Kultainen sääntö — määritelmä, historia ja vastavuoroisuuden etiikka
Kultainen sääntö — määritelmä, historia ja vastavuoroisuuden etiikka: tutustu periaatteen juurille, uskontojen näkemyksiin ja sen vaikutuksiin käytännön etiikassa.
Kultainen sääntö on moraalisääntö, joka sanoo, että kohtele muita niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Tätä moraalia on eri muodoissaan käytetty yhteiskunnan perustana monissa kulttuureissa ja sivilisaatioissa. Sitä kutsutaan "kultaiseksi" säännöksi, koska tämänkaltainen kunnioitus ja huolehtiva asenne toisiaan kohtaan on arvokasta.
Monien uskontojen edustajat näkevät tämän toimeksiannon arvon, ja heillä on samankaltaisia ilmaisuja. Kristinuskossa Jeesus Kristus opetti tämän ajatuksen opetuslapsilleen ja muille, kun hän piti vuorisaarnansa. Se on kirjattu Pyhään Raamattuun Matteuksen kirjan 7. luvun 12. jakeeseen. Jeesus selitti kuulijoilleen, että kaikki se, mitä juutalaisessa laissa oli kirjattu ja mitä profeetat olivat opettaneet moraalista, oli tiivistetty tähän yhteen sääntöön. Tämän lausuman (Matt. 7) asiayhteys koskee Jumalan armoa ja ystävällisyyttä. Jaettu periaate on se, että ei pidä aina kohdella toisia niin kuin he ehkä ansaitsevat tulla kohdelluiksi, koska saatamme tuomita jotkut ansaitsemattomiksi, vaan sen sijaan pitää aina olla armollinen ja hyväntahtoinen, eikä pidättää hyvää.
Muissa uskonnoissa ja uskomusjärjestelmissä on samankaltainen käsite "vastavuoroisuuden etiikka", jota kutsutaan myös kultaiseksi säännöksi. Niissä annetaan yleensä samanlainen ajatus, vaikka joskus se on ilmaistu esimerkiksi muodossa "Älä kohtele muita niin kuin et haluaisi itseäsi kohdeltavan".
Yksi varhaisimmista tämäntyyppisistä säännöistä on peräisin Vanhan testamentin Mooseksen ajoilta: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (3. Moos. 19:18). Samanlaisia sääntöjä on myös ilmestynyt ajan myötä:
Historiallisia esimerkkejä eri kulttuureissa
- Heprealaisessa ja juutalaisessa perinteessä esiintyvät muotoilut, kuten Leviticus 19:18 ja heprealainen rabbi Hillelin ikimuistoinen muotoilu: "Mitä itsellesi inhotat, älä tee lähimmäisellesi".
- Kiinassa Konfutsius opetti saman perusidean muotoilulla: "Se mitä et itse halua, älä tee toisille" (Analektiikka).
- Hindulaisuuden ja intialaisen perinteen teksteissä—esimerkiksi Mahabharata—on lausumia, jotka vastaavat kultaisen säännön ajatusta: älä tee muille sitä, mikä satuttaa sinua itseäsi.
- Buddhalaisuudessa on samankaltaisia ohjeita, kuten Dhammapadan ja Udanavargan kohdat, jotka kehottavat välttämään tekoa, joka satuttaisi itseä.
- Islamilaisessa perinteessä hadith-muodossa esiintyy ajatus: "Et ole uskossa ennen kuin toivot veljellesi sitä, mitä toivot itsellesi."
- Antiikin lännessä eri ajattelijat ja käytännöt ilmaisivat samankaltaista periaatetta osana sosiaalista moraalia ja oikeudenmukaisuutta.
Muodot ja tulkinnat
Kultaisesta säännöstä puhuttaessa erotetaan usein kaksi päämuotoa:
- Positiivinen muotoilu: "Tee toisille sellaista kuin haluaisit heidän tekevän sinulle." Tämä korostaa aktiivista hyvän tekoa ja empatiaa.
- Negatiivinen muotoilu: "Älä tee toisille sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän." Tämä asettaa rajan vahingoittamiselle ja on varovaisempi sovelluttamaan käytäntöön.
Molemmilla on vahvuutensa: positiivinen kannustaa aktiivisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen, negatiivinen on usein helpompi soveltaa yhteiskunnallisiin ja oikeudellisiin sääntöihin, koska se selkeästi kieltää vahingon aiheuttamisen.
Eettinen merkitys ja suhteet muihin moraalifilosofioihin
Kultainen sääntö toimii usein intuitiivisena eettisen ajattelun lähtökohtana. Sen vahvuus on yksinkertaisuudessa ja helpossa ymmärrettävyydessä: se vaatii empatiaa ja näkökulmanottoa. Filosofiassa sitä on käytetty yhdeksi perusperiaatteeksi, mutta sen rooli vaihtelee sen mukaan, miten moraalista osoitusta halutaan rakentaa.
