Kultakala

Terveys

Kultakalat ovat hyvin herkkiä, eikä niitä saa koskettaa. Se voi satuttaa niitä ja sairastuttaa ne. Ne voivat myös saada muita terveysongelmia. Niiden vatsat voivat täyttyä nesteillä (vedellä). Ne voivat sairastua huonojen bakteerien takia. Jotkut menettävät uintikykynsä, koska niiden vatsassa oleva erityinen elin, jota kutsutaan uimarakoksi, sairastuu ja lakkaa toimimasta. Sairaat kultakalat voidaan kuitenkin parantaa lääkkeillä. Eläinkaupat tai eläinlääkärit voivat auttaa kultakaloja parantumaan, kun ne ovat sairaita. Yksi yksinkertainen tapa auttaa kultakalaa, jos sillä on ruoansulatusvaivoja, on syöttää sille herneitä, sillä se auttaa sen ruoansulatuskanavaa toimimaan kunnolla.

Hermosto

Kalan aivojen etummaiset osat ovat hajulohkot. Ne liittyvät aivojen kahteen lohkoon varsien avulla. Isoaivot osallistuvat hajuaistiin. Se näyttää myös ohjaavan käyttäytymistä, kuten poikasista huolehtimista ja luonnonympäristön tutkimista. Näköhermolohkot käsittelevät silmistä tulevaa tietoa. Pikkuaivot koordinoivat kehon liikkeitä. Aivokalvo ohjaa sisäelinten toimintoja ja auttaa ylläpitämään tasapainoa.

Kauempana aivoissa on selkäydin, joka on ontto selkäydin, joka on selkäeläimillä. Selkäydintä suojaa selkäranka. Kunkin nikaman välissä selkäydinhermopari lähtee selkäytimestä ja muodostaa yhteyden sisäelimiin ja lihaksiin. Useimmilla kaloilla on hyvin suunnitellut aistielimet. Kemoreseptoreita (kemiallisia) on kaikkialla päässä ja suuressa osassa kehon pintaa. Useimmilla kaloilla on korvat päänsä sisällä, mutta ne eivät kuule hyvin. Päässä ja vartalon sivuilla on kuitenkin joukko huokosia, jotka ovat yhteydessä ihon alla oleviin kanaviin. Tämä järjestelmä, jota kutsutaan sivulinjajärjestelmäksi, havaitsee liikkeen.

Ruoansulatuselimistö

Kun ruoka on kultakalan suussa, se työnnetään kurkun takaosaan, jossa hampaat jauhavat ja murskaavat sen. Jauhettu ruoka kulkeutuu ruokatorveen, josta ylimääräinen vesi puristuu ulos. Ruokatorvi on vuorattu makunystyröillä ja soluilla, jotka tuottavat limaa pitääkseen kaiken liikkeessä. Ruokatorvi tyhjenee kultakalan ruoansulatuskanavan laajennettavaan osaan, jota ei pidä sekoittaa vatsaan. Se on vain puskurivyöhyke, johon ylimääräinen ruoka mahtuu tarpeen mukaan. Juuri ennen tätä laajennettua osaa sappirakon ja haiman kemikaalit pumpataan ruoan mukana sisään. Sappirakosta peräisin olevat kemikaalit muodostavat sapen, jota käytetään rasvojen pilkkomiseen; haimasta peräisin olevat kemikaalit sisältävät entsyymejä, joita käytetään proteiinien pilkkomiseen. Koko ruoansulatuskanavassa on soluja, jotka erittävät entsyymejä, jotka vaikuttavat hiilihydraatteihin ja hajottavat ne sokereiksi. Laajennetusta osasta kultakalan peräaukkoon asti tuotetaan paljon limaa ja mahdollisimman paljon hyödyllistä ainetta imeytyy verenkiertoon käytettäväksi energiaan, kasvuun, suojautumiseen ja korjaamiseen.

