Peikkohai (Mitsukurina owstoni) — syvänmeren elävä fossiili ja faktat
Peikkohai (Mitsukurina owstoni) – harvinainen syvänmeren "elävä fossiili". Tutustu goblinhain pitkäkuonoisiin ominaisuuksiin, kokoon, elinympäristöihin ja faktoihin.
Peikkohai (Mitsukurina owstoni) on harvinainen ja huonosti tunnettu syvänmeren hailaji. Sitä kutsutaan joskus "eläväksi fossiiliksi", koska sen suku on muinaisperäinen ja muistuttaa pitkäikäisiä fossiililinjaa, mutta nykyään Mitsukurinidae-heimon ainoa elävä laji on juuri tämä peikkohai.
Tunnistettavat piirteet
Peikkohain tunnistaa helposti sen pitkästä, litteästä ja terävänäyttöisestä kuonosta. Iho on ohut ja läpikuultava, mikä usein antaa kalpean, hieman vaaleanpunertavan sävyn (verisuonet näkyvät ihon alla). Hampaat ovat kapeat ja neulotyyppiset, sopivat pienten kalojen ja pehmeämpien saaliiden sieppaamiseen.
Koko ja mitat
Urokset voivat olla jopa 3,8 metriä (12,6 jalkaa) pitkiä ja naaraat 3,7 metriä (12,2 jalkaa) pitkiä. Painavin löydetty peikkohai painoi noin 210 kiloa. Useimmat löydetyt yksilöt ovat kuitenkin harvoin näin suuria; lajista tiedetään vain vähän sen vähäisten havaintojen vuoksi.
Levinneisyys ja elinympäristö
Peikkohaita tavataan syvänmeren lajeina laajasti, mutta harvakseltaan: niitä on raportoitu eri puolilla maailmaa, muun muassa Atlantilla, Intian valtameressä ja Tyynessä valtameressä. Laji on pohjaeläin (benthopelaginen) ja sitä on tavattu jopa noin 1300 metrin syvyydessä, yleensä mantereenreunojen ja jyrkkien rinteiden läheisyydessä.
Ruokavalio ja saalistustapa
Peikkohai on hidas uimari, joka hyödyntää pitkää kuonoaan ja herkkiä aistinelimiään saaliin paikantamiseen. Kuono sisältää runsaasti kemiallisia ja sähköaistimia (ampullae of Lorenzini), joiden avulla se havaitsee kätkeytyneitä kaloja, mustekaloja ja äyriäisiä. Eräs lajin erikoisuuksista on hyvin nopeasti ulos työntyvä leuka: peikkohai voi työntää suunsa eteenpäin salamannopeasti nappatakseen saaliin kiinni.
Lisääntyminen ja elinkaari
Peikkohain lisääntymistavasta on vain rajoitetusti tietoa, mutta sen uskotaan olevan ovovivipaarinen (eli munat kehittyvät emon sisällä ja poikaset syntyvät elävinä). Lisääntymisikä, poikasmäärät ja elinikä ovat pääosin tuntemattomia, mikä tekee lajin elämänkierron arvioinnista vaikeaa.
Fossiilihistoria ja nimitys
Peikkohaita pidetään usein "elävänä fossiilina", koska sen suku on vanhaa perua ja muistuttaa muihin syvänmeren sääntöihin sopeutuneita muinaisia haita. Tieteellinen nimi kunnioittaa lajihavaintojen ja luokitusten historiaa: suku- ja lajinimet liittyvät alkuperäisiin tutkijoihin ja näytteisiin.
Ihmisen vaikutus ja suojelu
- Peikkohaita ei yleensä pyydetä tarkoituksellisesti, mutta se joutuu ajoittain sivusaaliiksi syvänmeren troolauksessa ja longline- pyynnissä.
- Lajin harvinaisuus, hidas lisääntyminen ja syvänmeren elinympäristön herkkyys tekevät siitä potentiaalisesti haavoittuvan paikallisille uhkille, vaikka lajin koko maailmanlaajuinen tila on huonosti dokumentoitu.
