Mohammad Abdus Salam (29. tammikuuta 1926; Santokdas, Sahiwal Punjab - 21. marraskuuta 1996; Oxford, Englanti) oli pakistanilainen teoreettinen fyysikko. Hänelle myönnettiin fysiikan Nobel-palkinto vuonna 1979. Palkinto myönnettiin hänen merkittävästä panoksestaan heikkojen ja sähkömagneettisten vuorovaikutusten yhdistämiseen (elektweak vuorovaikutus) — palkinnon jakoi Salam yhdessä Sheldon Glashow'n ja Steven Weinbergin kanssa. Salam on tunnettu erityisesti työstään kenttäteorioiden ja säteilyteorian (gaugeteoriat) parissa sekä ennusteesta, että neutraalit heikot vuorovaikutukset ovat olemassa; näiden havainto vahvisti teorian pätevyyden.
Hän opiskeli aluksi Lahoren Government Collegessa ja Punjabin yliopistossa Lahoressa. Jonkin aikaa hän työskenteli myös Government Collegessa luennoitsijana, mikä lisäsi huomattavasti sen henkistä elämää. Myöhemmin hän lähti Cambridgenyliopistoon Englantiin suorittamaan tohtorin tutkintoa. Vuonna 1951 hän palasi Pakistaniin, mutta huomasi olevansa siellä eristyksissä muusta tiedemaailmasta. Vuonna 1953 hän lähti jälleen Englantiin, jossa hän aloitti opettamisen ja tutkimustyön ja oli kiinnostunut Grand Unified Theorysta. Myöhemmin hän toimi tutkijana ja professorina eri yliopistoissa Isossa-Britanniassa, muun muassa Cambridge'ssa ja Imperial Collegessa, ja hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu teoreettinen fyysikko.
Tieteelliset saavutukset
Salamin tieteellinen työ keskittyi erityisesti alkeishiukkasten vuorovaikutusten matemaattiseen kuvaamiseen ja symmetrioihin perustuvien mallien kehittämiseen. Hän uskoi, että jos maailmankaikkeuden Luoja oli yksi, myös kaikkien voimien alkuperän täytyi olla yksi. Hän lähti sitten yhdistämään sähkömagneettista ja heikkoa ydinvoimaa. Toisen tiedemiehen, Peter Higgsin, mukaan oli olemassa kenttä eli Higgsin kenttä. Salam osoitti menestyksekkäästi, että heikot ydinvoimat eivät oikeastaan eroa sähkömagneettisista voimista ja että nämä kaksi voimaa voisivat yhdistyä. Salam esitti teorian, joka osoittaa luonnon kahden perusvoiman, heikkojen ydinvoimien ja sähkömagneettisten voimien, yhdistymisen toisiinsa.
Työssään Salam hyödynsi gaugeteorioita ja spontaania symmetriarikkoutumista (Higgsin mekanismia) selittämään, miksi tiettyjen hiukkasten vaikutus näyttää olevan massallinen. Hänen ja muiden kehittämät mallit ennustivat esimerkiksi heikon neutraalin virtauksen olemassaolon, ja nämä ennusteet saivat myöhemmin experimentaalisen vahvistuksen, mikä oli keskeistä elektweak-teorian hyväksymisessä osaksi vakiomuotoista hiukkasfysiikan mallia.
Kansainvälinen toiminta ja perintö
Salam oli aktiivinen tiedepoliitikko ja kouluttaja, joka pyrki vahvistamaan tieteellistä tutkimusta kehitysmaissa. Hän perusti vuonna 1964 kansainvälisen teoreettisen fysiikan keskuksen Triesteen, jolloin syntyi nykyinen Abdus Salam International Centre for Theoretical Physics (ICTP). Keskuksen tavoitteena oli tarjota tutkijoille kehittyvistä maista mahdollisuuksia tutkimukseen, koulutukseen ja kansainväliseen verkostoitumiseen.
Hän sai Nobel-palkinnon lisäksi useita muita tunnustuksia ja arvonimiä ja oli kansainvälisesti arvostettu tutkija ja tiedevaikuttaja. Salam kuoli 21. marraskuuta 1996 Oxfordissa, Englannissa. Hänen työnsä vaikutus näkyy edelleen hiukkasfysiikan teorioissa ja maailmanlaajuisessa tieteellisessä yhteistyössä — erityisesti niiden tutkijoiden keskuudessa, joita hänen perustamansa instituutiot ja hän itse rohkaisivat ja tukivat.
Huomautus: Salam oli henkilökohtaiselta taustaltaan muslimi ja kuului ahmadiyya-yhteisöön; tämä vaikutti hänen elämäänsä ja asemaansa kotimaassaan myöhempinä vuosikymmeninä, mutta kansainvälisessä tiedeyhteisössä hänet muistetaan ennen kaikkea merkittävänä teoreettisena fyysikkona ja kouluttajana.
