Kenraalihallitus (Generalgouvernement) — Natsi-Saksan miehittämä Keski-Puola

Kenraalihallitus (1939–) kuvaa Natsi-Saksan miehittämän Keski-Puolan hallintoa: paikallinen siviili- ja sotilashallinto, arki miehityksen, sorron ja vastarinnan keskellä.

Kenraalihallitus (GG, puolaksi Generalne Gubernatorstwo) oli natsi-Saksan miehittämä alue Keski‑Puolassa. Se perustettiin syksyllä 1939 Saksan ja Neuvostoliiton jälkeenjääneistä toisen maailmansodan alun hedelmistä: länsi- ja pohjoisosat liitettiin suoraan Reichiin, kun taas keskinen ja eteläinen osa asetettiin erilliseksi hallintoalueeksi, jota saksalaiset hallitsivat siviilihallinnolla. Kenraalihallitusta johti natsi-Saksan nimittämä kuvernööri (Governor-General), jonka keskushallinto sijaitsi Krakovassa. Alue ei ollut itsenäinen eikä kansainvälisesti tunnustettu; se oli miehitysalue, jota hallitsivat saksalaiset virkamiehet, poliisi ja SS‑joukot.

Perustaminen ja hallintorakenne

Kenraalihallitus muodostettiin lokakuussa 1939 osana Saksan suunnitelmia Puolan alueiden hallinnollisesta järjestelystä. Hallinto jakautui useisiin alueellisiin piireihin (Distrikte), joiden pääkaupunkeina toimivat muun muassa Krakov, Varsova, Radom ja Lublin. Myöhemmin alueeseen liitettiin itäisempiä osia, mukaan lukien Galician alue erillisellä järjestelyllä. Kenraalihallituksen ylin johtaja vastasi Saksan keskushallinnon politiikan toimeenpanosta alueella.

Politiikka, sortotoimet ja taloudellinen hyväksikäyttö

Saksan tarkoituksena Kenraalihallituksessa oli murentaa puolalainen yhteiskunta, tuhota poliittinen ja kulttuurinen johto sekä hyödyntää aluetta taloudellisesti sodan hyväksi. Poliakansaa sorrettiin systemaattisesti:

• älymystön ja johtavien piirien vainot ja tuhoamiset (Intelligenzaktion, myöhemmin AB‑Aktion);
• kulttuuristen, koulutuksellisten ja uskonnollisten instituutioiden lakkauttaminen tai rajoittaminen;
• pakko‑ ja sotatyövoiman käyttö, väestön riistäminen työvoimaksi Saksaan;
• laajamittainen omaisuuden takavarikointi ja taloudellinen hyväksikäyttö.

Hallinnossa palveli pääosin saksalaisia virkamiehiä ja järjestelmä perustui kansallissosialistiseen ideologiaan sekä etnis‑puhtaus‑ ja kolonisaatiotavoitteisiin (Lebensraum). Paikallisia puolalaisia viranomaisia ei voitu pitää todellisina päätöksentekijöinä; yhteistyötä saattoi olla yksittäisissä tehtävissä, mutta valta oli saksalaisilla.

Holokausti ja tuhoamisleirit

Kenraalihallituksessa toteutettiin myös juutalaisiin kohdistuvaa tuho‑ ja syrjintäpolitiikkaa. Satojatuhansia juutalaisia pakkosiirrettiin kaupunkeihin ja ghettoihin, joissa olot olivat äärimmäisen epäinhimilliset. Alueella sijaitsivat useat tuhoamis‑ ja keskitysleirit sekä tappo‑operaatioita tukevat rakenteet; tunnetuimpia lähellä/alueella toimineista leireistä ovat mm. Auschwitz (Oświęcim) ja Treblinka. Juutalaisten lisäksi myös monet puolalaiset ja muut alueen vähemmistöt joutuivat väkivaltaisen vainon ja murhien kohteiksi.

Kansallinen vastarinta ja sodan loppu

Vaikka saksalaismiehitys oli rautainen ja sortotoimet julmia, alueella toimi laaja puolalainen vastarinta, joka kattoi siviili‑, tiedustelu‑ ja aseellisia toimia. Armia Krajowa (Kotiarmeija) ja muut järjestöt harjoittivat sabotaasia, tiedustelutoimintaa ja auttoivat vainottuja. Kenraalihallitus pysyi olemassa Saksan miehityksen ajan, kunnes se lakkasi käytännössä olemasta puna-armeijan edetessä alueelle vuosina 1944–1945; lopullinen saksalainen hallinto päättyi sodan loppuvaiheissa.

Yhteenveto: Kenraalihallitus oli natsi‑Saksan miehittämä ja saksalaisten hallitsema alue Keski‑Puolassa vuosina 1939–1945. Se ei ollut itsenäinen nukkevaltio, vaan tiukasti kontrolloitu miehitysalue, jossa toteutettiin laajamittaisia sortotoimia, taloudellista riistoa ja osaltaan Holokaustia.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että toisen maailmansodan aikana esiintyi myös selvästi erilaisia natsi‑saksan alaisuudessa toimineita hallintomuotoja — esimerkiksi Vidkun Quislingin yhteistyöhallinto Norjassa toimi eri asemoilla eikä ollut samanlainen kuin Kenraalihallitus.

Hae kirjaimella