Hengityselimet

Kultakalat saavat happea vedestä. Kun kala ui, se imee vettä. Happea sisältävä vesi kulkee kalan kurkussa olevan aukon kautta, joka johtaa kiduksiin. Kiduksissa on monia verisuonia. Happi siirtyy vedestä vereen, kun vesi virtaa kidusten yli. Verisuonet keräävät ja varastoivat kidusten yli kulkevan hapen. Samalla hiilidioksidi siirtyy verestä veteen. Nyt vesi virtaa ulos kidusten alla olevista raoista. Nämä kidukset sijaitsevat operculumin alla.

Verenkiertojärjestelmä

Kalojen verenkiertojärjestelmä vastaa veren ja ravintoaineiden kuljettamisesta koko elimistössä. Veri kulkee elimistössä verisuonten verkoston kautta. Toisin kuin ihmisillä, kaloilla on yksikiertoinen verenkierto, jossa hapeton veri tulee sydämeen, josta se pumpataan kiduksiin ja kierrätetään sitten koko kehoon. Kalojen verenkiertojärjestelmä koostuu sydämestä, verestä ja verisuonista. Kalan sydän on yksinkertainen lihasrakenne, joka sijaitsee takimmaisten kiduskarien välissä. Useimmissa kaloissa sydän koostuu eteisestä, kammiosta, pussimaisesta ohutseinäisestä rakenteesta, jota kutsutaan sinus venosukseksi, ja putkesta, jota kutsutaan bulbus arteriosukseksi. Vaikka kalan sydän sisältää neljä osaa, sitä pidetään kaksikammioisena. Veri sisältää plasmaa (veren nestemäinen osa) ja verisoluja. Punasolut sisältävät hemoglobiinia, proteiinia, joka helpottaa hapen kuljettamista koko kehoon, kun taas valkosolut ovat välttämätön osa immuunijärjestelmää. Trombosyytit auttavat veren hyytymisessä. Veri kiertää koko kehossa valtimoiden ja laskimoiden (verisuonten) avulla. Valtimoiden tehtävänä on kuljettaa hapekasta verta sydämestä muualle kehoon, kun taas laskimot palauttavat hapettoman veren kehon eri osista takaisin sydämeen.

Luusto- ja lihaksisto

Kultakalan luusto suojaa kultakalaa, tukee sen rakennetta ja vipuvaikutusta ja auttaa punasolujen tuotannossa. Kultakalan luusto koostuu lähes yksinomaan pienistä luista ja rustoista, eikä sillä ole juuri lainkaan suuria luita. Luut koostuvat lähes kokonaan kalsiumista. Kultakalan lihaksistossa on kolme päälihasta, pyrstö- ja vartalolihakset, leukalihakset ja evälihakset. Häntä- ja vartalolihaksissa on myotomeja, jotka ovat lihaslohkoja, ja myoseptiä, jotka ovat myotomeja erottavia sidekudoksia. Vaakasuora septum erottaa myotomit kahteen osaan, ventraaliseen ja dorsaaliseen. Leukalihaksissa kultakala käyttää adduktorilihaksia leuan sulkemiseen ja abduktorilihaksia leuan avaamiseen. Kultakalan evälihaksissa on myös adductor- ja abductor-lihaksia. Nämä lihakset liikuttavat kultakalan eviä poispäin ja lähelle sen vartaloa. Evissä on myös pystyttäjälihaksia, jotka auttavat kalan evien vakautta ja joustavuutta.

Muisti ja älykkyys

Kultakalojen muisti kestää vähintään kolme kuukautta, ja ne pystyvät erottamaan eri muodot, värit ja äänet toisistaan. Positiivisen vahvistuksen avulla kultakalat voidaan kouluttaa tunnistamaan erivärisiä valomerkkejä ja reagoimaan niihin tai tekemään temppuja. Kalat oppivat ennakoimaan ruokintaa, jos se tapahtuu joka päivä suunnilleen samaan aikaan.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Koi