Maanlaiskiaiset – sukupuuttoon kuolleet suuret laiskiaiset (Xenarthra)

Maanlaiskiaiset ovat sukupuuttoon kuolleiden suurten laiskiaisten ryhmä, joka kuuluu nisäkkäiden suuriin ryhmiin Xenarthra. Nykyisin elävät, paljon pienemmät laiskiaislajit tunnetaan tavallisesti puuliskoiksi tai puulaiskiaisiksi.

Levinneisyys ja evoluutio

Suurin osa maanlaiskiaisten evoluutiosta tapahtui Etelä-Amerikassa silloin, kun manner oli pitkään eristyksissä muusta maailmasta. Tämä näkyy siinä, että monet fossiililöydöt ovat peräisin Etelä-Amerikasta ja että ryhmällä kehittyi useita muotoja ja suuria kokoja. Alkuperäisestä eristyksestä huolimatta jotkin lajit pääsivät myöhemmin leviämään Pohjois-Amerikkaan, mm. mioseenikaudella, ja jäänteitä on löydetty aina Alaskan alueelta asti.

Suuren amerikkalaisen biotiikan vaihdon aikana laiskiaiset ja muut ksenartrat olivat yksi Etelä-Amerikan menestyneimmistä eläinryhmistä. Vaihdon yhteydessä useita taksoneita siirtyi maanosasta toiseen; Pohjois-Amerikasta siirtyi etelään yleensä enemmän taksoneita, mutta laiskiaisista tunnetaan myös pohjoiseen levittäytyneitä suvun edustajia — Pohjois-Amerikan fossiileista on tunnistettu ainakin viisi maaoravien sukua.

Ulkonäkö, koko ja anatomia

Maanlaiskiaisiin kuului erittäin monimuotoisia eläimiä: jotkut lajit olivat verrattain pieniä, toiset jättimäisiä ja painoltaan jopa useita tonneja. Monet lajit olivat sopeutuneet elämään maassa (terrestrisia), kun taas moderneilla laiskiaisilla on pääosin puissa elävä elämäntapa. Maanlaiskiaisten anatomiaan kuului usein vahvat luut, suuret kynnet kaivamiseen tai ruoansulatuksen avuksi ja erikoistuneet nivelet, jotka ovat ksenartroille tyypillisiä.

Elintavat

Maanlaiskiaisten elintavat vaihtelivat: osa lajeista oli selkeästi kasvinsyöjiä, jotka laidunsivat tai katkottivat oksia ravinnokseen, kun taas jotkut lajit saattoivat olla suurempia ja liikkua hitaasti maassa hyödyntäen suurta kehoa suojana petoeläimiltä. Esiintymisympäristöt vaihtelivat trooppisista metsistä avoimempiin alueisiin, ja saaristoissa eläneet populaatiot saattoivat kehittyä erikoistuneiksi pienempiin saaren oloihin.

Sukupuutto ja syyt

Useimmat maanlaiskiaiset kuolivat sukupuuttoon pleistoseeni–holoseenin rajankäynnin jälkeen. Viimeiset elossa olleet maanlaiskiaiset elivät Karibian saarilla, eli Antilleilla. Esimerkiksi Megalocnus on saattanut säilyä Kuubassa aina noin kolmannelle vuosisadalle eaa. asti. Mantereilla monet lajit olivat jo kuolleet sukupuuttoon vähintään 10 000 vuoden ajan ennen sitä, mutta saarilla laiskiaat säilyivät pidempään, koska ihmiset saapuivat saarille paljon myöhemmin kuin mantereille. Joidenkin saariston populaatioiden ajoittuminen on jopa 5 000–6 000 vuotta myöhäisempää kuin mantereella esiintyvien sukulaisten.

Sukupuuton syitä pidetään yleisesti monitekijäisinä: ilmastonmuutokset pleistoseenin loppuvaiheissa, elinympäristöjen muutokset sekä ihmisen aiheuttama paine — metsästys ja ihmistoiminnan aiheuttamat ekosysteemimuutokset — ovat olleet keskeisiä tekijöitä. Saarten tapauksessa ihmisen myöhäisempi saapuminen selittää osittain pidemmän jatkumisen, mutta lopulta myös saariston lajit kokivat sukupuuton.

Tärkeitä sukuja ja lajeja

• Megatheriidae (esim. Megatherium) — joukossa oli jättimäisiä laiskiaisia, jotka saattoivat olla monta tonnia painavia.
• Mylodontidae — monimuotoisia maaeläimiä, osa erikoistui puoliksi maassa elävään elämäntapaan.
• Megalonychidae — joitakin lajeja levisi myös Pohjois-Amerikkaan (mm. suku Megalonyx).

Maanlaiskiaiden jäänteet ja tutkimukset tarjoavat arvokasta tietoa siitä, miten eristyneet mantereet ja myöhemmin tapahtunut maantieteellinen yhteydenmuodostus vaikut­tivat nisäkkäiden evoluutioon ja leviämiseen. Lisäksi niiden tarina on hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen leviäminen ja ympäristön muutokset voivat muokata lajien tulevaisuutta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat maaoravat?

K: Milloin viimeinen elossa oleva maaorava eli?

Kysymys: Miksi jotkin saaripopulaatiot pystyivät selviytymään pidempään kuin niiden mantereella elävät sukulaiset?

K: Milloin suurin osa maaoravien evoluutiosta tapahtui?

K: Miten jotkut lajit pääsivät Pohjois-Amerikkaan?

K: Menestyivätkö ksenartturat Suuren amerikkalaisen bioottisen vaihdon aikana?

Hae kirjaimella