- Peikkohai ei yleensä ole vaaraksi ihmiselle, koska se elää syvissä vesissä, joihin ihmiset harvoin joutuvat ilman erikoisvarustusta.
Mielenkiintoisia faktoja
- Kuono toimii tärkeänä aistinelimenä: se auttaa havaitsemaan saaliin sekä kemiallisesti että sähköisesti.
- Leuka voi työntyä hyvin pitkälle eteenpäin, mikä on poikkeuksellista verrattuna useimpiin muihin hailajeihin.
- Sisäiset ja ulkoiset havainnot perustuvat usein harvinaisiin pyydystyslöydöksiin ja yksittäisiin näytteisiin, joten lajin biologiaa tunnetaan yhä puutteellisesti.
Peikkohai on kiehtova esimerkki syvänmeren erikoistuneesta elämästä: erikoisen ulkonäkönsä, harvinaisuutensa ja muinaisen taksonomisen aseman vuoksi se kiinnostaa sekä tutkijoita että luonnonystäviltä. Lisää varmoja tietoja saadaan vasta, kun syvänmeren tutkimus lisääntyy ja uusia havaintoja kertyy.
Kuvaus
Goblinhain tunnistaa helposti sen pitkästä, litteästä kuonosta. Sillä on huomattavan pitkä pää, pienet silmät ja viisi lyhyttä kidusaukkoa. Suu on suuri ja muodoltaan parabolinen. Sen vartalo on pehmeä ja veltto. Tällä hailla on pitkä pyrstöevä ilman vatsalohkoa. Rintaevät ovat lyhyet ja leveät, ja molemmat selkäevät ovat pienet, pyöreät ja samankokoiset. Peräevä on pyöreä ja pienempi kuin selkäevät, kun taas lantion evät ovat selkäeviä suuremmat. Goblinhailla on pitkä ulosvedettävä leuka, jossa on pitkät, ohuet hampaat. Sen ruumiinmuoto osoittaa, että peikkohai on hitaasti liikkuva hailaji. Elävät peikkohait ovat väriltään vaaleanpunaisen valkoisia, ja niillä on sinertävät evät. Näytteet haalistuvat ja muuttuvat ruskehtaviksi, kun ne säilötään alkoholiin. Peikkohaiden yläleuassa on 26 pitkää, ohutta, piikkimäistä hammasta ja alaleuassa 24 hammasta. Niillä on kolme etuhammasriviä molemmilla leukojen puolilla. Yläleuan etuhampaat on erotettu pienemmistä yläpuolisista sivuhampaista raolla. Täysikasvuisten urospuolisten peikkohaiden on havaittu saavuttavan pituuden, joka vaihtelee 2,6-3,8 metrin välillä. Aikuisten naaraiden on havaittu saavuttavan pituuden, joka vaihtelee 3,4-3,7 metrin välillä. Syntymäkokoa ei tiedetä, mutta pienin löydetty yksilö oli 1,07 metriä pitkä. Painavin löydetty peikkohai painoi 210 kiloa ja oli 3,8 metriä pitkä.
Jakelu
Tämän syvänmeren hailajin uskotaan olevan laajalle levinnyt. Yksilöitä on nähty Atlantilla Guyanan, Surinamin, Ranskan Guyanan, Ranskan, Madeiran, Senegalin, Portugalin ja Guineanlahden rannikolla. Sitä on raportoitu myös Tyynenmeren länsiosassa Japanin, Australian ja Uuden-Seelannin edustalla. Intian valtamerellä sitä tavataan Etelä-Afrikan ja Mosambikin edustalla. Se havaittiin äskettäin Yhdysvalloissa San Clementen saaren lähellä Kalifornian rannikolla sekä Meksikonlahden pohjoisosassa Pascagoulan eteläpuolella Mississippin osavaltiossa.
