Glyptodon – sukupuuttoon kuollut Etelä‑Amerikan panssarieläin

Glyptodon kuuluu nisäkkäiden istukkaryhmään, joka tunnetaan nimellä Xenarthra. Tähän nisäkkäiden ryhmään kuuluvat muun muassa muurahaiskarhut, puuliskot, sukupuuttoon kuolleet maaoravat, sukupuuttoon kuolleet pampaterit ja vyötiäiset.

Glyptodon tuli Etelä-Amerikasta. Sukulaislaji Glyptotherium ilmestyi ensimmäisen kerran nykyisten Yhdysvaltojen lounaisosiin noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten suuren amerikkalaisen vaihtumisen seurauksena.

Nämä kasvinsyöjät (kasvinsyöjät) eivät olisi olleet haavoittuvaisia silloisille Sparassodont-lihansyöjille. Niiden levinneisyysalueen alkuperäisen ihmispopulaation uskotaan metsästäneen niitä ja käyttäneen kuoria suojana huonolla säällä.

Ulkonäkö ja koko

Glyptodon oli kookas, panssaroitunut nisäkäs, jonka vartalo oli peitetty paksulla kuorella muodostuneista osteodermisoluista. Kuori oli usein puolipallon muotoinen ja erittäin jäykkä, joten yksilö ei pystynyt rullaantumaan kokonaan kuten nykyiset vyötiäiset. Useimmilla lajeilla oli myös vahva, joskus nuijamainen häntä, jota saatettiin käyttää puolustautumiseen.

Aikuiset yksilöt saattoivat olla useita metrejä pitkiä ja painaa jopa tonneja; lajit vaihtelivat kooltaan ja rakenteeltaan, mutta yleisesti glyptodontit olivat selvästi kookkaampia kuin nykyiset vyötiäiset.

Luokittelu ja sukulaisuudet

Glyptodon kuuluu glyptodontien heimoon (Glyptodontidae), joka on osa laajempaa Xenarthra-ryhmää. Ryhmään kuuluvat tunnetut nykylajit kuten muurahaiskarhut ja vyötiäiset sekä lajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon, esimerkiksi erilaiset maa- eli maalaiskiaislajit (ground sloths). Glyptodontien lähisukulaisia olivat muun muassa Glyptotherium ja muut suuret panssaripeitteiset lajit.

Elintavat ja ruokavalio

Glyptodontit olivat pääasiassa kasvinsyöjiä. Niiden hampaat ja leuan rakenne viittaavat siihen, että ne laidunsivat ja pureskelivat karkeaa kasvillisuutta, kuten ruohokasveja ja matalia varpuja. Niillä oli todennäköisesti hidastunut ruoansulatus, joka auttoi hajottamaan kuitupitoista ravintoa.

Aika ja levinneisyys

Glyptodontit elivät pääasiassa pleistoseenikaudella Etelä‑Amerikassa. Suuren amerikkalaisen vaihtumisen myötä jotkin sukulaislajit levisivät pohjoiseen, ja Glyptotherium tunnetaan kolonisoineen osia nykyisestä Pohjois‑Amerikasta noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Fossiileja on löydetty erityisesti Etelä‑Amerikan laajoilta alueilta, kuten Argentiinasta, Uruguayssa ja Brasiliasta.

Sukupuutto ja ihmiset

Glyptodontien sukupuutto ajoittuu pääosin viimeisen jääkauden loppuvaiheisiin, noin 10 000 vuoden paikkeille. Sukupuuton syynä pidetään useiden tekijöiden yhteisvaikutusta: ilmastonmuutosta ja siihen liittyvää elinympäristöjen muutosta sekä ihmisen metsästystä. Joissain arkeologisissa yhteyksissä on viitteitä siitä, että ihmiset käyttivät glyptodontien kuoria suojiksi tai asuinpaikkoina ja ajoittain metsästivät näitä eläimiä. Tarkat yksityiskohdat ja kunkin lajin osalta vaihtelevat, ja tutkijat jatkavat fossiiliofinden ja merkintöjen tulkintaa.

Löydöt ja tieteellinen merkitys

Glyptodontien fossiilit ovat olleet tärkeitä lajien elintapojen, pleistoseeniekologian ja zoogeografian tutkimukselle. Ne auttavat ymmärtämään Etelä‑Amerikan faunan kehitystä ja suurten nisäkkäiden sopeutumista muuttuviin oloihin sekä ihmisen ja megafaunan välisiä suhteita jääkauden loppupuolella.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mihin nisäkäsryhmään Glyptodon kuuluu?

K: Mitä muita eläimiä Xenarthra-ryhmään kuuluu?

K: Mistä Glyptodon on peräisin?

K: Mikä on sen sukulaislajin nimi, joka esiintyi nykyisten Yhdysvaltojen lounaisosissa?

K: Milloin Glyptotherium ilmestyi Yhdysvaltoihin?

K: Millaisia eläimiä Sparassodontit olivat?

K: Kenen uskotaan metsästäneen Glyptodonia ja käyttäneen sen kuoria suojana?

Hae kirjaimella