Verrattuna esimerkiksi utilitarismiin (jonka mukaan teon oikeutus määräytyy seurauksen hyvän kokonaismäärän perusteella) kultainen sääntö korostaa yksilön suhdetta ja vuorovaikutusta. Deontologiset teoriat (kuten Kantin kategorinen imperatiivi) voivat joissain kohdin päätyä samankaltaiseen käyttäytymisvaatimukseen, mutta perustelut eroavat: Kant pyrkii yleispäteviin määräyksiin, kun taas kultainen sääntö nojautuu empatiaan ja samastumiseen.
Kritiikki ja rajoitukset
- Subjektiivisuus: Ihmisten mieltymykset ja tarpeet poikkeavat; se, miten joku haluaa tulla kohdelluksi, ei aina vastaa sitä, miten toinen haluaa tulla kohdelluksi. Tästä syystä on ehdotettu "platinan sääntöä": "Kohtele muita niin kuin he haluavat tulla kohdelluiksi."
- Konfliktit arvojen välillä: Kahden ihmisen toiveet voivat olla ristiriidassa keskenään, eikä kultainen sääntö yksin riitä ratkaisemaan tällaista konfliktia.
- Oikeutusongelma: Pelkkä "minun toiveideni" soveltaminen ei välttämättä tuota oikeudenmukaista lopputulosta laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa, esimerkiksi kun tarvitaan yleisiä lakeja ja menettelyjä.
- Mahdollinen väärinkäyttö: Sääntöä voidaan käyttää oman toiminnan oikeuttamiseen esimerkiksi väittämällä, että "käsittelin häntä kuten hän käsitteli minua", vaikka alkuperäinen teko olisi moraalisesti tuomittava.
Soveltaminen nykyaikana
Kultainen sääntö näkyy arjessa kasvatuksessa, työelämän eettisissä ohjeissa, diplomatiassa ja kansainvälisessä oikeudessa osana periaatetta kunnioituksesta ja ihmisoikeuksista. Sen käytännön soveltaminen vaatii yleensä lisäaskelia:
- Empatian ja aktiivisen kuuntelemisen harjoittaminen: yritä ymmärtää toisen tarpeet eikä vain projisoida omia toiveitasi.
- Selvitä toisen preferenssit ja rajat — erityisesti monikulttuurisissa tilanteissa eri tavat ja arvot on otettava huomioon.
- Yhdistä kultainen sääntö muihin eettisiin periaatteisiin (esim. oikeudenmukaisuus, vastuu ja seuraukset), jotta päätökset ovat kestäviä ja laajasti hyväksyttäviä.
Yhteenveto
Kultainen sääntö on yksinkertainen mutta vaikuttava moraalinen ohje, joka on esiintynyt riippumattomasti monissa maailman perinteissä. Se tarjoaa herkkyyden toisten asemaan ja rohkaisee vastuulliseen, myötätuntoiseen käytökseen. Sen soveltaminen edellyttää kuitenkin tulkintaa, empatiaa ja usein täydentäviä eettisiä periaatteita, jotta se toimii oikeudenmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti monimutkaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Quid pro quo tarkoittaa, että vastapalvelusta odotetaan ehdottomasti vastapalvelusta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kultainen sääntö?
A: Kultainen sääntö on moraalisääntö, jonka mukaan kohtele muita niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua.
K: Missä Jeesus Kristus opetti tämän ajatuksen?
V: Jeesus Kristus opetti tämän ajatuksen opetuslapsilleen ja muille, kun hän piti vuorisaarnansa, joka on kirjattu Pyhään Raamattuun Matteuksen kirjan 7. luvun 12. jakeessa.
K: Miten Jeesus ilmaisi tämän periaatteen?
V: Jeesus selitti kuulijoilleen, että kaikki se, mitä juutalaisessa laissa oli kirjattu ja mitä profeetat olivat opettaneet moraalista, oli tiivistetty tähän yhteen sääntöön. Tämän lausuman (Matt. 7) asiayhteys käsittelee Jumalan armoa ja ystävällisyyttä, joten siinä jaettiin, ettei toisia kohdeltaisi aina niin kuin he ehkä ansaitsisivat tulla kohdelluiksi, vaan sen sijaan olisi aina oltava armollinen ja hyväntahtoinen, eikä pidättäytyä hyvästä.
K: Onko muista uskonnoista tai uskomusjärjestelmistä löydettävissä vastaavia käsitteitä?
V: Kyllä, on olemassa samankaltainen käsite "vastavuoroisuuden etiikka", jota kutsutaan myös kultaiseksi säännöksi, joka yleensä antaa samanlaisen ajatuksen, vaikka joskus se on ilmaistu esimerkiksi muodossa "Älä kohtele muita niin kuin et haluaisi itseäsi kohdeltavan".
Kysymys: Onko olemassa esimerkkiä Vanhan testamentin ajoilta?
V: Kyllä, yksi varhaisimmista tämäntyyppisistä säännöistä on Vanhan testamentin ajoilta Mooseksen ajoilta - "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (3. Moos. 19:18).
K: Onko muita esimerkkejä ajan saatossa?
V: Kyllä, samanlaisia sääntöjä on myös ilmestynyt ajan myötä.
Etsiä