Siirry sisältöön

Anastasia (1956) – Ingrid Bergman, Yul Brynner ja ohjaaja Anatole Litvak

Anastasia (1956) – Ingrid Bergmanin Oscar-voitto, Yul Brynner ja Anatole Litvak: syvä katsaus klassikkoelokuvaan, näyttelijöihin ja sen merkitykseen.

Anastasia on elokuva, joka on tehty 1956 20th Century Fox. Elokuvan on ohjannut Anatole Litvak. Elokuvan pääosissa nähdään Ingrid Bergman, Yul Brynner ja Helen Hayes. Muihin näyttelijöihin kuuluvat Akim Tamiroff (joka työskenteli aiemmin Ingrid Bergmanin kanssa elokuvassa Kenen kello soi), Martita Hunt (jolla on koominen rooli nirsoilevana hovimestarina) ja pienessä roolissa Natalie Schafer (tuttu tv-yleisölle myöhemmästä roolistaan elokuvassa Gilliganin saari). Tämä elokuva oli yksi monista Litvakin 1950- ja 1960-luvuilla ohjaamista eurooppalaisista elokuvista. Se toi Oscar-palkinnon Bergmanille, joka teki tämän elokuvan jälkeen lisää elokuvia. Se oli ehdolla BAFTA-palkinnon saajaksi parhaasta brittiläisestä käsikirjoituksesta.

Kuvagalleria

7 Kuvat

Juoni lyhyesti

Elokuva kertoo naisesta, joka herää muistinmenetyksen vallassa ja alkaa väittää olevansa Venäjän viimeisen keisarin perheen kadonnut suuriruhtinatar Anastasia. Tarinan keskushahmot ovat epäilevä mutta laskelmoiva mies, joka pyrkii hyödyntämään naista taloudellisesti, ja ikääntyvä hovivaimo, joka etsi aikoinaan menetettyä perhettään. Elokuvassa nousevat esiin teemat identiteetistä, muistin merkityksestä ja ihmiskunnallisuudesta: onko tärkeämpää, kuka ihminen väittää olevansa, vai se, millainen hän käytöksessään ja tunteissaan on.

Tausta ja inspiraatio

Elokuva ammentaa legendasta, joka kiersi Eurooppaa vuosikymmenten ajan: nainen nimeltä Anna Anderson väitti pitkään olevansa anastasiaa muistuttava Romanovien perheen jäsen. Asian ympärillä oli sekä toivetta että skeptisismiä, ja se houkutteli sekä sympatiaa että petollisia hyödyntämisyrityksiä. Myöhemmin historialliset tutkimukset ja DNA-analyysit ovat tuoneet lisää tietoa asian todellisesta luonteesta, mutta 1950-luvulla aihe tarjosi elokuvantekijöille vahvan draamanlähteen.

Tuotanto ja vastaanotto

Anatole Litvakin ohjaus painottaa henkilöhahmojen sisäistä muutosta ja hienovaraista jännitettä epäilyn ja toivon välillä. Elokuvaa kehuttiin erityisesti Ingrid Bergmanin roolityöstä; hänen tulkintansa naisesta, joka saattaa olla joko petos tai pelastus, sai laajaa tunnustusta. Myös muiden näyttelijöiden suorituksia arvostettiin, ja elokuva menestyi sekä kriitikoiden että yleisön keskuudessa.

Palkinnot ja vaikutus

Ingrid Bergman sai roolistaan elokuvassa arvostetun Oscar-palkinnon. Elokuva oli lisäksi ehdolla muun muassa BAFTA-palkinnon saajaksi parhaasta brittiläisestä käsikirjoituksesta. Teoksen menestys vahvisti Bergmanin asemaa kansainvälisenä elokuvatähteenä ja toi lisää huomiota sekä Litvakille että tuotantotiimille.