Elinympäristö
Peikkohai on pohjaeläinhai, jota nähdään harvoin pinnalla tai matalissa rannikkovesissä. Tätä lajia tavataan mannerjalustojen uloimmilla alueilla, ylärinteillä ja saumavuorilla. Useimmat yksilöt on havaittu lähellä mannerrinteitä, 270-960 metrin syvyydessä. Sitä on tavattu jopa 1300 metrin (4265 jalan) syvyisissä vesissä ja 95-137 metrin (311-449 jalan) syvyisissä vesissä. Tietojen mukaan peikkohai voisi olla myös valtamerilaji.
Feeding
Peikkohai aistii saaliinsa sähköherkkien elinten avulla. Sen leuat on tehty nopeasti esiin työntyviksi, mikä auttaa saaliin pyydystämisessä. Leukaa työntää eteenpäin kaksoisnivelsiteet alaleuan nivelissä. Kun leukoja vedetään takaisin, nivelsiteet venyvät, ja ne rentoutuvat, kun leukoja työnnetään eteenpäin. Leuat pidetään yleensä tiukasti kiinni uidessa, ja niillä on katapultin kaltainen tehtävä, kun peikkohai haluaa syödä. Etuhampaat on tehty murskaamiseen. Peikkohai syö katkarapuja, pelagisia mustekaloja, kaloja ja kalmareita. Sen uskotaan myös syövän rapuja ja syvänmeren kivikalakaloja.
Lisääntyminen
Peikkohain lisääntymistavoista ei ole kunnollista tietoa. Tiineitä naaraita ei ole löydetty eikä pyydystetty. Uskotaan, että ne ovat ovoviviparisia, mikä tarkoittaa, että poikaset syntyvät elävinä, mutta istukkayhteyttä ei ole, vaan alkiot saavat ravintonsa munankeltuaisesta. Siitä, milloin peikkohai sukukypsyy, milloin ja miten se parittelee ja kuinka kauan tiineys kestää, ei ole todellista tietoa.
Ihmisten vuorovaikutus
Goblinhaita kalastetaan kaupallisesti Japanin edustalla, ja niitä pyydetään joskus yhdessä leikekalan kanssa Portugalin edustalla. Muualla niitä pyydetään pääasiassa syvänmeren troolien sivusaaliina ja satunnaisesti syvänmeren pitkäsiimoilla, syväverkoilla ja mahdollisesti kurenuotilla.
Peikkohai on luultavasti vaaraton, mutta koska ihmiset ovat harvoin kohdanneet sitä, sitä ei voida vielä sanoa. Vaikka tämä hailaji lienee yleinen, sitä nähdään harvoin, ja siksi se tunnetaan huonosti.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on peikkohai?
A: Peikkohai on harvinainen syvänmeren hai ja Mitsukurinidae-heimon ainoa elävä laji.
K: Miten peikkohai tunnistetaan?
V: Peikkohain tunnistaa helposti sen pitkästä, litteästä kuonosta.
K: Mikä on peikkohaiden urosten ja naaraiden enimmäispituus?
V: Urospuoliset peikkohait voivat olla jopa 3,8 metriä (12,6 jalkaa) pitkiä, ja naaraat voivat olla 3,7 metriä (12,2 jalkaa) pitkiä.
K: Mikä on painavin koskaan mitattu peikkohaiden paino?
V: Painavin koskaan löydetty peikkohai painoi 210 kiloa.
K: Missä peikkohaita tavataan?
V: Peikkohait ovat pohjaeläinhaita, joita tavataan jopa 1 300 metrin syvyydessä Atlantin, Intian ja Tyynenmeren vesissä.
K: Millä nimellä peikkohai joskus kutsutaan ja miksi?
V: Peikkohaita kutsutaan joskus "eläväksi fossiiliksi", koska se on harvinainen ja huonosti tunnettu laji, joka on muuttunut hyvin vähän ajan kuluessa.
K: Mikä Mitsukurinidae-heimossa on ainutlaatuista?
V: Mitsukurinidae-heimo, jonka ainoa elossa oleva laji peikkohai on, on ainutlaatuinen haiheimo, joka ei ole juurikaan kehittynyt miljoonien vuosien aikana.
Etsiä