GNU Free Documentation License (GNU FDL tai yksinkertaisesti GFDL) on copyleft-lisenssi avoimelle sisällölle, jonka on laatinut Free Software Foundation (FSF) GNU-projektia varten. Lisenssi kehitettiin alun perin ohjelmistodokumentaation jakelua ja muokkausta varten, mutta sitä on käytetty myös muissa teoksissa, esimerkiksi Wikipediassa.

Mitä GFDL tarkoittaa käytännössä?

GFDL on tekijänoikeuslisenssi: sen kautta teoksen tekijä antaa muille oikeuden kopioida, levittää ja muokata teosta tietyin ehdoin. Koska GFDL on copyleft-lisenssi, sen perusajatus on varmistaa, että vapaus kopioida, jakaa ja muokata säilyy myös kaikissa siitä johdetuissa teoksissa — eli kun teos julkaistaan GFDL:n nojalla, sitä ei voi ottaa takaisin suljetuksi tai lisätä ehtoja, jotka rajoittaisivat näitä vapauksia.

Keskeiset vaatimukset

  • Nimennys ja tekijänoikeusilmoitus: Teosta käyttäessä on mainittava alkuperäiset tekijät ja säilytettävä tekijänoikeusmerkinnät sekä lisenssiviittaus.
  • Muutoslista: Uusia muokkauksia levitettäessä on liitettävä luettelo tehdyistä muutoksista.
  • Koko lisenssin teksti: GFDL-lisensoitu teos on julkaistava siten, että mukana on koko lisenssin teksti — esimerkiksi kirjan lisävihkona tai verkkosivuilla näkyvänä tekstinä.
  • Ei lisärajoituksia: Jakelija ei saa asettaa teokselle ehtoja, jotka rajoittaisivat lisenssin myöntämiä vapauksia.
  • Läpinäkyvät ja ei-läpinäkyvät kopiot: GFDL erottaa helposti muokattavat ("transparent") kopiot (esim. muokattavissa oleva lähdemuoto kuten tekstitiedosto, LaTeX, HTML) ja ei-läpinäkyvät kopiot (esim. skannattu kuva tai salattu PDF); vaatimukset voivat vaihdella riippuen siitä, mitä muotoa jaetaan.

Invarianttiosuudet ja kannen tekstit

GFDL:ssä on erikoismääritelmiä, joita ei välttämättä esiinny muissa vapaiden lisenssien malleissa. Tärkeimpiä ovat:

  • Invarianttiosuudet: Tekijä voi merkitä teoksen osia "invarianttiosuuksiksi". Nämä osat on pidettävä muuttumattomina — niitä ei saa muuttaa tai poistaa, vaikka muu teos vapaasti muuttuisi. Tämä käytäntö on herättänyt laajaa kritiikkiä, koska invarianttiosuudet ovat tekijän kontrollia, joka rajoittaa todellista vapautta muokata teosta.
  • Front-cover ja back-cover texts (kannen tekstit): Kirjamaisissa julkaisuissa lisenssi sallii myös etu- ja takakansitekstien vaatimisen, jotka on sisällytettävä painettuun kopioon.

Versiot ja Wikimedia-yhteensopivuus

GFDL:llä on useita versioita; FSF on tehnyt niihin muutoksia ja täsmennyksiä. Viimeisimmissä muutoksissa otettiin huomioon jättimäisten, monen kirjoittajan yhteistyöprojektien käytännöt. Tätä koskeva erityismääräys mahdollisti joidenkin suuren mittakaavan yhteisteosten uudelleenlisensioinnin, mikä oli keskeistä mm. Wikimedia-yhteisön siirtymisessä.

Esimerkiksi Wikimedia-projektit ja erityisesti englanninkielinen Wikipedia käynnistivät yhteisössä pitkään käydyn keskustelun ja äänestyksen jälkeen uudelleenlisensioinnin CC BY-SA -lisenssiin; käytännössä FSF:n lisenssimuutokset auttoivat tekemään tällaisesta tapahtumasta teknisesti ja juridisesti mahdollisen. Wikipedia ilmoitti virallisesti vuonna 2009 siirtyneensä CC BY-SA 3.0 -lisenssiin (ja joidenkin sisältöjen osalta säilyttäneensä GFDL-merkinnän tietyissä rajoissa).

Käytännön vaikutukset ja rajoitukset

GFDL:n vaatimukset tekevät siitä hyvin toimivan nimenomaan pidemmille teksteille ja dokumentaatiolle, joissa on mahdollista liittää lisenssiteksti ja selkeästi merkitä eri osiot. Sen sijaan pieniä teoksia, kuten yksittäisiä kappaleita, valokuvia tai lyhyitä kuvia, voi olla hankala julkaista GFDL:n ehdoin: koko lisenssitekstin liittäminen tai invarianttiosuuksien käsittely ei ole käytännöllistä.

Lisäksi GFDL ei ole helposti yhteensopiva monien muiden copyleft-lisenssien kanssa. Tämä tekee materiaalin yhdistämisestä eri lisenssillä suojattuihin teoksiin mutkikasta ja joskus jopa mahdotonta ilman erityisjärjestelyjä.

Kritiikki

GFDL:ää on arvosteltu useasta syystä:

  • Se voi olla vaikeaselkoinen ja pitkä, minkä vuoksi tavalliselle tekijälle tai käyttäjälle sen ehtojen ymmärtäminen voi olla hankalaa.
  • Invarianttiosuudet eivät edusta todellista "vapautta" muokata ja jakaa teosta.
  • Vaikeus yhdistää GFDL-materiaalia muiden lisenssien alaisiin teoksiin rajoittaa sisällön uudelleenkäytettävyyttä ja yhteiskäyttöä.
  • Vaadittavan lisenssitekstin liittäminen voi olla käytännössä mahdotonta lyhyissä tai ei-läpinäkyvissä teoksissa (esim. valokuvat, musiikkikappaleet).

Oikeudelliset seuraukset ja yhteisön rooli

GFDL:n ehtoja rikkomalla voi syntyä tekijänoikeusrikkomus. Tällaisissa tapauksissa ratkaisuja on haettu sekä oikeudellisin keinoin että yhteisölähtöisesti: Free Software Foundation voi tarjota tukea ja neuvoa, mutta monet käytännölliset tilanteet ratkotaan yhteisöissä ja projektien hallinnoissa yhteistyössä tekijöiden kanssa.

Missä GFDL on käytössä nyt?

GFDL:ää on käytetty laajasti eri verkkoprojekteissa ja dokumentaatiossa. Useat projektit ovat kuitenkin siirtyneet korvaaviin, joustavampiin lisensseihin (kuten Creative Commonsin CC BY-SA), koska ne mahdollistavat helpomman yhdistämisen muiden sisältöjen kanssa ja ovat käytännössä helpompia hallita. GFDL on kuitenkin edelleen käytössä joissain GNU-dokumentaatioissa ja vanhoissa arkistoissa.

Yhteenvetona: GFDL tarjoaa vahvan copyleft-turvan dokumentaatiolle ja muille teoksille, mutta sen erityisvaatimukset — kuten koko lisenssitekstin liittäminen, invarianttiosuudet ja rajattu yhteensopivuus muiden lisenssien kanssa — tekevät siitä joskus kömpelön työkalun erityisesti lyhyille tai ei-läpinäkyville teoksille. Valinta GFDL:n ja muiden vapaiden lisenssien välillä kannattaa tehdä sen perusteella, millaisia jatkokäyttöjä, yhdistämismahdollisuuksia ja muokattavuutta halutaan varmistaa.