Punjab oli Brittiläisen Intian maakunta, ja se oli yksi viimeisistä alueista Intian niemimaalla, jotka kuuluivat Britannian siirtomaahallintoon. Britannian vallan päättyessä vuonna 1947 maakunta jaettiin Intian ja Pakistanin kesken. Brittiläisen Punjabin muodostama alue ulottui nykyisestä Himachal Pradeshista itään ja nykyisestä Khyber Pakhtunkhwaan länteen; Khyber Pakhtunkhwaanin (entinen North‑West Frontier Province) erottautuminen tapahtui 1900‑luvun alussa. Nykyään alue on jaettu seuraaviin hallinnollisiin jaosalueisiin:
- Intian puolella:
- Punjab (osavaltio) – itäinen osa historiallista Punjabin aluetta, jolla on suuri sikhiväestö.
- Haryana (osavaltio) – muodostettu vuonna 1966 erottamalla itäiset, pääosin hindulaiset alueet Punjabista.
- Himachal Pradesh (osavaltio) – vuoristoalueita, jotka aiemmin kuuluivat laajempaan Punjabin hallinnolliseen kokonaisuuteen.
- Chandigarh (liittovaltion alue) – suunniteltu pääkaupunki, joka toimii nykyisin sekä Punjabin että Haryanan osavaltion hallinnollisena keskuksena.
- Pakistanin puolella:
- Punjab (provinssi) – suurin osa länsiosasta, josta tuli osa Pakistania vuoden 1947 jaon jälkeen.
- Osia historiallisesta Punjabin eteläisistä alueista yhdistettyinä muihin Pakistaniin kuuluneisiin alueisiin (esim. Bahawalpurin sulttaanikunta liittyi Pakistanin puolelle).
Lyhyt historia
Brittiläinen Punjab syntyi käytännössä vuonna 1849, kun Britannia liitti itseensä Sikhien keisarikunnan seurauksena toisesta anglo‑sikh‑sodasta. Alueella oli pitkään monimuotoinen väestörakenne: muslimeja, sikhiläisiä ja hindulaisia eläneet rinnakkain eri osissa maakuntaa. Punjab oli strategisesti ja taloudellisesti tärkeä – siellä sijaitsi viljava laakso, laaja kastelujärjestelmä ja tärkeitä kaupungeita kuten Lahore (maakunnan pääkaupunki), Amritsar ja Multan.
Hallinto ja hallintojärjestelmä
Brittiläinen Punjab oli provinssitasoinen hallinnollinen yksikkö. Hallinnon muoto vaihteli ajan myötä: aluksi aluetta johti lieutenant‑governor (apulaiskuvernööri), ja 1900‑luvulla poliittiset uudistukset (mm. Government of India Acts) toivat paikallista kansanedustuslaitonta ja laajensivat hallinnollista itsenäisyyttä siirtomaavaltion puitteissa. Punjabiin kuului myös useita liittovaltio‑tai vasallivaltioina hallittuja ruhtinaskuntia (princely states), kuten Patiala, Kapurthala, Jind, Nabha, Faridkot ja etelässä Bahawalpur, jotka olivat muodollisesti itsenäisempiä mutta sidoksissa Britannian hallintoon.
Talous ja yhteiskunta
Punjabin talous perustui pääosin maatalouteen: laaja kastelujärjestelmä ja Intian luoteisosan viljavat tasangot tekivät alueesta tärkeän viljantuottajan. Rautatie‑ ja kanavaverkosto kehittyivät 1800–1900‑luvuilla, mikä lisäsi tuotannon ja markkinoiden yhdentymistä. Sosiaalisesti alueessa esiintyi selkeitä uskonnollisia ja etnisiä jakolinjoja, jotka vaikuttivat poliittiseen elämään etenkin 1900‑luvun alusta lähtien.
Vuoden 1947 jako (Partition)
Britannian vetäytyessä Intiasta vuonna 1947 Punjabin jako tehtiin rajakomission (Boundary Commission) jaerityisellä linjauksella, jota johtivat Britannian nimittämä Sir Cyril Radcliffe ja hänen komissionsa. Rajajako perustui pääosin alueellisiin uskonnollisiin enemmistöihin, mutta monia rajoja tuli nopeasti riita‑alueiksi. Jakoon liittyi laaja väestönsiirto: miljoonat ihmiset pakenivat itään tai länteen oman uskonnollisen enemmistön alueelle, ja laajaa väkivaltaa sekä menetyksiä seurasi kummallakin puolella. Jako jätti pysyvät vaikutukset: kaupungit, maatalousjärjestelmät, uskonnolliset paikat ja infrastruktuuri joutuivat eri valtioiden hallintaan, ja pakkosiirrot muokkasivat alueen demografiaa syvästi.
Seuraukset ja perintö
- Jaon jälkeen Punjabista muodostui kaksi erillistä hallinnollista kokonaisuutta Intiassa ja Pakistanissa, ja myöhemmin Intian osalta aluetta uudelleenjärjesteltiin useiksi osavaltioiksi ja liittovaltion alueiksi.
- Uskonnolliset pyhäköinnit, kuten sikhien tärkeät paikat (esim. Amritsar), jäivät Intian puolelle, kun taas monet historialliset ja kulttuurillisesti merkittävät paikat päätyivät Pakistanin hallintaan (esim. Nankana Sahib).
- Jakoon liittynyt väkivalta ja väestönsiirrot jättivät syviä sosiaalisia ja poliittisia arpia, joiden vaikutukset näkyvät alueen politiikassa ja yhteiskunnassa yhä.
Yhteenvetona: Brittiläinen Punjab oli 1800‑ ja 1900‑luvulla merkittävä maataloudellinen, strateginen ja kulttuurinen maakunta, jonka jako vuonna 1947 muokkasi pysyvästi sekä Intian että Pakistanin poliittista ja demografista maisemaa.