Jälkivaikutus

Anastasia (1956) on jäänyt elokuvahistoriaan erityisesti Bergmanin näyttelijäntyön ansiosta ja yhtenä esimerkkinä 1950-luvun draamaelokuvasta, joka sekoittaa historiallista mysteeriä ja henkilökohtaista tarinaa. Aiheeseen palattiin myöhemmin useissa muodoissa, ja Anastasia-legenda on ilmentynyt myös muissa filmeissä ja teatterituotannoissa, viimeisimpänä tunnettuina viitteinä populaarikulttuurissa.

Pääosanäyttelijöiden merkintä

  • Ingrid Bergman – rooli, joka toi hänelle Oscar-voiton ja vahvisti hänen näyttelijänmainettaan.
  • Yul Brynner – elokuvan maskuliininen vastavoima, joka tuo tarinaan jännitettä
  • Helen Hayes – arvokas esitys, joka kuvastaa ajan aristokratian haavoittuvuutta ja muistia.

Elokuva sopii katsojalle, joka kiinnostuu historiallisesta draamasta, ihmiskohtaloista ja siitä, miten menneisyyden haamut voivat muovata ihmisten elämää ja valintoja.

Historiallinen perusta

Elokuva perustuu Venäjän suuriruhtinatar Anastasia Nikolajevnan tarinaan. Tsaari Nikolai II:n nuorin tytär Anastasia murhattiin raa'asti vanhempiensa ja sisarustensa kanssa bolsevikkien toimesta, jotta he eivät voisi ottaa valtaa takaisin, jos he joskus pääsisivät pakoon vankeudesta. Jakov Jurovskin ja muiden ampumisessa läsnä olleiden todistuksesta huolimatta monet eivät uskoneet, että kaikki perheenjäsenet oli tapettu. Tätä huhua pahensivat tarinat, joiden mukaan yksi tai useampi heistä oli päässyt pakoon Ipatjevin talon myötämielisten vartijoiden ansiosta, jossa heitä pidettiin. Totuutta mutkisti myös se, että ruumiiden sijainti oli edelleen mysteeri, sillä ne oli poltettu ja haudattu syrjäiseen metsään.

Huhujen levitessä siitä, että yksi tai useampi Romanovin perheenjäsen olisi saattanut paeta, useat henkilöt ilmoittautuivat ja väittivät olevansa yksi suuriruhtinattarista tai tsaarinvaltuutettu Aleksei Nikolajevitš. Merkittävin heistä oli Anna Anderson, joka nousi kuuluisuuteen 1920-luvulla uskomattomilla väitteillään, joiden mukaan hän oli Anastasia. Elokuva perustui mitä ilmeisimmin Andersonin tarinaan, sillä alkukuvissa näkyy nainen, joka on tekemässä itsemurhaa sillalta, kuten Anna Anderson teki. Vaikka Anderson väitti kiihkeästi olevansa Romanovin suvun perillinen, monet hänen lähipiirissään epäilivät asiaa. Hänen tarinansa oli kuitenkin valtavan suosittu yleisön keskuudessa.

Vaikka elokuvassa vihjataan, että Anna oli itse asiassa Anastasia, on nyt kiistatta todistettu, että Anderson oli huijari. Romanovien viimeiset leposijat löydettiin vuosina 1991 ja 2008, joten kaikki heidän ruumiinsa on löydetty. Lisäksi ruumiille tehdyt DNA-testit todistavat, että kaikki olivat Romanovin perheen jäseniä. Lisäksi Andersonin suolen palasta, joka oli pelastettu hänen 1980-luvun alussa tekemänsä leikkauksen aikana, tehty DNA-testi osoitti, ettei hän ollut Romanov, vaan todennäköisesti Franziska Schanzkowska, puolalainen tehdastyöläinen, jolla oli ollut mielisairauksia. Epäilykset olivat kuitenkin edelleen olemassa. Useita hiussuortuvia löydettiin kirjasta, joka myös testattiin. Tämäkin todisti, ettei hän ollut kuninkaallisen perheen jäsen, ja lisäsi myös todennäköisyyttä, että hän oli Schanzkowska.

