Maalaiskiaiset
Maaliskotilot ovat sukupuuttoon kuolleiden suurten laiskiaisten ryhmä nisäkkäiden yläluokkaan Xenarthra kuuluvassa lajissa. Paljon pienempiä eläviä laiskiaisia kutsutaan "puuliskoiksi".
Viimeiset elossa olevat maaoravat elivät Karibian Antilleilla. Megalocnus on saattanut säilyä Kuubassa noin kolmannelle vuosisadalle eaa. asti. Siihen mennessä maaoravat olivat kuolleet sukupuuttoon Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereelta vähintään 10 000 vuoden ajan. Ne säilyivät Karibian saarilla, koska ihmiset saapuivat saarille paljon myöhemmin. Jotkin saarten laiskiaispopulaatiot elivät 5 000-6 000 vuotta myöhemmin kuin niiden mantereella elävät sukulaiset. Tämä sopii yhteen ihmisen leviämisen aiheuttaman suurten selkärankaisten myöhäiskvaternaarisen sukupuuttoon kuolemisen mallin kanssa. Toisin sanoen ihmiset todennäköisesti metsästivät niitä tai vaikuttivat niihin muulla tavoin niin paljon, etteivät ne kyenneet selviytymään.
Suurin osa maaoravien evoluutiosta tapahtui Etelä-Amerikan tertiäärikauden puolivälissä tai loppupuolella maanosan ollessa eristyksissä. Jo varhaisimmillaan fossiilirekisterissä maaoravat olivat varsin erillisiä. Amerikan mantereiden väliin jääneiden saarten ansiosta jotkut niistä pääsivät Pohjois-Amerikkaan mioseenikaudella.
Maaoravat olivat sitkeä ryhmä: niiden määrä ja levittäytyminen syrjäisille alueille ovat osoitus tästä. Jäännöksiä on löydetty Alaskan osista.
Slothit, ja ksenarttranit kokonaisuudessaan, olivat yksi Etelä-Amerikan menestyneimmistä ryhmistä Suuren amerikkalaisen biotiikan vaihdon aikana. Yleisesti ottaen vaihdon aikana Pohjois-Amerikasta siirtyi Etelä-Amerikkaan paljon enemmän taksoneita kuin toiseen suuntaan. Pohjois-Amerikan fossiileista on kuitenkin tunnistettu ainakin viisi maaoravien sukua. Nämä ovat esimerkkejä onnistuneesta siirtymisestä pohjoiseen.
Paramylodon Texasin yliopisto Austinissa
Tyypillisiä esimerkkejä
- Megatherium
- Paramylodon
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat maaoravat?
V: Maaliskotit ovat sukupuuttoon kuolleiden suurten laiskiaisten ryhmä nisäkkäiden yläluokkaan Xenarthra kuuluvassa lajissa. Paljon pienempiä eläviä laiskiaisia kutsutaan "puuliskoiksi".
K: Milloin viimeinen elossa oleva maaorava eli?
V: Viimeinen elossa oleva maaorava eli Karibian Antilleilla, ja Megalocnus eli mahdollisesti noin kolmannelle vuosisadalle eaa. asti Kuubassa.
Kysymys: Miksi jotkin saaripopulaatiot pystyivät selviytymään pidempään kuin niiden mantereella elävät sukulaiset?
V: Jotkin saaripopulaatiot pystyivät selviytymään pidempään, koska ihmiset saapuivat saarille paljon myöhemmin, mikä antoi niille enemmän aikaa ennen kuin ihmiset metsästivät niitä tai muutoin vaikuttivat niihin.
K: Milloin suurin osa maaoravien evoluutiosta tapahtui?
V: Suurin osa maaoravien evoluutiosta tapahtui Etelä-Amerikan tertiäärikauden puolivälissä tai loppupuolella, kun se oli eristyksissä muista maanosista.
K: Miten jotkut lajit pääsivät Pohjois-Amerikkaan?
V: Amerikan mantereiden välisten saarten olemassaolo mioseenikaudella mahdollisti joidenkin lajien pääsyn Pohjois-Amerikkaan.
K: Menestyivätkö ksenartturat Suuren amerikkalaisen bioottisen vaihdon aikana?
V: Kyllä, xenarthranit kokonaisuudessaan olivat yksi menestyneimmistä eteläamerikkalaisista ryhmistä tänä aikana, ja ainakin viisi sukua on tunnistettu Pohjois-Amerikan fossiileissa todisteena onnistuneesta siirtymisestä pohjoiseen.
