on kestävä, kivinen ydin, silikaattinen vaippa ja veden/ jään sekoittunut kuori.
Magneettikenttä ja mahdollinen sisäinen meri
Ganymedes on ainutlaatuinen suurten kuiden joukossa, sillä sillä on oma intrinsiikkinen magneettikenttä. Tämä magneettikenttä luo Ganymeden ympärille pienen magnetosfäärin, joka on osa Jupiterin laajempaa magneettikenttää. Havaintoihin perustuvat mallit ja Galileo-luotaimen mittaukset viittaavat myös siihen, että Ganymeden alle saattaa levittäytyä suolainen, nestemäinen merikerros. Arviot tämän mahdollisen globaalin altaan paksuudesta vaihtelevat, mutta monien mallien mukaan se voisi olla kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä paksu. Tällainen suolainen meri olisi johtava kerros, joka selittää Ganymedeksen ympärille havaittavan indusoituvan magneettikentän ominaisuudet.
Löytö ja nimi
Galileo Galilei löysi tämän kuun vuonna 1610. Simon Marius ehdotti pian sen jälkeen nimeä "Ganymedes". Kreikkalaisessa mytologiassa Ganymedes oli Zeuksen maljan kantaja. Tätä nimeä ja muiden Galilein satelliittien nimiä ei pitkään aikaan suosittu, ja ne otettiin yleiseen käyttöön vasta 1900-luvun puolivälissä. Sen sijaan siihen viitataan yksinkertaisesti sen roomalaisella numeromerkinnällä (Galileon käyttöön ottama järjestelmä) nimellä "Jupiter III" tai "Jupiterin kolmas satelliitti". Ganymedes on ainoa Jupiterin Galilein kuu, joka on nimetty mieshenkilön mukaan.
Tutkimus ja tulevat tehtävät
Ganymedestä ovat havainnoineet lähietäisyydeltä Voyager-luotaimet 1979 ja myöhemmin Galileo-luotain, joka toimitti tärkeimmät tiedot sen magneettikentästä, pinnasta ja sisäisestä rakenteesta 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tämän jälkeen Hubble-avaruusteleskoopilla on havaittu muun muassa Ganymedeksen auroraaläikäisyksiä, jotka liittyvät sen magneettikentän ja Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutukseen.
Seuraava suuri vaihe on Euroopan avaruusjärjestön (ESA) JUICE-luotain, joka lähetettiin 2020-luvulla ja jonka on suunniteltu saapuvan Jupiterin järjestelmään 2030-luvun alussa ja asettuvan myöhemmin kiertämään Ganymedesta. JUICE tutkii kuuta yksityiskohtaisesti ja selvittää muun muassa sen sisäistä rakennetta, mahdollista merikerrosta ja pintageologiaa. Myös NASA:n Europa Clipper -tehtävä tekee etäisiä ohilentoja Ganymeden läheisyydessä omien pääkohteidensa ohessa.
Mahdollinen merkitys elinkelpoisuudelle
Mahdollinen suolainen veden meri tekee Ganymedesta kiinnostavan kohteen astrobiologialle. Vaikka pintakerrokset ja Jupiterin säteilyympäristö asettavat haasteita, Ganymeden etäisyys Jupiterista on suurempi kuin Europan, joten säteilyn määrä sen pinnalla on yleensä pienempi. Tästä syystä sen alaisen meren tutkiminen tarjoaa tärkeän mahdollisuuden arvioida kuun potentiaalia biologisen toiminnan kannalta.
Yhteenvetona: Ganymedes on kooltaan aurinkokunnan suurin kuu, monipuolinen geologinen maailma, jolla on oma magneettikenttä ja mahdollisesti globaali suolainen meri – siksi se on yksi Jupiter-järjestelmän kiinnostavimmista tutkimuskohteista.