Elokuva

Elokuva kertoo Ingrid Bergmanin esittämän nuoren, hämmentyneen naisen tarinan 1920-luvun Ranskassa. Hänet löytää ryhmä venäläisiä, jotka ovat lähteneet maastaan. He haluavat hänen teeskentelevän maailmalle olevansa Anastasia, jotta hän saisi perintönsä takaisin. Oikea Anastasia, jos hän olisi elossa, perisi miljoonia puntia, jotka tsaari oli jättänyt englantilaiseen pankkiin.

Venäläiset, joita johtaa kenraali Bounine (Yul Brynner), opettavat hänelle, miten käyttäytyä kuin suurherttuatar Anastasia käyttäytyisi. He opettavat hänelle kaiken, mitä hänen pitäisi tietää lapsuudestaan. He opettavat hänet kävelemään kuin herttuatar, harjoittelemaan kirja päässään. Kun hän on heidän mielestään valmis, hänet esitellään useille Anastasian tunteneille henkilöille. Kukaan heistä ei usko, että hän todella on Anastasia. Todellinen koetus tulee, kun kenraali Bounine (Brynner) vie hänet Tanskaan tapaamaan leskikeisarinna Maria Feodorovnaa, tsaarin äitiä, jota esittää Helen Hayes. Aluksi vanha keisarinna ei usko nuoren naisen olevan hänen lapsenlapsensa, mutta kun Anastasia yskii hermostuneena, keisarinna muistaa, että Anastasialla oli tapana tehdä niin lapsena. Nyt hän uskoo Anastasian olevan hänen lapsenlapsensa. Sillä välin prinssi Paul haluaa naida Anastasian. Hän haluaa ilmeisesti rahaa, jonka hän uskoo Anastasian perivän. Loppukohtauksessa järjestetään juhlat. Leskikeisarinna aikoo ilmoittaa Paulin ja Anastasian kihlauksesta, mutta Anastasia ja kenraali Bounine ovat yhtäkkiä kadonneet. Leskirouva tajuaa, että Anastasia ei halua mainetta vaan yksinkertaisesti rakkautta valitsemansa miehen kanssa. Hän sanoo hyvin rohkeasti menevänsä sinne, missä kaikki vieraat odottavat, ja kertovansa heille, että juhlat ovat ohi ja että heidän on paras lähteä kotiin.

Animaatioelokuva

  • Anastasiasta tehtiin animaatiomusikaali vuonna 2001. 1997 Fox Animation Studios. Ks: Anastasia (elokuva 1997).

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Milloin elokuva Anastasia tehtiin?

A: Elokuva Anastasia tehtiin vuonna 1956.

K: Kuka ohjasi elokuvan Anastasia?

V: Elokuvan Anastasia ohjasi Anatole Litvak.

K: Kuka näytteli elokuvan Anastasia pääosissa?

V: Ingrid Bergman, Yul Brynner ja Helen Hayes näyttelivät elokuvassa Anastasia.

K: Keitä muita näytteli rooleja elokuvassa Anastasia?

V: Akim Tamiroff, Martita Hunt ja Natalie Schafer näyttelivät myös rooleja elokuvassa Anastasia.

K: Onko Akim Tamiroff työskennellyt aiemmin Ingrid Bergmanin kanssa?

V: Kyllä, Akim Tamiroff työskenteli Ingrid Bergmanin kanssa elokuvassa Kenen kello soi.

K: Voittiinko Anastasia mitään palkintoja?

V: Kyllä, Anastasia sai Ingrid Bergmanin Oscar-palkinnon ja oli ehdolla BAFTA-palkinnon saajaksi parhaasta brittiläisestä käsikirjoituksesta.

K: Oliko Anastasia yksi monista Anatole Litvakin ohjaamista eurooppalaisista elokuvista?

V: Kyllä, Anastasia oli yksi monista Anatole Litvakin 1950- ja 1960-luvuilla ohjaamista eurooppalaisista elokuvista.

Avainsanat

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tekijä

AlegsaOnline.com Anastasia (1956) – Ingrid Bergman, Yul Brynner ja ohjaaja Anatole Litvak

URL: https://fi.alegsaonline.com/art/3789

Jaa