Venäjän suuriruhtinatar Anastasia Nikolajevna (ven: Романова, englanniksi: Великая Княжна Анастасия Николаевна Романова: 18. kesäkuuta [O.S. 5. kesäkuuta] 1901 - 17. heinäkuuta 1918) oli Venäjän tsaari Nikolai II:n ja hänen vaimonsa Aleksandra Fjodorovnan nuorin tytär. Anastasia murhattiin perheensä kanssa 17. heinäkuuta 1918 bolshevikkien salaisen poliisin toimesta. Hän oli suuriruhtinatar Olgan, suuriruhtinatar Tatjanan, suuriruhtinatar Marian ja Venäjän tsaarittaren Aleksei Nikolajevitšin sisar.

Varhaiselämä ja luonne

Anastasia kasvoi perheensä kanssa tsaari-instituution suojassa, mutta yksityisessä ja tiiviissä kotipiirissä. Hän oli tunnettu leikillisestä, energisestä ja temperamenttisesta luonteestaan; kerrotaan, että hänellä oli usein pilke silmäkulmassa ja hän leikitteli perheen palvelijoiden kanssa. Anastasia osallistui hovin tapojen ja muodostuneen rutiinin mukaiseen kasvatukseen, mutta perheen elämään kuului myös vahva uskonnollisuus ja läheisyys vanhempiin sekä sisaruksiin.

Karkoitus ja saarto

Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen tsaari perheineen pidettiin vankina eri paikoissa ennen kuin heidät siirrettiin Jekaterinburgiin. Perhe eli tiukassa eristetyssä olosuhteessa Ipatievin talossa, jonne heidät eristettyinä kuljetettiin. Tämän ajanjakson lopputuloksena oli perheen teloitus yöllä 16.–17. heinäkuuta 1918, jonka suoritti bolshevikkien turvallisuusorganisaatio (Cheka).

Murha, hautaus ja löytyminen

Perheen jäännökset peiteltiin ja salattiin vuosikymmeniksi. Kommunistisen vallan aikana tiedot hautapaikasta pidettiin salassa, mikä synnytti lukuisia spekulaatioita ja tarinoita, joissa väitettiin, että joku perheen jäsenistä olisi saattanut paeta ja elää piilossa. Tammikuussa 1991 löydettiin haudasta jäännöksiä haudasta Jekaterinburgin läheltä, jotka todettiin kuuluviksi tsaari Nikolaille, tsaarittarelle ja kolmelle tyttärelle; Aleksei Nikolajevitshin ja yhden hänen sisarensa (joko Anastasian tai Marian) ruumiit eivät kuitenkaan olleet tällöin löytyneiden joukossa.

Elokuussa 2007 alueelta löydettiin lisää jäännöksiä, ja tammikuussa 2008 venäläiset tiedemiehet ilmoittivat, että nämä nuoren pojan ja naisen jäännökset saattoivat kuulua puuttuville perheenjäsenille. 30. huhtikuuta 2008 julkaistut DNA-testit osoittivat, että löydökset olivat todennäköisesti tsaarevitš Aleksein ja hänen siskonsa. Maaliskuussa 2009 Yhdysvaltain asevoimien DNA-tunnistuslaboratorion tohtori Michael Coble julkaisi lisätuloksia, jotka tukivat käsitystä, että kaikki neljä suuriruhtinatarta oli murhattu yhdessä vanhempiensa kanssa.

DNA-tutkimus ja tunnistus

DNA-analyysit yhdistivät vuonna 1991 löydetyt jäännökset keisarilliseen sukulinjaan käyttämällä sekä mitokondrio- että ydin-DNA:ta sekä vertailua elossa oleviin sukulaisiin. Myöhemmät löydöt ja analyysit täsmentyivät vuosien aikana ja vahvistivat lopulta, että perheen kaikki jäsenet olivat kuolleet vuonna 1918. DNA-tutkimukset lopettivat pitkään jatkuneet spekulaatiot siitä, että joku perheenjäsenistä olisi saattanut paeta.

Imitaattorit ja julkinen kiinnostus

Monet naiset ovat vuosikymmenten saatossa väittäneet olevansa Anastasia. Tunnetuin heistä oli Anna Anderson, joka herätti laajalti huomiota 1920-luvulta lähtien. Andersonin väitteet herättivät sekä sympatiaa että epäilyksiä, ja hänen tapauksensa oli esillä useissa oikeudenkäynneissä. Vuonna 1994 Andersonin kudos- ja hiuspaloista tehty DNA-testi osoitti, ettei hän ollut sukua keisarilliselle perheelle; myöhemmin hänen identiteettinsä on yhdistetty todennäköisesti puolalaista syntyperää olevaan Franziska Schanzkowskiin.

Kulttuuriperintö ja kanonisointi

Anastasian tarina on innoittanut lukuisia kirjoja, elokuvia, näytelmiä ja myyttejä, joista tunnetuimpia on fiktiivinen animointi- ja viihdekuvaus, joka esittää vaihtoehtoisen juonen pakoineesta prinsessasta. Tieto ja mystiikka yhdistelivät hahmon legendoiksi 1900-luvun loppupuolelle saakka.

Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Nikolai II:n ja hänen perheensä kristinuskon marttyyreina (»passion-bearers»), mikä lisäsi perheen muistamisen merkitystä Venäjän kansallisessa muistissa. Vuonna 1998 löydettyjen jäännösten perusteella osa perheen jäsenistä siunattiin ja haudattiin uudelleen Pietarin Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin katedraaliin.

Perintö

  • Historiallisesti Anastasia edustaa traagista loppua monarkialle ja herättää edelleen kiinnostusta sekä tutkijoissa että laajemmassa yleisössä.
  • DNA-tutkimukset ovat ratkaisevasti selventäneet kohtalon ja henkilöllisyyden kysymyksiä, mutta perheen kohtalokas tarina ja siihen liittyvä spekulointi ovat jättäneet pysyvän jäljen populaarikulttuuriin.

Vaikka monet yksityiskohdat murhan käytännön toteutuksesta ja jäännösten kohtaloista on selvitetty, Anastasia Romanovan nimi ja hänen kohtalonsa elävät edelleen sekä tieteellisessä tutkimuksessa että laajemmassa kulttuurisessa mielikuvituksessa.